maanantai 24. joulukuuta 2018

Sorry, I can't...




Hyvää joulua ja mainiota uutta vuotta kaikille!

torstai 6. joulukuuta 2018

Lyhyt huomio saarniin liittyen

Tänä keväänä keratty saarni teki kaksi kasvuspurttia kesän aikana. Niistä ensimmäinen jäi lehtien tiputtua kiinni puuhun. Ne ovat noita pystysuoria tikkuja.



Toinen kasvu tippui lehtivarsineen kokonaan. Tämä on hyvä muistaa, kun puuta lähtee muotoilemaan tulevaisuudessa.

maanantai 19. marraskuuta 2018

Winter is coming...

Kovin on kylmää jo. Ennen kuin lumisade ja pakkanen yllättää pahemmin - kuten vuosi takaperin, on syytä laittaa puut maahan. Eikä mihin tahansa maahan, vaan uuteen bonsaitasoon, jota olen kesän ja syksyn aikana rakennellut.





Bonsaihyllystä ja osasta terassia saa alimmat tasot irti ja ruukut saa aseteltua maata vasten. Ruukkujen reunoille ja päälle olen laittanut katetta. Aika täyden oloista tuli, kun mahdutti 25 puuta ruukuissa pieneen tilaan. Tämä todennäköisesti vähän rajoittaa ensi vuoden nostoja. Vaikka onhan tuossa vielä tilaa otettavissa käyttöön jokuselle puulle jatkossakin.

Ihan täysin ei vahingoilta vältytty. Isoimmasta männystä katkesi sen tärkein oksa. Siinä taisi päästä muutama voimasana, joka sai pihan ja lähileikkipuistojen lasten silmät kyyneliin. Omista silmistä puhumattakaan, kyllä meinaan harmitti. No, onneksi on vielä muita suunnitteluvaihtoehtoja jäljellä kyseiselle kovanonnen puulle, josta on jo aiemmin katkennut kaksi isoa oksaa kahden muuton yhteydessä.




Isoimman tammen laitoin seinän viereen talvehtimaan. Siihen tarvitsee laittaa vielä katetta päälle ja ympärille.



Jonkun verran vielä jäljellä siivous ja järjestelyhommia, mutta muuten alkaa bonsaihommat olla aikalailla taputeltu tämän vuoden osalta. Keväällä sitten pääseekin ruukuttamaan oikein urakalla. 


maanantai 29. lokakuuta 2018

Tanukin suunnittelua

Syystä tai toisesta olen jotenkin vierastanut tanukihommia. Viime metsäretkellä matkaan tarttui pieni karahka ja aattelin, että voisihan tuota koittaakin. Mutta mistä liikeelle?



Ensin tietty piti tehdä suunnitelma sille, miltä puun olisi tarkoitus näyttää. Pienen pyörittelyn jälkeen syntyi idea puun suunnasta ja koosta. Kynä käteen ja piirtämään luonnosta. Tältä se näyttää viiden vuoden kuluttua.

Jotta tähän päästäisiin on syytä tehdä hieman alkuvalmisteluita.

Googlailun ja Janilta tiedustelun perusteella selvisi, että elävän puun voi kiinnittää kuolleeseen puuhun langan avulla, ruuveilla (messinkisiä pitää olla. Osa oli poistanut ruuvit jälkikäteen, osa antoi niiden olla) tai liimalla (kuten ilmeisesti Peter Adams neuvoo ja erityisesti Gorilla merkkistä kamaa). Osa kaivertaa elävälle puulle kolon ja osa laittaa elävän puun halkaistuna puuhun kiinni (Colin Lewis). On siis monta tapaa tehdä Tanuki.

Ja sitten on Walter Pallin tapa suhtautua tanukiin :). Katsominen omalla vastuulla!

Mutta jatketaan siitä, miten itse aion toimia. Itse pidän tärkeimpänä sitä, ettei puun kohdalla ole mitenkään ilmiselvää sen olevan tanuki. Jotenkin pitäisi siis pystyä kätkemään liitoskohdat. Näin on tehty esimerkiksi seuraavan männyn kohdalla, joka internetin keskustelupalstojen perusteella olisi Marc Noelanderin käsialaa.



Itse tein siten, että kaivoin ensin kolon puulle koko matkalle. Valitsemassani karahkassa on pari aukkoa luonnostaan valmiina, joten hyödynnän niitä puun asettelussa. Tarkoituksena on, että puu kasvaessaan tiukentuu niihin kiinni. Kiinnitin myös kestopuun palan alustaksi, jotta puun käsittely olisi tulevaisuudessa helpompaa.









Seuraavaksi käsittelin kelon pariin kertaan rikkikalkilla. Ensin kastelin puun kunnolla, jonka jälkeen sivelin rikkikalkkia yhden kerroksen pintaan. Seuraavaksi puu sai kuivua rauhassa muutaman päivän, jonka jälkeen se sai uuden käsittelyn. Rikkikalkki ei ole kovin hyvää lahonsuoja-ainetta, joten tulen vielä käsittelemään kelon pariin otteeseen woodhardenilla (Bonsai.de). Meinasin käyttää aluksi samaa kamaa (Smith's Original Clear Penetrating Epoxy Sealer) mitä Mirailla käytetään, mutta sitä ei oikein Euroopasta saa ja jenkeistä tilattaessa se tulee hävyttömän kalliiksi.


Elävän puun aion kiinnittää keloon pääasiassa liimalla. Ruuveja käytän siellä, mistä niitä ei näe ja ne jäävät puuhun kiinni pysyvästi. Lajikkeena käytän todennäköisesti joko laakakatajaa tai tarhakatajaa, riippuen vähän siitä, miltä ne näyttävät talven jälkeen tarkasteltuna. Nyt kelo saa jäädä talven armoille pihalle ja palaan sen pariin uudemman kerran keväällä woodhardenin - ja tarvittaessa rikkikalkkikäsittelyn merkeissä. Saattaapa olla, että olen siihen mennessä savitöissä ehtinyt valmistamaan tälle jopa oman kasvatusruukun.

perjantai 26. lokakuuta 2018

Sketsailua - Mänty#3


Kylmää pitää pihalla. Ei se mitään. Hyvää teetä hautumaan ja laatubonsaiaikaa paperin ja kynän kera pöydän ääressä. Tässä vähän mahdollista tulevaisuuden suuntaa isoimmalle männylle.

torstai 25. lokakuuta 2018

Syksyisiä linjoja

Takana tunnin yöunet, mahdollisuus vapaapäivälle, siis linjoille. Kun pysyy liikkeessä, pysyy myös silmät auki. Ainakin suurimman osan ojasta. Hupsis, siis ajasta :).



Tästä se jahti alkaa. Aurinkokin ehti juuri ja juuri mukaan seikkailuun. Suuri osa vanhoista tuttavuuksista oli mennyttä, kiitos linjaraivuiden ja ahkeran sekä tarkkanäköisen työntekijän. Hyvin oli lähes kaikki puut vedetty matalaksi sentin korkeudelta. Jotain oli onneksi jäänyt jäljelle.



Vanha kunnon jättimänty "Big Gun"" näkötti kallion reunalla, kuten on nököttänyt jo monen monta vuotta. Näen niin mielessän kuinka hienon bonsain tästä saisi tehtyä. Valitettavasti ison puun slotit alkaa olla omasta pihasta varattuja, joten tyydyn tätä vain kauempaa ja mielikuvissa ihailemaan.



Uusina tuttavuuksina tuli vastaan  mänty kiven päällä. Tämä menee mahdollisesti ensi vuoden nostoihin. Tälle tuli heti alustava suunnitelmakin mieleen. Tarkoituksena kääntää puu pystympään siten, että osa kasvusta on ruukun alapinnalla ja osa pystyssä.



Tämän jälkeen katselin yhtä kuusta sillä silmällä. Noista oksista en nyt osaa sanoa, että kasvaako ne rumasti, vai onko niissä kenties luonnetta johonkin erityiseen. Harkintaan noston suhteen. Kuusia olisi kiva saada lisää ja niitä tuntuu olevan vaikea löytää kunnollisia. Ne joissa on ollut luonnetta, ovat olleet aivan liian isoja kerättäväksi.



Seuraava pikkukaveri oli mänty myöskin. Sen oksat kasvoivat luontaisesti alaspäin ja siitä tuli mieleen sellainen järven rannalla kasvava käkkyräinen puu.





Yhden kivan pikkumännyn nappasin myös matkalta mukaan. Se oli tuommoinen taskukokoinen ja helposti irrotettavissa. Pienessä kolossa kasvoi pienen juuripaakun kera, joskin isoin juuri meni syvälle kallion sisälle. Sen voimin se todennäköisesti on sinnitellyt hengissä tämän kuuman kesän.  Saa nähdä selviääkö.



Raivuutraktorin jäljiltä silmiin osui kivenpalasia. Pari laitoin reppuun ja matka jatkui taas hieman raskaampana.



Ja koska repussa oli tilaa jäljellä, nappasin matkaan vielä pienen juuren palasen. Ihan koko kanto ei valitettavsti matkaan mahtunut.

tiistai 16. lokakuuta 2018

Mennään metsään

Menään metsään, siellä on lystiä. Sieltä löytyy luolia, puita ja paljon muuta kaunista ihmeteltävää. Lisäksi metsä tekee ihmiselle hyvää, niin fyysisesti kuin henkisesti. Vastustuskyky paranee, kunnolle kävely metsässä tekee hyvää ja mieli pysyy virkeänä ja skarppina.





Jotain tekemistä metsällä saattaa olla myös bonsaiden kanssa. Tällainen pieni mänty tuli kalliolla vastaan. Ihme väkkyrää tässä.




Tässä vaiheessa syksyä vastaan tulee myös sellaisia puita, jotka jäävät helposti kesäaikaan huomaamatta. Lehtikuusi ensimmäisenä tulee mieleen. Vaikka ei näitä kovin paljon näy. Sitä olen ihmetellyt, että miksei. Kyseessä kuitenkin hyvin talvenkestävä laji.




Toinen puu, joka näillä leveysasteilla on itselläni jäänyt huomaamatta, on tammi. Tähän vuodenaikaan sen erottaa helposti kauempaakin metsästä lehtien perusteella. 



Bongasin myös yhden tuulenpesä männyn. Mustilan vierailun yhtyedessä tuli opittua, että havupuilla jos näkyy tällaisia, niin kyseessä on mutaatio.



Yhtä mäntyä joutui vielä katsomaan tarkemmin. Toivoin, että nämä rungot olisivat lähteneet samasta juurakosta, mutta valitettavasti kyseessä olikin kaksi erillistä puuta.



Niin, ja mitä tulee otsikkoon, kannattaa katsoa Yleltä mennään metsään -nimistä sarjaa. Ihan viihdyttävä pikkusarja suomalaisiin puihin liittyen. 

perjantai 12. lokakuuta 2018

Yhteenvetoa langoitusharjoituksista

Tulipa tässä langoitettua harjoittelumielessä jokunen puu kesän aikana. Paljon tuli hommasta opittua. Laitetaanpa jotain tekemiseen liittyviä huomioita ylös, niin muistaa sitten jatkossakin tarkemmin mitä tehdä ja mitä ei. Nämä huomiot liittyvät lähinnä omaan tekemiseen ja tietyn opettelemani langoitustekniikan käyttöön, joten mitenkään yleispäteviksi ohjeiksi kaikista näistä huomioista ei ole.

1. Riittävän ajan varaaminen.
2. Hyvien ja selkeiden langoitusohjeiden noudattaminen. Eri ohjeiden sekoittaminen keskenään helposti sekoittaa vain toimivaa systeemiä.
3. Kummankin käden käyttö sekä langoituksessa, että taivuttamisessa.
4. Taivuttaminen siten, että lanka jää sisäkaarteeseen.
5. Lankan laittaminen aina oksan 'olkapään' kautta. Vastakkaiselle puolelle taivutussuuntaan nähden.
6. Puun siistiminen ennen langoitusta. Tarkoittaa kahteen leikkaamista ja väärässä paikassa olevien oksien poistamista yms.
7. Lankaa käytetään vipuvartena, eikä kieputeta oksan ympärille lähietäisyydeltä.
8. Padien muodostuksessa pienemmät oksat taivutetaan aina ensin kohti isompaa oksaa ja sitten ulos.
9. Rakenteellisessa langoituksessa (rungosta lähtevät oksat) seisotaan sivulla, pienempien oksien langoittamisessa kohtisuoraan puuhun nähden.
10. Pienemmät oksat langoitetaan aina ulkokautta. Liikkeelle kauimmaisesta oksasta. Lanka myös tällöin aina olkapään kautta. Voi laittaa ylhäältä tai alhaalta.
11. Sama kulma 55-60 astetta kaikkialla.
12. Etukäteen mietitään, minne suuntaan halutaan taivuttaa oksia.
13. Oksien suojaaminen raffialla tai teipillä pääasiallisesti tarpeetonta.
14. Kaikkea ei tarvitse langoittaa, riittää että kontrolli säilyy.
15. Kaikki oksien päät samaan suuntaan, ylöspäin kohti aurinkoa.
16. Isoin muoto tehdään isompiin oksiin. Pienempiin oksiin ei tarpeellista.

Aika paljon saa miettiä langoittamisen aikana toimivia vaihtoehtoja, älyjumppaahan tuo on. Tosin kyllä sitä jokusen puun joutuu langoittamaan ennen rutiinin muodostumista. Sellainen mukava asia langoittamisessa tuli huomattua, että parempaan suuntaan mennään koko ajan. Ja tuleehan siitä aika kiva fiilis, kun saa laitettua langan oikein ja helposti paikoilleen ja se vielä toimii niin kuin pitää. Seuraavat langoittelut luvassa vasta ensi vuoden puolella, silloin pitää koittaa myös kuparia alumiinin lisäksi.




torstai 27. syyskuuta 2018

No mitenkäs ne tämän vuoden nostohommat meni noin niin kuin omasta mielestä?

Kiitos kysymästä, oikein hyvin. Ainakin kun vertaa aikaisempiin omiin kokemuksiin. Viime vuonna nostin viisi mäntyä, joista neljä heitti veivinsä matkan varrella. Ei mikään kehuttava prosentti. Tänä vuonna olen nostanut viisi mäntyä, joista kaikki ovat selvinneet nostoprosessista ja voivat erittäin hyvin. Tämän lisäksi lehtipuita tuli nostettua kolme, jotka kaikki ovat hengissä ja hyvissä voimissa.

Varsinaisessa keruuprosessissa ei ole tapahtunut kummoista muutosta aikaisempaan verrattuna. Mahdollisimman paljon pieniä juuria mukaan. Isot pitkälle ulottuvat juuret, joissa ei ole pieniä hiusjuuria, katkaisen heti kättelyssä. Tämän jälkeen juuripaakku mahdollisimman tiiviissä paketissä ja ehjänä kotiin. Se missä on tapahtunut muutos, on ruukutus. Seuraavalla tavalla olen toiminut mäntyjen kohdalla tänä vuonna.

Ruukuttaessa pyrin käsittelemään juuripaakkua mahdollisiman hellävaroen. Voin hieman rapsutella tai kevyesti ravistaa ylimääräistä maa-ainesta pois ja heti kun vastaan tulee juuria, jää juuripaakun käsittely siihen. (Tämä siis erityisesti männyillä, lehtipuiden kohdalla olen rapsutellut/huuhdellut vedellä melkein kaiken vanhan maa-aineksen pois). Ruukkuun menee siis paljon vanhaa & ylimääräistä multaa varsinaisten juurten mukana. Tästä ei kannata kuitenkaan huolestua. Voidaan hyvillä perustein sanoa, ettei orgaaninen maa-aines sovellu erityisen hyvin bonsaikasvatukseen, mutta kun puhutaan lyhyestä tähtäimesta, eli muutamasta seuraavasta vuodesta, ei siitä tarvitse olla erityisen huolissaan. Ei ruukkuun kuitenkaan pelkästään orgaanista ainesta mene. Pyrin mitoittamaan ruukun mahdollisimman hyvin juuripaakun koon mukaan. Mitä pienempi ruukku sen parempi. Tämä tarkoittaa sitä, että usein ruukun joutuu itse rakentamaan puusta. Ruukkuun laitan pohjalle muutaman sentin kerroksen, sekä täytän reunat ja kolot bonsaitarkoituksiin soveltuvalla maa-aineksella. Pääasiassa olen käyttänyt 4,5 -5mm hohkakiveä, mutta uskon että lähes mikä tahansa muukin vastaava maa-aines ajaa saman asian. Tämän lisäksi olen kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että puu tulee kunnolla kiinnitettyä ruukkuun siten, ettei se pääse liikkumaan. Tämä helpottaa käsittelyä merkittävällä tavalla jatkoa silmällä pitäen. Veden pitää päästä myös hyvin virtaamaan ruukusta pois. Usein olen pohjan reikien lisäksi tehnyt reikiä myös ruukun reunoihin.

Kastelun suhteen jouduin hieman miettimään oikeaa toimintatapaa. WP:n menetelmä, jota olen onnistuneesti käyttänyt muiden puiden kohdalla vaikutti riskialttiilta ratkaisulta. Onhan ruukussa nyt vaikka kuinka paljon orgaanista maa-ainesta mukana, joten miten huolehtia veden ja hapen tasapainosta kasvatustilassa? Eikö juurten pitäisi kuolla hapen puutteeseen ja eikö runsas lannoittaminen orgaanisessa aineksessa aiheuta juurten 'palamista'? Oikea vastaus on kyllä ja ei, näin ainakin uskoisin. Orgaanisessa aineksessa olevat juuret tulevat kyllä ajan mitaan kuolemaan, mutta juuret eivät kokonaan kuole, vaan ne jatkavat kasvua sinne, missä niillä on paremmat oltavat. Eli tässä tapauksessa ruukun pohjalla ja reunoilla olevaan maa-ainekseen. Se, onko näin käynyt, selviää sitten, kun näitä pääsee uudelleen ruukuttamaan 2-3 vuoden kuluttua.

Vastaus kasteluun ja lannoittamiseen liittyen on, että kastelen ja lannoitan vasta kerättyjä yamadorejani samalla tavoin kuin kaikkia muitakin puitani. Vettä kerran päivässä siten, että vesi tulee kunnolla ruukun pohjasta läpi ja lannoitteena puutarhan kesää 10ml/l kerran viikossa. Oikein lämpiminä päivinä kastelen kahdesti ja näitähän tänä kesänä riitti. Näin syksyn kynnyksellä puita katsellessa tämä näyttäisi olleen ihan kelvollinen ratkaisu.



Puut ovat kasvattaneet pitkiä neulasia ja kasvu on oikein terveän tummanvihreän väristä. Parin puun kohdalla mennään neulaspituudessa jo yli kymmenessä sentissä. Kynttilöitä on tullut paljon ja takasilmuja näkyy siellä sun täällä myös tänä keväänä kerätyissä männyissä. Kaikki nämä merkit viittaavat siihen, että kaikki on hyvin myös pinnan alla.


Vaikka puut vaikuttavatkin tällä hetkellä erittäin hvinvoivilta ja vaikka olisikin hirveä polte tehdä bonsaita, ei kannata hätäillä. Tämä on ensimmäinen ja tärkein (ja kenties ainoa?) sääntö bonsaihin liittyen. Mitä paremmassa kunnossa puu on kun sitä aletaan muotoilla, sen parempi.

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

2 x mongolianvaahteran taimi

Nämä taimet ovat tänä vuonna siemenestä idätettyjä. Ne pääsivät nebarinkehitystestiin. Toinen meni puolipallon päälle ja toiseen laitettiin prikka.


Eivät nämä ihan hirveästi ole yhden kesän aikana kasvaneet. Saavat jatkaa kasvua ensi keväänä rauhassa samoissa ruukuissa, ilman että juuria sorkitaan. Ruukutus luvassa 2020 keväällä

maanantai 17. syyskuuta 2018

Mänty #3 - kaksi kesää kasvua takana ja hyvältä näyttää

Tämä puu kerättiin 2017 keväällä. Sittemmin se on asettunut uusiin olosuhteisiin oikein hyvin. Tervettä kasvua tulee lisää ja se on edellistä kesää voimakkaampaa. Takasilmujakin tulee jonkin verran. Kastelun ja lannoittamisen lisäksi tälle ei ole tehty muita toimenpiteitä.


Seuraavana keväänä tälle voisi tehdä joko muotoilun tai ruukuruksen. näistä jälkimmäinen vaikuttaa todennäköisemmaltä ratkaisulta. Tässä on ensinnäkin erityisen hankalan muotoinen juuristo, johon haluan päästä käsiksi ennen varsinaista muotoilua. Tuplanebarista ja pitkistä x:n muotoisista juurista pitäisi päästä eroon. Tarkoituksena on pyrkiä lyhentämään mahdollisimman paljon puun vasemmalla puolella olevia juuria. Toiseksi puuta ei ole kiinnitetty riittävän hyvin laatikkoon, joten muotoilu ja varsinkin rankemman puoleinen sellainen voi olla puun hyvinvoinnin ja oman tekemisen kannalta ikävää. Tavoitteena on saada tämä mahtumaan nykyistä puolet pienempään ruukkuun. Oikeanpuoleisen alueen juurakosta jätän seuraavassa ruukutuksessa lähes kokonaan koskematta.



Itse tein tämä puun kohdalla sen virheen kerätessä, että 'puhdistin' juuripaakkua liiaksi. Sittemmin olen oppinut, että juuret on hyvä jättää mahdollisimman koskemattomiksi. Erityisesti havupuiden kohdalla on syytä pitää mielessä, että mitä vähemmän juuriin kajoaa, sen parempi.

Suurimmat vastoinkäymiset tämän puun kohdalla on ollut kaksi peräkkäistä muuttoa vuoden sisään. Kummassakin muutossa on katkennut yksi iso aloksa. Kohtalokasta tämä ei ole, mutta harmillisesti rajaa jotain suunnitteluvaihtoehtoja ulos. Kuvasta on hankala hahmottaa, -varsinkin kun tuo toinen isompi kuollut oksa tulee helposti eteen - ,mutta tässä on rungossa kapenemaa ja suuunnanmuutoksia varsin hyvin. Varsinaiseen muotoiluhommaan pääsee keväällä 2020. Ensi kesänä saa toki jo maistiaisia muotoilun suhteen, kun pääsee työstämään deadwoodia.

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Shikokunperhosvaahtera

Tämä vaahtera on kasvanut todella hitaasti tänä kesänä. Lehdet ovat kippuraiset ja näyttävät jotenkin kärsiviltä. Saattaa olla että juuret kärsivät puolipallon päälle asettamisesta, tai ehkä jokin ötökkä vaivaa. Välttämättä pohjaan tehdyt reiät eivät ole riittävän isot ja juuret kärsivät märkyydestä. Mitään ei kuitenkaan paljaalla silmällä näy. Juurten tsekkaus voisi olla paikallaan, mutta siinäkin on se ongelma, ettei niille enää oikein tässä vaiheessa vuotta ole paljoakaan tehtävissä. Taidan vaan talvehdittaa tämän muiden kanssa ja toivoa, että tämä on keväällä vielä hengissä. Sitten tulee ruukunvaihto ja juurten tsekkaus.

maanantai 10. syyskuuta 2018

Pinus Banksianan taimikasvatusta


Kovin pieniä olivat viime keväänä idätetyt männyntaimet kesän alussa. Toinen näistä on kasvanut 2.5 - 3.0mm hohkakivessä, toinen 3-8mm lecasorassa. Päällisin puolin eroja kasvussa ei ole ollut havaittavissa. Kumpikin on saanut vettä päivittäin ja tuhdit lannoitteet viikoittain. Hyvin ovat voineet.


Pahimpien helteiden mentyä ohi päätin vilkaista hieman juuria ja laittaa nebaria sekä runkoa paremmalle alulle.

Juuriston suhteen oli havaittavissa mielenkiintoinen ilmiö. Pienemmässä raekoossa kasvaneen taimen juuret kasvoivat pääasiassa ruukun ulkopuolella, ruukun pohjan reikien ympärille, kun puolestaan lacasorassa oli selkeästi enemmän juuria ruukussa. Ruukuissahan tilaa olisi ollut juurille vielä vaikka kuinka paljon käytettävissä.

Nebaria lähdin kehittämään siten, että levitin juuria suhteellisen tasaisesti rungon ympärille pienen vanerinpalan päälle. Sen päälle laitoin vielä maa-ainesta hyvän kerroksen. Muotoilussa lähdin liikkeelle siitä, että tein liikettä alimpaan oksaan langan avulla. Tällä hetkellä pisin runko tulee toimimaan uhrioksana, jonka tarkoituksena on lisätä puuhun kokoa.

torstai 6. syyskuuta 2018

Nanoblade testissä


Sain tässä jokin aika uuden leikkikalun lainaan. Teknisistä innovaatioista innostunut sukulainen hankki Boschin nanoblade -nimisen vekottimen. Itsekin siitä kiinnostuin välittömästi. Kyseessä on pienikokoinen akkukäyttöinen moottorisaha. Leikkaussyvyydeksi ilmoitetaan 6,5 cm.



Koitin tätä keväällä kerättyyn mongolianvaahteraan ja  hyvin tuntui toimivan. Ehkä hieman jäin kaipaamaan lisää potkua laitteelta. Aika lailla tuntui terä kuumenevan jo muutaman oksan kohdalla. Tosin tässä kyllä mentiin syvyyden suhteen äärirajoilla. Varsinaista toimintaa se ei kuitenkaan haitannut liiemmin. Helposti sai sahattua sieltä, minne muilla sahauslaitteilla on hankala yltää. Ainakaan ilman että häiritsee muuta kasvua.



Tälle tulee olemaan käyttöä myös jatkossa. Ainakin paksumpien runkojen katkaisemiseen, mutta eiköhän tällä saa isompia juuria katkottua ruukutuksen yhteydessä ja kenties tätä voi hyödyntää myös puiden keräämisessä.

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Koreanpihta 'silberlocke' (langoitusharjoitus 2018, 5/5 )


Tämä tuli hankittua keväällä työpajan yhteydessä. Ihan hirveän tyytyväinen en tähän valintaan ollut ja mietin pitkään sen eteenpäin antamista. Tai no, ehkä nyt muotoilun voisi tehdä ja sit luopua.



Puu oli talvehtinut taimitarhalla maassa ilman ruukkua. Työpajan yhteydessä se istutettiin uuteen ruukkuun ja samalla latva katkaistiin. Muita toimenpiteitä tälle ei tehty keväällä. Kovin hitaasti tämä tuntui kuitenkin lähtevän kasvuun verrattuna muihin havupuihin. Lieneeköhän syynä lajityypilliset vai yksilökohtaiset ominaisuudet? Kesällä kasvua kuitenkin alkoi tulla ja näkyipä siellä sun täällä takasilmujakin. Harjoitusvastustajaksi pääsi siis tämäkin yksilö. Jos kyseessä olisi ollut minulle arvokkaampi yksilö, olisin odottanut muotoilun kanssa ensi vuoteen.


Juuri ennen tämän puun langoittamista katsoin uudemman kerran läpi langoitusharjoitusvideot. Se kannatti. Tuntui että oksien kohdalla oli tarkempi käsitys siitä, mistä lanka tulisi laittaa ja miten käsien tulisi toimia. Kaikki oksat langoitettiin siten, että kontrolli pysyi aina oksan kärkiin saakka. Tämän puun langoittamisessa tuli myös mietittyä kaikista eniten sitä, minkälaisia pädejä oksat muodostaisivat. Muotoilin oksat siten maskuliinista muotoilua noudattaen, että oksissa tulee olemaan monta kerrosta. Nyt en yllättäen haluakaan luopua tästä enää, vaan nähdä sen miten oksat kehittyvät tulevaisuudessa.

Nähdäkseni tämän puun suurin ongelma on siinä, että tämä haluaa olla iso ja valtava puu, mutta runko ei anna sille aivan myöden. Toiseksi tämä on vartettu, joskaan se ei silmään osu mitenkään häiritsevästi. Ja kolmanneksi tämä otti hiljattain tehdyssä muutossa vähän osumaa itseensä ja oksat sojottivat sinne sun tänne tähän vanhempaan kuvaan verrattuna. 

Tässä ruukussa tämä saa kehittyä rauhassa nyt usemmankin vuoden.



tiistai 4. syyskuuta 2018

Mongolianvaahtera #2


Keväämmällä ajattelin etten tee tälle puulle mitään, mutta toisin kävi. Tai no, en mä ole tätä leikannut mitenkään, mutta tein päätöksen siitä mihin suuntaan runko kasvaa ja mikä on puun etupuoli. Runkoon on tullut leveyttä arviolta noin sentti lisää kesän aikana.


Etupuoli on suunnilleen tässä näin. Yhden ristikkäisen juuren leikkasin pois, mutta muuten ei ole tarvinnut koskea mihinkään. Keväällä tämä pääsee hieman isompaan ruukkuun. Juuria katkotaan myös rankalla kädellä, jonka jälkeen puu saa kasvaa taas vapaasti koko kesän. Tämän jälkeen jos alan olla suht tyytyväinen rungon paksuuteen, teen puulle enemmänkin muotoilua loppusyksystä 2019. Todennäköisesti rungon paksuunnuttaminen vielä jatkuu.