Pallokuusirulettia

Keväällä ruukutuksen yhteydessä vastaan tuli ikävän oloinen yllätys. Juuret koostuivat pitkälti yhdestä isosta pääjuuresta, joka oli kiertynyt ruman näköisesti ruukkuun. Menin ja leikkasin sen poikki, kaikki tai ei mitään periaatteella. Jos puu selviää hyvä, jos ei niin ei siinä mitään.



Eihän siitä hyvää seurannut. Ennen varsinaista kasvuunlähtöä keväällä kuoli arviolta 2/3 kasvusta pois. Ja lopulta koko puu.



Tämä herätti kahdensuuntaisia ajatuksia. Ensinnäkin mietin sitä, että jos en pysty pitämään huolta koko ikänsä ruukussa kasvaneesta hyvävointisesta puusta, kuinka pystyn huolehtimaa luonnosta kerätystä heikompivointisesta yksilöstä? Toisaalta olen myös iloinen siitä, että tämän kaltaisten operaatioiden koittaminen tapahtuu verrattaen arvottomilla puilla, sen sijaan että niitä koittaisi juuri sen hienoimman ja arvokkaimman puun kohdalla. Jos kyseessä olisi ollut arvokkaampi puu, olisin toki edennyt varovaisemmin juurten suhteen. Nyt ainakin opin sen mitä ei kannata tehdä, varsinkaan havupuiden kohdalla. Kaiken kaikkiaan en ole oikeastaan lainkaan pettynyt tapahtuneeseen. Nyt on taas vähän enemmän tilaa paremmille yksilöille.

Pallokuusi - Picea abies ’Ohlendorf"

Kuten jo edellä tuli mainittua, tarttui Mustilan taimipäiviltä matkaan pallokuusi. Tyvellä oli paksuutta kuutisen senttiä, joten ostopäätöksen tekeminen oli hyvinkin helppoa. Kyllä tästä mielellään maksoi sen kolmekymmentäkaksi euroa. Puun sai hyvin sovitettua Ikean kassiin ja tuotua junalla kotiin. Jostain syystä rautatieasemalla tapahtuva puun silittely herättää outoja katseita. Vaikea ymmärtää miksi.

Kotiin päästäni aloin tekemään puun kanssa läheisempää tuttavuutta. Ensin poistin kaikki kuolleet oksat ja neulaset. Sitten yritin kaivella vähän nebaria esiin ja katsoa juurten tilannetta. Juuripaakku oli sen verran tiivis etten päässyt kovinkaan pitkälle, päätin jättää sen siis toiseen kertaan.

Pyörittelin puuta hieman alustalla ja yritin selvittää mihin suuntaan sitä lähtisi viemään. Puulla oli kaksi runkoa. Päätin että toisen niistä oli lähdettävä, sillä ne olivat aivan liian samanlaiset ja samankokoiset. Poistin sen joka oli hieman suorempi ja jossa oli vähemmän oksia. Taivuttelin oksia sivummalle. Tarkoituksena on, että aurinko pääsee paremman paistamaan puun keskelle, joka auttaa tulevaisuudessa yhdessä leikkelyn ja nyppimisen kanssa siirtämään kasvua lähemmäs runkoa.

Pienen pieni kolonen löytyi vielä parvekkeen kaiteelta tilaa. Tuohon sen sai tiiviisti juntattua ja neulaset saavat hyvin aurinkoa. Ensi keväänä juuri ennen kasvuun lähtöä kasvua leikataan lisää ja jäljelle jäävät pienemmät oksat langoitetaan myös. Nyt kuusi saa kerätä voimia loppusyksyn.