keskiviikko 29. elokuuta 2018

Japaninvaahteran pistokas


Tuliainen Helsingin suunnalta. Kiitos Janille. Laitain pistokkaan heti keväällä puolipallon päälle kasvamaan. Siitä taimi otti itseensä, kun joutui juuria vähän sorkkimaan, että sai mahtumaan reiästä sisään. Pitkän aikaa tämä junnasi lähes paikoillaan. Luulen että se johtui siitä, että puu kasvatti uusia juuria pallon puolipallon päälle.


Heinäkuun alkupuolen tienoilla alkoi selkeästi nopeampi kasvu ja kaiken kaikkiaan puu näyttäää nyt oikein hyvävointiselta. Talvetuksen suhteen täytyy vielä miettiä, miten homman hoitaa. Se on siinä ja siinä, selviääkö ilman lisäsuojaa. Todennäköisesti koitan talvettaa samalla tavoin kuin muut kotimaiset puut.


perjantai 24. elokuuta 2018

Kanadantuija (langoitusharjoituksia 2018, osa 2/5)

Tällainen puska tuli vastaan S-ryhmän kesähavuvalikoimista. Mitä ne sitten lieneekään. Nimilappu oli hävöksissä, joten en tiennyt mistä lajikkesta oli kyse. Myöhemmin löysin läheisestä Prismasta samanlaisen veijarin ,jossa luki Kanadantuija. Tässä on kivan pieni ja tuuhea kasvu tavallisempiin tuijalajikkeisiin verrattuna. Kylmääkin sen pitäisi ihan hyvin sietää.


Jo kaupassa oli sellainen vahva kutina, että tästä tulee monirunkoinen bonsai. Puuta karsiessa jäljelle jäi lopulta kuitenkin vain kaksi runkoa. Hankin tämän puun erityisesti langoitusharjoituksia silmällä pitäen. 


Langoittaminen olikin sitten vähän kehnompaa tekemistä. Rungon langoittaminen ja muotoilu sujui ihan hyvin, mutta varsinaisen kasvun langoittaminen, sekä leikkaaminen jäi jotenkin puolitiehen. Kasvu osoittaa tällä hetkellä vähän sinne sun tänne, eikä oksia ole muotoiltu kunnolla. Viimeistely siis puuttuu.

Keväällä tämä pääsee bonsairuukkuun ja kesällä on luvassa oksien siistimistä ja langoittamista.


keskiviikko 22. elokuuta 2018

Japaninlehtikuusi


Lehtikuusi kasvaa rehottaa. Muutaman langan poistin, kun ne alkoivat painua liian syvälle runkoon kiinni. Kasvatan tälle yksilölle runkoon lisää paksuutta, joten kasvuun en ole koskenut juuri lainkaan. Tuon tupsun tein puun päälle uhrioksaan, ettei se varjostaisi liikaa alempaa ja tärkeämpää kasvua.



Keväällä on tarkoitus laittaa tämä vielä isompaan ruukkuun, jossa se saa kasvaa todennäköisesti vielä pari vuotta ilman isompia leikkausoperaatioita. Jotain pientä operaatioita joutunee tekemäään, että puun sisäosakin saa valoa. Paikalliset puistoissa kasvavat japaninlehtikuuset tekevät täällä todella hyvin jälkisilmuja vanhempaan puuhun, joten en ole kovinkaan huolissani kasvun karkaamisesta turhan kauas rungosta.

tiistai 21. elokuuta 2018

Uusia kasvatustasosuunnitelmia

Nythän on päässyt käymään kerrassaan niin onnellisesti, että tänä kesänä ei saatu nauttia yhdestä uudesta pihasta, vaan kahdesta! Kesäasunto vaihtuu tulevan kuun vaihteessa toiseksi ja bonsaikasvatustilat tietty myös.

Eli suunnittelua luvassa, mikäs sen parempaa! Liikkelle lähdettiin ihan tsekkailemalla auringon menoa ja yleistä fiilista. Aika pian löytyi pihasta oikea kulma, jonne aurinko paistaa pitkin päivää ja joka soveltuu myös muuhun habitukseen ja pihan yleisilmeeseen enemmän kuin hyvin. Pikkuystävä oli toivottamassa bonsaiharrastajaa myös tervetulleeksi.





Seuraavaksi kirjattiin ylös sellaisia ominaisuuksia, joita kasvatustasolta olisi hyvä löytyä. Osa niistä erittäin tärkeitä ja välttämättömiä, osa mahdollisia ja osa vailla faktuaalisia perusteita olevia vaalenpunaisia unelmia. 



Tärkeimmiksi tekijöiksi nousivat pöytätaso ja talvetusmahdollisuus. Kokonaisuus tehtiin sitä silmällä pitäen valmiiksi näin ensimmäisessä vaiheessa. Saas nähdä miten oma kokoelma tuohon mahtuu.


Pientä muokkausta tasolle tullaan tekemään jatkossa, mutta tästä lähdetään liikkeelle. Tervetuloa puut!

maanantai 20. elokuuta 2018

Kartivalkokuusi (langoitusharjoituksia 2018 1/5 )


Tästä lähdettiin liikkeelle. Ei mitään käsitystä mitä tällä tehdä. Kiireellä napattu koon ja hinnan perusteella matkaan Pinsiöltä. Sormet syyhysivät päästä heti ja nyt puun kimppuun ja kuumeinen levoton mieli häiritsi muuta olemista. Pakko tehdä bonsaita. Pakko tehdä bonsaita. Pakko tehdä bonsaita.


Homma lähti liikkelle siten, että valittiin suunta rungolle ja sitten jäljelle jäävät oksat. Rungosta löytyi jonkin verran kapenemaa, mutta ei juurikaan liikettä. Olisi siis tärkeätä, että oksat tuovat eloa puuhun. Ennen langoittamista oksat siistittiin ja leikattiin kahteen. (Tosin jätin oksien päihin enempi haaroja, sillä pelkäsin miten puulle käy, kun siltä oli poistettu jo niin paljon neulasmäärää. Ehkä nekin olisi voinut leikata aivan hyvin kahteen heti kättelyssä.) Tässä sai käyttää aika paljon aikaa kun mietti että mitä jättäää ja mitä leikkaa. Osa päätöksistä syntyi vasta sen jälkeen kun olin langoittanut jo osan puusta. Tämä on ihan ok. Varsinaisessa langoittamisessa kuluikin aikaa sitteen reilusti, varmaan ainakin viisi tuntia meni koko puun muotoiluun. Paljon joutui aina miettimään minne langan laittaa ja miten se toimii. Välillä onnistuin, välillä en. Välillä lanka ei tarjonnut riittävää pitoa ja välillä oksat katkeilivat tahattomasti. Välillä lanka näytti tosi tyhmältä. Ja sitten tehtiin taas uudestaan.

Kokonaisuuteen olen kuitenkin tyytyväinen. Tämä oli ensimmäinen kokonaan langoittamani puu, jonka langoittamisen yhteydessä olin käyttänyt aikaa oikeaoppiseen langoittamiseen. Teoria ei vaan siirry käytäntöön ihan tuosta noin vaan, vaan vaatii enemmän harjoittelua. Eikä kaikkia yksityiskohtia muista aluksi. Tältä puu näytti heti langoittamisen jälkeen.


Pari kuukautta langoittamisen jälkeen kun katsoo puuta, huomaa että oksien päät ovat kääntyneet ylöspäin kohti valoa ja kasvua on tullut oksien sisäosiin paikoitellen. Jatkossa takasilmuja pitäisi alkaa popsahtelemaan oksien sisäosiin, kunhan ne vain saavat aurinkoa ja kunhan oksien antaa kasvaa.



Mitä sitten pitäisi näin jälkeen päin ajatella lopputuloksesta? Tuleeko tästä bonsaita vai ei? Mikä toimi langoituksessa hyvin ja mikä vähemmän hyvin? Itse näkisin niin, että jos tästä löytyy kelvollinen nebari, niin tässä on aineksia ihan kelvolliseen bonsaihin. Alimman oksan voi mahdollisesti ottaa kokonaan pois ja toiseksi alimmasta oksasta voi tiputtaa osan alemmas. Oikealla oleva oksa näyttää tässä vaiheessa liian pieneltä pituuteensa nähden. Sille on kuitenkin tässä vaiheessa hankala tehdä mitään sen kummempaa, sillä sen poistaminen ei oikein käy päinsä. Toiselle puolelle jäisi vain yksi pieni oksa ja se saisi puun näyttämään hyvin epätasapainoiselta. Toivon että siihen tulee kasvua lehemmäksi runkoa, jolloin sitä voi lyhentää ja se näyttää silloin myös paremmalta kun kasvu on lähempänä runkoa. Pientä uudelleen sijoittelua oksien suhteen on myös syytä tehdä, etteivät ne mene liiaksi päällekkäin.

Langoittamista tarkastelin kaksi kuukautta ensimmäisen langoituksen jälkeen tarkemmin, heti sen jälkeen kun olin katsonut uudemman kerran langoitusvideot läpi. Nyt pystyi hyvin havaitsemaan mitä oli tullut tehtyä oikein ja missä on parantamisen varaa. Suurimmat ongelmat olivat ensinnäkin siinä, että olin yhdistellyt aikaisempaa tietoa langoitukseen liittyen siihen, millä opeilla nyt opettelin langoitusta, jonka seurauksena kokonaisuus ei toiminut. Toiseksi on ollut kiinnittänyt riittävästi huomiota kaikkiin langoitukseen liittyviin tärkeisiin asioihin.

Hyviä asioita tämän puun langoituksessa oli se, että pyrin aina huolellisesti miettimään minne lanka tulee, että se toimii. Ja vaikka lankaa ei oltu kaikilta osin laitettu oikein, se pääasiassa toimi. Olin myös saanut langan suurimmaksi osaksi ihan runkoon kiinni.

Langoituksen korjaamiseen liittyviä tekijöitä onkin sitten enemmän. Kumpaakin kättä olisi voinut käyttää enemmän hyödyksi. Toisen käden on tuettava aina lankaa ja varsinkin tämä on tärkeää niissä kohdin, kun oksa lähtee runkosta ja kun pienempi oksa lähtee isommasta oksasta. Sama pätee myös taivuttamisen suhteen. Toista kättä käytetään tukeen langan kohdalta kun toisella kädellä taivutetaan oksaa. Varsinkin isompien oksien kohdalla (Structural wiring) oksia taivutetaan siten, että lenkki on taivutettavan kohdan sisäkaarteessa. Oksaa myös taivutetaan siten, että se taipuu langan mukaisesti, jolloin lanka kiristyy ja pitää oksan paremmin paikoillaan. Lankaa pyörittävä käsi käyttää lankaa vipuvartena, eli langasta otetaan kauempaa kiinni, jolloin langan pyörittäminen on helpompaa. Oksien päiden langoittamiseen en ollut kiinnittänyt riittävästi huomiota. Tärkeää on, että että lankaa laitetaan riittävästi siten, että saadaan ohjattua oksien päät kohti valoa. Oksien muotoilussa olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota siihen, että pienemmät oksat taivutetaan ensin kohti isompaa oksaa ja sitten ulos. Isompien oksien kohdalla olisi voinut käyttää parissa kohtaa isompaa lankakokoa.

Bonsairuukkuun tämä menee ensi keväänä.

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Löytövaahtera 'Sotkamon hymy' (Acer Ginnala)


Kuljen lähes päivittäin kaupungin maankaatopaikan ohi, jonne tuodaan maankaatotavaraa, soraa, hiekkaa, mursketta, puutarhajätettä ja niin edelleen. Tässä sitten keväisenä aamuna huomion kiinnitti jotain vihreää. Tarkemman silmäilyn perusteella kyseessä vaikutti olevan mongolian vaahtera.



Juuripaakku oli valmiiksi sen kokoinen, ettei sitä tarvinnut paljoa pienennellä. Hieman liian iso se oli kuitenkin pyörällä kuljetettavaksi, joten kottikärryihin sai turvautua.




Kotoota löytyi lähes täydellisen kokoinen muovilaatikko valmiina. Siihen porasin reikiä pohjaan ja kylkiin sekä ruuvasin jalat kiinni.



Juuria sai pikkusen lyhennellä avustajan kanssa, että sai puun mahtumaan boksiin. Samalla poistin kuolleita juuria, sekä rapsuttelin tiiviiksi paakuksi juurien ympärille pakkautunutt a maa-ainesta pois. 




Ruukkuun kiinnitys tapahtui parilla ruuvilla, jotka porasin laatikon reunoista isoimpien juurten sisään. Pitäisi pysyä paikoillaan. Maa-ainekseksi laitoin kevytsoran ja mineraalisubstraatin seosta 2:1 suhteessa. 



Hyvin lähti kasvamaan aika pian istutuksen jälkeen. Tässä kuvassa kesäkuun alkupuolen kasvua. Suuri osa rungoista oli tosin lähes kokonaan kuollut. Ensi keväänä istutan tämän hieman pienempään ruukkuun, kasvatusruukulla todennäköisesti mennään edelleen. Tämän puun kohdalla saa harjoitella kaivertamista aika lailla. Vaahtera kerätty 11.5. Nimi peräisin samana iltana järjestetyistä pubivisajoukkueen grillikemuista

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Katajaa testiin


Olen pitkään vältellyt katajia bonsaiaihioina. Syynä erityinen kiinnostukseni yamadoreja kohtaan. Ja koska Suomessa kasvaa luonnossa vain erittäin hankalana pidettyä Juniper communista, en ole myöskään kiinnittänyt huomiota muihin katajiin. Suomessa kuitenkin myydään paljon tähän ilmastoon sopivia lajikkeita, joten ehkä näitäkin voi koittaa.



Testissä on nyt kolme puutarhaliikkeistä hankittua tainta, sekä yksi pihassa kasvanut ja sieltä kukkamaan laajennuksen tieltä ylös nostettu yksilö.  Takarivissä rohtokataja (Sabina juniper) sekä tarhakataja (Juniperus media old gold). Eturivissä laakakataja (Juniperus hor. 'Wiltonii') ja sinikataja (Juniperus squamata).

Puutarhaliikkeen taimet ovat sen verran pieniä, etten niistä lähtenyt muokkaamaa heti valmiita bonsaita. Ne saavat kasvaa ensin kokoa, ennen kuin alan niitä lopullisesti muotoilemaan. Istutin taimet isompiin ruukkuihin juuripaakkua varovaisesti avaten. Samalla pyrin myös etsimään mahdollista nebaria ja valitsin istutuskulman sillä perusteella. Puiden istuttaminen vinoon mahdollistaa myös paremman liikkeen suunnittelun runkoon myöhemmässä vaiheessa. Kevätauringolta nämä on syytä suojata hyvin. Jos kasvu on ensi kesän jäljiltä hyvää ja tervettä, pääsee näille tekemään pieniä langoitus operaatioita syksymmällä. Sinikataja saa olla täysin koskematta ainakin ensi vuoden ajan ja kasvaa rauhassa.

tiistai 14. elokuuta 2018

Kanadanhemlokki


Viime syksynä Mustilasta hankittu taimi pääsi uuteen isompaan kasvatusruukkuun. Pientä muotoilua tein samalla. Juurten alle laitoin pienen vanerilevynpalasen nebarin kehitystä varten. Samalla tein myös pienen mutkan alaoksaan, josta tulee myöhemmin varsinainen runko. Valitsin taimen juuri sillä perusteella, että siinä kasvoi pieni oksa hyvin alhaalla runkoa.

Suurin osa olemassa olevasta kasvusta on uhrioksia, jotka poistetaan myöhemmässä vaiheessa sitten, kun runko on saanut lisää paksuutta. Puun kasvu riippuu olemassaolemasta lehti/havu -määrästä sekä juurien käytettävissä olevasta tilasta. Tästä syystä bonsain kehitysvaiheessa on tärkeätä pyrkiä säilyttämään niin paljon kasvua kuin mahdollista. Kivi ja toinen vanerilevyn palanen pitävät huolta siitä, ettei taimi pääse liikkumaan istutuksen jäljiltä.


maanantai 13. elokuuta 2018

Langoitusharjoituksia


Olen tässä pitkin kesää tehnyt hieman langoitusharjoituksia. Kohteiden valinnan kriteereinä ovat toimineet hinta, koko ja sitten vasta enemmän esteettiset tekijät. Pääpaino koko touhussa on ollut harjoitella langoittamisen tekniikkaa ja yrittää saada siihen enemmän rutiinia.



Kuvassa vasemmalta oikealle: Kanadansypressi, Koreanpihta, Okakuusi, Kartiovalkokuusi ja Serbiankuusi

Ennen kuin langoittamaan on päästy, on puita täytynyt jo leikata huomattavan paljon. Tämän ensimmäisen leikkaamisen yhteydessä on saanut samalla pohtia puun muotoa tarkemmin. Itse lähden liikkeelle siitä, että ensin pyrin löytämään puusta parhaan mahdollisen nebarin ja sen jälkeen miellyttävimmän rungon liikkeen. Yleensä nämä eivät kulje käsi kädessä. Osassa näissä puissa on joutunut myös tyytymään vähemmän kelvolliseen nebariin, sillä pääpaino oli nyt langoituksen harjoittelussa. Tämän jälkeen yleensä valitsen latvan ja jäljelle jäävät oksat. Välillä saatan langoittaa osan puusta ja tehdä vasta sitten päätöksiä siitä, mitkä oksat jäävät ja mitkä lähtevät. Yleensä aloitan langoittamisen alaoksista ja etenen siitä kohti latvaa.

Langoittaminen on vain osa  muotoilua, joten näiden puiden kehitystä pääsee seuraamaan tulevaisuudessakin ruukuttamisen, leikkaamisen ja nyppimisen myötä. Lisäki pyrin laittamaan jokaisesta puusta ennen ja jälkeen kuvia, sekä hieman pohtimaan sitä, miten muotoilu on noin omasta mielestä sujunut. Tarkoituksena on istuttaa nämä bonsairuukkuihin jo ensi keväänä.