Salavan kevätkuulumiset

Salavalle tein pientä hienosäätöä. Vähän lankaa laitoin, jatkoin kaivertamista ja tsekkasin juuria.

Eipä tässä muuten sen kummempaa. Nyt saavat rungot kasvaa paksuutta rauhassa.

Se jää nähtäväksi tuleeko tästä koskaan bonsaita. Möykky on ihan mielenkiintoinen ja sitä saa vielä vähän kaiverrella, mikä on aina mukavaa. Eniten tässä arveluttaa, saako tälle koskaan oksastoa muodostettua. Olen ymmärtänyt, että paju hylkää todella helposti oksansa, mikäli niitä taivuttaa alaspäin. Mutta pitää se ainakin koittaa kerran, ei sitä muuten voi tietää.

Omat käytännöt kastelun, lannoittamisen ja maa-aineksen suhteen

Yleisimmät bonsaiharrastukseen liittyvät kysymykset koskevat lannoittamista, maa-ainesta ja kastelua. Mitä enemmän asiaa olen tutkinut, sen selvemmäksi on käynyt vastausten jakavan (välillä voimakkaastikin) mielipiteitä harrastajien keskuudessa, oli keskuudessa sitten hiljattain harrastuksen aloittanut tai leipänsä bonsainkasvatuksella ansaitseva alan ammattilainen. Bonsaita voi siis kasvattaa ja hyvännäköisiä lopputuloksia voi saavuttaa usealla eri tavalla. Seuraavaksi esittelen omaa käytäntöäni ja periaatteita sen takana.

Tavoitteenani on hoitaa homma mahdollisimman helpolla tavalla puiden hyvinvointi huomioiden sekä mielellään kustannustehokkaasti. Yksi lähestymistapa tässä on Walter Pallin kirjoittama ja ehdottomasti lukemisen arvoinen juttu lannoittamisesta, maa-aineksesta ja kastelusta. En ala sitä tässä referoimaan sen tarkemmin. Olennaista on nostaa esille se seikka, että nämä kolme asiaa kulkevat käsi kädessä. Kokonaisuus on se, joka ratkaisee. Jos muuttaa jotain osaa kokonaisuudessa, saattaa olla että on tarpeen muuttaa myös jotain muuta palaa jne.

Omista puistani sen verran, että olen keskittynyt kasvattamaan pelkästään ulkopuita. Muutama vuosi harrastusta takana, joten puhutaan myös varsin varhaisessa kehitysvaiheessa olevista yksilöistä. Puiden koko vaihtelee pienistä ja nuorista taimista vanhempiin ja kookkaampiin luonnosta kerättyihin yamadoreihin. Kokoluokka on pääasiassa shohinia isompaa. Minulla on se sekä havu- että lehtipuita. Osa puista on vielä puulaatikoissa keräämisen jäljiltä. Muutama puu on jo päässyt bonsairuukkuun. Ruukussa / laatikossa puita on nyt parisenkymmentä, joista suurin osa on peräisin viime vuodelta joko nostettuina tai kaupasta taimena hankittuna.

Yamadoreille ja puutarhaliikkeistä ostetuille havupuille käytän ensimmäisessä ruukutuksessa maa-aineksena hohkakiveä (pumice), jonka raekoko on 4,5mm-5mm. Ruukutuksessa pyrin häiritsemään juuripaakkua mahdollisimman vähän. Erityisesti havupuiden kohdalla on hyvä jättää aina ruukutusten yhteydessä osa juurakosta koskemattomaksi. Tämä tarkoittaa, että ruukkuun jää paljon alkuperäistä multaa. Bonsaikasvatuksessa orgaanista ainesta ruukussa pidetään pääasiassa huonona asiana. Lyhyellä aikavälillä (1-5-vuotta puusta riippuen) tästä ei kuitenkaan tarvitse välittää, sillä alkuperäisen maa-aineksen pystyy hyvin vaihtamaan myöhempien ruukutusten yhteydessä. Myöhemmissä ruukutuksissa käytän maa-aineksena ns. boonmixiä, eli eli 1/3 akadama, 1/3 hohkakivi  ja 1/3 laavakivi -seosta 4,5-5mm raekoolla. Ibukilta saa valmiiksi sihdattua ja käyttövalmista tavaraa suht edulliseen hintaan.

Lehtipuiden kohdalla - oli kyseessä sitten yamadori tai kaupan taimi -  käytän ruukutuksessa bareroot menetelmää, eli poistan kaiken alkuperäiseen maa-aineksen ja korvaan sen sitten raekoon 4,5-5mm boonmixillä.

Mitä tulee kasteluun ja lannoittamiseen, hoidan kaikkia puitani samalla tavalla. Kastelen ruukut läpikotaisin kerran päivässä siten, että vesi valuu aina kunnolla ruukun pohjasta pois. Käytän kasteluun puutarhaletkua varrellisella suuttimella, jolla homma onnistuu nopeasti ja helposti. Samalla neulaset ja lehdet kastuvat myös. Kuumina ja aurinkoisina päivinä kastelen ruukut kahdesti, sateisina päivinä en lainkaan. Päivittaisen kastelun aloitan vähän keleistä riippuen siinä huhtikuun lopun tienoilla ja jatkan kastelua aina syyskuulle asti. 

Lannoittamisen aloitan samoihin aikoihin kastelun kanssa ja lopetan sen noin pari viikkoa ennen päivittäisen kastelun lopettamista. Lannoitteena käytän CreenCaren puutarhan kesää, joka on jauhemainen kemiallinen lannoite. Lannoitetta lisään puille kerran viikossa. Ennen lannoitteen laittamista kastelen puut tavalliseen tapaan. Tämän jälkeen sekoitan viiden litran kannuun 50 ml puutarhan kesää. Eli lannoitetta tulee 10ml/litra. Lannoite on hyvä sekoittaa huolellisesti. Tällä määrällä saan kasteltua kaikki ruukut läpikotaisin.

Toistaiseksi homma on pelannut hyvin niin parvekkeella kuin pihassa, eikä ongelmia ole ilmennyt.  Kaikille bonsaille on yhteistä se, että puiden juuret tarvitsevat kasvaakseen happea, vettä ja ravinteita. Lisäksi puut tarvitsevat valoa kasvaakseen. Kun nämä asiat ovat kunnossa, niin hyvä tulee.

Hyvässä kasvussa - Mänty #8

Kevät on helposti bonsaiharrastajan parasta aikaa. Talviunilta - sekä puiden että itsen -  heräämistä on hieno seurata.

Erityisesti mieltä lämmittää, kun kyseessä on yamadori ja varsinkin silloin, kun uutta kasvua ja jälkisilmuja näkyy kaikkialla. Tämä on tarkoitus muotoilla kesällä uuden kasvun kovetuttua.

Puulaatikko ja Yamadorin ruukuttaminen

Puusta tehty laatikko sopii monesta syystä parhaaksi vaihtoehdoksi yamadorin ensimmäiseksi ruukuksi. Puulaatikolla on monia hyviä puolia:

   1.      Saa rakennettua juurakolle juuri oikeankokoisen laatikon

   2.      Puun saa kiinnitettyä helposti ja tukevasti laatikkoon

   3.      Juuret saavat ilmaa ja ylimääräinen vesi valuu pois
   4.      Puuta on helppo kuljettaa, käännellä ja käsitellä
   5.      Oikein tehtynä puulaatikko on kestävä
   6.      Puun saa ensimmäisen muotoilun jälkeen tuettua helposti oikeaan kulmaan

Itse valmistelen laatikkomateriaalin etukäteen. Tämä helpottaa varsinaista ruukutusoperaatiota merkittävällä tavalla. Valmistelu tapahtuu siten, että hankin ensin lautoja. Näitä on hyvä olla paljon ja erikokoisia. Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, että lautamateriaali on riittävän kestävää, sillä puu voi joutua olemaan laatikossa useita vuosia. Kestopuuta ei kuitenkaan suositella käytettäväksi. Tämän jälkeen poraan lautaan reikiä ilmastoinnin varmistamiseksi.

Ilmastointi/valumareikien poraamiseen käytän halkaisijaltaan 3,5mm terää. Samaa terää käytän pohjan lautojen kiinnityksessä apuvälineenä, joka helpottaa hommaa siten, ettei tarvitse nähdä vaivaa valumareikien poraamiseen ja verkottamiseen. Yleensä istutan vasta kerätyt puut hohkakiveen raekoolla 4.5mm – 5mm. Käytän rei’itettyä lautaa sekä pohjalla, että reunoissa. Laudat kiinnitän toisiinsa ruuveilla.

 

Puulaatikon valmistan siten, että mittaan ensin kerätyn yamadorin juuripaakun koon. Seuraavaksi rakennan puusta hieman juuripaakkua isomman laatikon siten, että hohkakiveä mahtuu vähän juuripaakun alle ja reunoille. Juuripaakku pysyy jokseenkin koskemattona ruukutuksen ajan. Lopuksi tuen puun hyvin laatikkoon.

Lehtikuusen kevätkuulumiset

Hupsista. Tämä on sana, jolla ei enää kovin usein haluaisi kirjoitustaan aloittaa. Tällä kertaa hupsista, johtui tuulesta. Tarkemmin ottaen syystuulesta. Puhuri puhalsi tämän hyllyltä alas, muovinen harjoitusruukku meni päreiksi, joten jotain piti keksiä nopeasti.

Onneksi korvaava ruukku löytyi valmiina. Ei mikään erikoinen, eikä missään nimessä räikeän värinsä puolesta oikein sopisi tälle, mutta tällä mennään. Ainakin tämä kesä. Onneksi juuripaakku pysyi yhtenäisenä, eikä oksiakaan juuri katkennut. Loppusyksystä en enää halunnut lähteä käymään juuria tarkemmin läpi, sitä ei voinut olla kuitenkaan huomaamatta, että nebari tällä tuntui olevan kovin toispuoleinen. Ensi keväänä tämä on tarkoitus laittaa isompaan ruukkuun kokoa kasvamaan. Samalla pitää kiinnittää huomiota nebariin ja katsoa onko sille mitään tehtävissä.

Tämä puu on vasta varhaisessa kehitysvaiheessa. Tarkoituksena on kasvatta kokoa ensisijaisesti runkoon. Tästä syystä annan puun kasvaa vapaasti, enkä leikkaa siitä toistaiseksi yhtään kasvua pois kasvukauden aikana. Rungon paksuus alhaalta mitattuna noin 2,5cm. Tämä olisi tarkoitus ainakin kaksinkertaistaa.

Mongolianvaahteran ruukutus

Tästä oli kyllä hymy kaukana kun tätä ruukkuun sovitti. Kyseessä viime kesän löytökanto, joka sai kasvaa isossa muovilaatikossa kesän ja hyvin kasvoikin. Ruukutuksen tarkoituksena oli katkoa isoja juuria lyhyeämmiksi ja laittaa puu pienempään ruukkuun/laatikkoon. Siinä kun sitten alkoi käymään läpi juurakkoa, selvisi hyvin äkkiä kannon olevan sellainen pallon muotoinen möykky, jolla ei ole juuria mitä lyhentää.

Klassiseen bonsaimuotoon tämä ei taivu niin millään, tosin sille ei myöskään ole tarvetta enkä tätä missään nimessä siihen tarkoitukseen poiminutkaan. Kunnon kaiverrusprokti tässä oli mielessä ja siihen tämän pitäisi sopia enemmän kuin hyvin.



Hieman se vaati tuumausta, vähän insinöörityötä ja sopivan ruukun sovittelua että sai tuon ruukkuun menemään, mutta siellä on ja pysyy.  Ruukun halkaisija on 30cm.

Nyt seurailen vähän miten tämä tästä lähtee kasvuun. Siinä vaiheessa kun selviää puun lähteneen kasvamaan, käynnistyy myös kaiverrusprojekti.

Kartiovalkokuusi - pientä hienosäätöä

Vähän lankaa ja muotoon leikkaamista. Taas näyttää jo paremmalta.

Lankaa käytin oikeastaan aikas vähän, pääasiassa vain oksien päissä. Viime vuoden langoitukset olivat pääasiassa ihan käyttökelpoisia. Yhden kiinnileikanneen langan jouduin poistamaan, mutta muuten näyttää siltä, että langat saavat ollapaikoillaan vielä 2-3 vuotta. Kuusella oksien asettumisessa kestää kauan aikaa.

Tulevaisuudessa alimmainen oksa saattaa lähteä kokonaan pois ja latva tulee ohjautumaan hieman enemmän oikealle ja eteenpäin. Osa oksista saa myös kasvaa pituutta lisää ja tietenkin tuuheutta saa tulla myös. Muuten olen perusrakenteeseen aikas tyytyväinen.

Tämän puun muotoilua voidaan kutsua harmoniseksi, sekä runko, latva, että pisin oksa osoittavat kaikki samaan suuntaan.

Jalava bonsairuukkuun

Jahas, jahas. Tämäkin puu oli jäänyt viime vuonna blogissa vähemmälle huomiolle. Ja aivan täysin syyttä. Viime vuoden keväällä tämä oli työpajassa kaiverrusmateriaalina. Muutaman langan myös laitoin kesällä. Muuten sai kasvaa kohtuu rauhakseen.

(2018)

(2018)

Savitöissä tein tälle ruukun (tai no oikeastaan kolme, joista kaksi oli liian pieniä). Aika paljon sai vaivaa nähdä, että puun sai mahtumaan ruukkuun, se oli siinä ja siinä. Ajoittain meinasi epätoivo herätä ruukutuksen aikana, mutta pikkuhiljaa edettiin pienempään ja pienempään juuripaakkuun, isompia juuria lyhentelemällä. Erityisesti reunoista meinasi ottaa kiinni. Juuret tällä olivat kasvaneet erittäin hyvin, joten uskalsin leikata isompiakin juuria reilulla kädellä. Nebari oli myös odotettua parempi. Lähes siihen kulmaan sai aseteltua, mikä oli mielessä ollut. Ehkä pikkuisen jäi turhan koholle ja ehkä aavistuksen voisi kääntää oikealle, mutta hienosäätöä ehtii tehdä myöhemmissä ruukutuksissa.



Kummasti se puun ilme muuttuu, kun sen saa bonsairuukkuun istutettua.

Tulevaisuudessa saatan vaihtaa astetta leveämpään ja astetta matalampaan ruukkuun. Väriksi voisi sopia tummempi turkoosi. Toistaiseksi tämä saa olla tässä seuraavat kaksi vuotta.



Sivulle osoittava suora paksu oksa oli pakko ottaa pois. Se pisti aivan liikaa silmään. Langoitin myös ne oksat, joita on tarkoitus käyttää suunnittelussa hyväksi myöhemmin. Muut oksat ovat ylimääräisiä ja lähtevät myöhemmin pois. Kesällä ensimmäisen kasvun kovennuttua, lähtevät hedgecut-metodilla pisimmät oksat pois ja loppusyksystä tarkempaa muotoilua. Langoituksen kanssa saa olla myös tarkkana, ettei se leikkaa kiinni. Toisaalta sitä ei myöskään voi liian aikaisin poistaa, sillä muuten oksat eivät jää haluttuun asentoon. Jalavan oksat paksuuntuvat vauhdilla, joten tässä saa olla tarkkana.

Saarni - ruukutus ja muotoilua

Saarni pääsi puulaatikosta muoviruukkuun. Ruukutin lähinnä sen takia, että kiireessä väsätty puulaatikko olisi todennäköisesti hajonnut tämän kesän aikana. Ja pääsihän siinä samalla katsomaan nebaria tarkemmin. Se osoittautuikin erinomaiseksi. Juuria oli kasvanut kaikkialle, joten uskalsin lyhentää liian paksuja ja turhan kaukana rungosta kasvavia juuria isolla kädellä. Laitoin pari puunpalaa myös ohjaamaan juurakkoa oikeaan suuntaan, sekä asettelin pienempiä juuria paremmin. Lopuksi levitin pinnalle kuivan rahkasammaleen ja sammaleen seosta.

Tämän olisi saanut helposti menemään jo oikeankokoiseen bonsairuukkuun. Nyt ollaan kuitenkin vielä kovin on varhaisessa kehitysvaiheessa, sillä tästä on tarkoitus tulla iso bonsai. Aika pitkälti lehtien kasvutavan vuoksi.

Ruukun halkaisija on 50cm ja rungon paksuus alhaalta noin 9.5cm. Langoitetut oksat tulevat muodostamaan puun kaksi runkoa, muut ovat uhrioksia. Annan niiden kasvaa vielä tämän kesän ja leikkaan ne loppusyksystä pois. Tässä ruukussa tämä saa olla ainakin kaksi vuotta, mahdollisesti pidempään.

Kartiovalkokuusen ruukutus

Tälle puulle tein hienon ruukun. Oikein tarkkojen mittojen mukaan ja kaikkea.



No sehän sitten meni halkeamaan kuivuessaan. Näköjään pitää ottaa savikerhossa aina yksi tälläinen tilastotappio per lukuvuosi. No, jos rehellisiä ollaan, ei tämä aivan yllätyksenä tullut. Viimeisiä kertoja vietiin ja kiireellä väsättiin. Pahin moka ehkä siinä, etten antanut hiljakseen kuivua.

Kova oli halu laittaa tämä bonsairuukkuun, joten toisella ruukulla mentiin. Muuten jokseenkin oikean kokoinen, joskin lasittamaton olisi toki ollut havupuulle parempi vaihtoehto. Ei tämäkään onneksi pahimmasta päästä ole. Kiitos maltillisen värisen lasitteen.



Tämä oli puhtaasti langoitustarkoituksiin hangittu puu. Nebarista ei ollut mitään hajua ennen tätä ruukutusta. Aika lailla yllätyksiltä säästyttiin hyvässä ja pahassa. Ei mitään kummoista nebaria, toisaalta ei myöskään harmillista käänteistä kapenemaa. Aivan en siihen kulmaan ja etupuoleen saanut puuta taipumaan, jonka mukaan olin puun muotoillut. Puu näyttää myös hieman hassulta, kun oksien päihin on tullut uutta kasvua ja ne ovat kääntyneet ylöspäin. Kesällä on tarkoituksena korjata hieman langoitusta ja muotoilua.

Mongolianvaahteran(#2) ruukutus

Mongolian vaahtera pääsi uuteen itse tehtyyn  ja vähän aiempaa isompaan ruukkuun. Ruukun leveys on 40cm ja korkeus 6cm. Ruukutin puun päästäkseni katsomaan nebaria paremmin. Sitä en ollutkaan ehtinyt vielä aiemmin vilkaista vaikka puun ostin jo 2017. Nebari näytti oikein hyvältä. Leikkasin jonkun verran risteäviä ja alaspäin kasvavia juuria pois.



Rungon paksuus alhaalta mitattuna on 3,5cm. Tarkoituksena on ainakin tuplata se. Tästä syystä johtuen jätin myös kokonaan koskematta kasvustoon. Törkeältähän se tässä vaiheessa näyttää, mutta pidemmällä aikavälillä on luvassa parempia palkintoja. Nyt tarkoituksena on kehittää nebaria ja puun alaosaa. Oksien kehitys seuraa vasta puun myöhäisemmässä kehitysvaiheessa.

Iso puu, isoja päätöksiä - Tammen muotoilua

Uuteen ruukkuun tai muotoilun aloittaminen? Säkistä olisin halunnut eroon, mutta päätin lähteä muotoilusta liikkeelle, sillä en halunnut oksien kasvavan liian paksuiksi.

Pyörin alkuun puun ympäri hetken jos toisenkin. Naapurit todennäköisesti kelasivat sen nyt seonneen täydellisesti. Varsinaista ainoaa oikeaa etupuolta en löytänyt, tai oikeammin niitä on useampi mahdollinen. Puolensa ja puolensa. On tietysti kiva, että puu näyttää hyvältä monesta suunnasta katsottuna. Toisaalta suunnittelun kannalta on aina mukavampaa, jos löytyy jokin ensisijainen julkisivu.



Noh, muotoilu oli oikeastaan yllättävänkin helppoa. Ensin hankkiuduin eroon vasemman puolimmaisesta ja paksuimmasta latvasta. Siitä oli kuollut suurin osa ja nyt se oli vaan mötti varren päässä. Samoin poistin muitakin kuolleita oksan kappaleita. Lopulta päätin jättää puulle kolme latvaa, joista keskimmäisen isoimmaksi ja korkeimmaksi ja sivulatvat hieman eri korkuisiksi. Tämä teki rakenteesta mukavan epäsymmetrisen.

Isoimmat oksat ehdin jo taivuttelemaan, mutta vielä on paljon langoiteltavaa jäljellä. Samoin on jäljellä aikamoinen kaiverrusurakka. Osa oksista kaipaa myös reilua lyhentämistä, mutta sen ehtii tekemään myöhemminkin. Keväällä todennäköisesti teen tälle langoituksen valmiiksi, jonka jälkeen jätän puun rauhaan joksikin aikaa.

Ei olisi muuten ilman puukkosahaa hommasta tullut yhtään mitään.

Mänty#10 'Ossi' - Ensimmäinen muotoilu

Toissa vuonna bongattu, viime vuonna nostettu ja tänä keväänä muotoiltu. Yleensä mäntyjen kanssa on syytä odottaa pidemmänkin aikaa ennen muotoiluun ryhtymistä. Tämä yksilö lähti valtavan hyvään kasvuun heti noston jälkeen ja teki myös jonkin verran takasilmuja ensimmäisen kesän aikana, joten uskalsin ryhtyä muotoiluun hyvissä ajoin. Turvallisuuteen taipuvaisempi kaveri olisi odottanut vielä vuoden verran.




Homma onnistui mielestäni oikein hyvin ja hyvin tuli huomattua kuinka muotoilun ja varsinkin langoittamisen suhteen on tullut otettua kelpo askaleita eteenpäin. Oksat taipuivat haluttuun suuntaan ja hupsista-kappas -oksien katkeamisilta vältyttiin täysin. Ensikosketus kupariin oli myös varsin miellyttävä kokemus, jopa paksuimman (5mm) käyttämäni langan kohdalla. Langoittaminen tuntui helpolta, eikä langan uudelleen laittamiselle ollut juuri tarvetta. 

Oksia ja neulasia poistettiin paljon ja samoin myös ylimääräistä jäi jäljelle paljon. Liikaa en kuitenkaan halunnut poistaa kasvua kerralla, varsinkin kun ryhdyin muotoilemaan puuta niin nopeasti noston jälkeen. Vähän karultahan tämä vaikuttaa tässä vaiheessa neulasten sojottaessa minne sattuu.  Pari vuotta lisää ja pikkutrimmausta, niin näyttää jo paljon selkeämmältä. Ensi keväänä ruukutus bonsairuukkuun.