Puu oli talvehtinut taimitarhalla maassa ilman ruukkua. Työpajan yhteydessä se istutettiin uuteen ruukkuun ja samalla latva katkaistiin. Muita toimenpiteitä tälle ei tehty keväällä. Kovin hitaasti tämä tuntui kuitenkin lähtevän kasvuun verrattuna muihin havupuihin. Lieneeköhän syynä lajityypilliset vai yksilökohtaiset ominaisuudet? Kesällä kasvua kuitenkin alkoi tulla ja näkyipä siellä sun täällä takasilmujakin. Harjoitusvastustajaksi pääsi siis tämäkin yksilö. Jos kyseessä olisi ollut minulle arvokkaampi yksilö, olisin odottanut muotoilun kanssa ensi vuoteen.
Juuri ennen tämän puun langoittamista katsoin uudemman kerran läpi langoitusharjoitusvideot. Se kannatti. Tuntui että oksien kohdalla oli tarkempi käsitys siitä, mistä lanka tulisi laittaa ja miten käsien tulisi toimia. Kaikki oksat langoitettiin siten, että kontrolli pysyi aina oksan kärkiin saakka. Tämän puun langoittamisessa tuli myös mietittyä kaikista eniten sitä, minkälaisia pädejä oksat muodostaisivat. Muotoilin oksat siten maskuliinista muotoilua noudattaen, että oksissa tulee olemaan monta kerrosta. Nyt en yllättäen haluakaan luopua tästä enää, vaan nähdä sen miten oksat kehittyvät tulevaisuudessa.
Nähdäkseni tämän puun suurin ongelma on siinä, että tämä haluaa olla iso ja valtava puu, mutta runko ei anna sille aivan myöden. Toiseksi tämä on vartettu, joskaan se ei silmään osu mitenkään häiritsevästi. Ja kolmanneksi tämä otti hiljattain tehdyssä muutossa vähän osumaa itseensä ja oksat sojottivat sinne sun tänne tähän vanhempaan kuvaan verrattuna.
Tässä ruukussa tämä saa kehittyä rauhassa nyt usemmankin vuoden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti