lauantai 30. heinäkuuta 2016

Bonsaille maa-ainesta etsimässä, osa I

Luonnossa puut kasvavat ja voivat hyvin aivan tavallisessa mullassa. Siellä niille on saatavilla puun hyvinvoinnin kannalta elintärkeitä aineksia erityisesti juurille: ilmaa, ravinteita ja tilaa uudelle kasvulle. Siinä vaiheessa kun puu siirretään pieneen laatikkoon, on edelleen aivan yhtä tärkeätä ja myös aivan välttämätöntä puun hyvinvoinnin kannalta huomioida edellä esitettyjen ainesten saatavuus. Tästä syystä kaikenlainen multa, hiekka ja sora sellaisenaan sopii erityisen huonosti bonsaitarkoituksiin. Liian tiiviissä maaperässä juurilta loppuu tila ja happi, joka lopulta aiheuttaa juurten ja sitä myötä puun kuoleman.

Luettuani Larry Mortonin Modern Bonsai practice -kirjan, Walter Pallin mainion artikkelin ja omiin kokemuksieni pohjalta päätin lähteä matkalle etsimään bonsaille sopivinta maa-ainesta.

Juurilla täytyy olla tilaa, minne kasvaa sekä vettä ja ilmaa saatavilla. Oikeanlaiselta maa-ainekselta edellytetään sitä, että se mahdollistaa ilman kulkemisen ruukun sisällä, jonka lisäksi sen täytyy myös pidättää vettä riittävästi. Maa-aineksen on siis oltava raekoolta riittävän, mutta ei liian suurta, sillä muuten hiusjuuret kuivuvat helposti veden puutteeseen. Maa-aineksen on hyvä olla kestävää, ettei se hajoa ja tuki siten juurten kasvutilaa.

Walter Pall käyttää maa-aineen perusaineena (85 %) 2-4mm raekoon kevytsoraa, johon tulee lisäksi 15 % karkeata turvetta. Itse tähtään suurin piirtein samaan koostumukseen. Erityisen huomioitavaa tässä on se, että maa-aines on rakenteeltaan hyvin samanlainen kaikille eri lajeille, sekä valmiille isoille ja pienille bonsaille, että vasta maasta nostetuille Yamadoreille.

Edellytyksiä oikeanlaiselle maa-ainekselle voidaan löytää ainakin:

1.       Oikea raekoko
2.       Hinta
3.       Vedenpidätyskyky
4.       Paino
5.       Esteettiset tekijät

Tilasin muutaman testierän erilaisia maa-aineksia Bonsai.de -kaupasta. Ihan vain malliksi että näkee miltä ne näyttävät ja tuntuvat. Kaapin perukoilta löytyi myös vesiviljelyksessä käytettävää kevytsoraa, sekä Bauhausista ostettua mineraalisubstraattia.


Näistä - ei niin yllättäen - kevyimmäksi osoittautui vesiviljelysora, se on kuitenkin aivan liian ison kokoista, joten ei jatkoon. Hohkakivistä isompi raekoko tippuu samasta syystä pois listalta. Mineraalisubstraatin tarkkaa raekokoa ei tiedä, se on syytä ensin siivilöidä ja katsoa mitä jää jäljelle, isoimmat (<6) ja pienimmät (>2) ainesosat joutaa pois.

Otollisimmat maa-aineet olisivat siis pienemmän raekoon omaavat hohkakivi ja laavakivi. Hohkakivestä voisi siivilöidä alle kahden millin ainesosan pois ennen käyttöä. Sopiva seos voisi olla vaikkapa 42,5 % 2-5mm hohkakiveä, 42,5 % 2-5mm laavakiveä ja 15 % karkeaa turvetta. Vielä tarvii löytää karkeaa turvetta jostain. Saa vinkata, jos on tietoa mistä löytyy.

Entäpä sitten hinta? Kustannuksia tulee 15l säkeissä tilattuna laavakivelle 0,80 € ja hohkakivelle 0,87 € per litra. + postikulut saksasta. Mineraalisubstraatti maksoi muistaakseni 6,50€ 20 litran säkki, joten litrahinnaksi muodostuisi 0,325 €. Mineraalisubstraatin kohdalla ongelmaksi saattaa tosin muodostua saatavuus, jonka lisäksi pitää selvittää kuinka paljon maa-aineksesta olisi optimaalisimman kokoista kamaa ja kuinka paljon muuta.

Nettiselailu tuotti myös yhden hyvän osuman. Suomessa toimiva Weber valmistaa leca-soraa ja niiltä saa erikseen 2-4mm raekoossa olevaa maa-ainetta, tai siis saisi, jos sitä myytäisiin säkeissä, mutta kun se myydään irrallisena, joka voi pakottaa ostamaan omiin tarkoituksiini liian ison määrän kerralla. Ennen ostoa olisi lisäksi hyvä nähdä paremmin aineksen koostumus. Tämä tuote olisi näistä vaihtoehdoista todennäköisimmin se edullisin ja kevyin. Painolla on väliä siinä mielessä, että ruukkukoko saattaa kasvaa isoimpien bonsaiden kohdalla sen verran kookkaaksi, että niiden siirtelystä yksin voi tulla hankalaa jos maa-aines on kovin painavaa.


Ulkonäöllä on myös väliä. Mitä järkeä käyttää paljon aikaa ja vaivaa hienon puun rakentamiseen ja sitten laittaa se sellaiseen kasvualustaan joka näyttää luotaantyöntävältä, tai haisee pahalta, kuten on tilanne kissanhiekan kohdalla? Onneksi ruukun pinnalle voi laittaa tarvittaessa erilaista ainesta, mitä ruukussa muuten on. Omaan silmään noi Bonsai.de:n tuotteet vaikuttivat miellyttäviltä.

Tässä muutamia pohdittavia asioita näin alkuun. Matka jatkuu, luvassa tarkemmin ainakin maa-aineksen vedenpidätyskyvyn testaamista sekä kasteluun ja lannoitukseen paneutumista, jotka yhtä lailla liittyvät siihen minkälainen maa-aines on kyseessä.


keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

RIP Mänty #2

Ärsyttää. Siinä meni tunkiolle yksi varsin kelvollinen mänty. Harmitusta lisäsi vielä mullan alta kaivelun jälkeen paljastunut kelpo nebari. Ei kai tässä muuta voi, kuin jatkaa eteenpäin ja ottaa tämä oppimiskokemuksena. 

Eli kyseinen yksilö kerättiin keväällä 2015, jolloin se näytti aluksi seuraavalta:






Strategisina mittoina rungon leveys n. 9cm ja korkeus puolisen metriä.

Mitä sitten meni pieleen? Aika montakin asiaa näin jälkeenpäin mietittynä. Ensinnäkin tulee mieleen maa-aines. Istuttamaani maa-ainesta käänneltyäni tuli selväksi, että se on aivan liian tiivistä, lähes multaa.Toiseksi leikkasin puuta aivan liian aikaisin ja aivan liian paljon, yli yhdeksänkymmentä prosenttia läks kaikesta elävästä. Ylläolevissa kuvissa se näkyy sellaisena kun se oli ennen syksyllä tekemääni leikkausta. Olisi pitänyt jättää kaikki leikkaaminen väliin ainakin vuodeksi ja senkin jälkeen olisi saanut näyttää saksia harkitusti. Kolmantena voidaan pitää taivuttamista, joka olisi pitänyt jättää tehtäväksi vasta parin kolmen vuoden päähän. Nyt ainakin yksi oksa kuoli sen vuoksi. Yksikin noista tekijöistä olisi pahimmassa tapauksessa voinut aiheuttaa puun kuoleman, ne yhdessä varmistivat sen.





Noh, eipä siinä mitään. Kuolema voi olla myös hauska asia, kuten Terry Pratchett on meille opastanut, joten leikittelin puulla vielä lisää istuttamalla sen bonsai-ruukkuun ja teinpä vielä runkoon karkean Sharin ja pari Jiniä. Pääsi tässä vähän harjoittelemaan niiden tekoa ilman pelkoa lopullisesta tuhosta.


Sivusta 
Etupuoli



torstai 14. heinäkuuta 2016

Kuusama paria viikkoa ruukutuksen jälkeen

Joku oli dumpannut pensasaitansa läheiselle maankaatopaikalle. Sieltä pilkisti yhdestä läjästä vähän vihreätä väriä, jota oli syytä tsekata tarkemmin. Väri osoittautui Kuusamaksi. Sillä kertaa ei pensas (tai kolme) vielä lähtenyt mukaan, kun eihän mulla oikeasti nyt bonsainkeruuvälineitä ihan aina messissä ole.


En tiedä kauan olivat pensaat ehtineet olla siellä, kenties jopa viime syksystä, mutta ihan hyvässä kunnossa (=elossa) näyttivät olevan.  

Piti vähän googlailla, että onko siitä mihinkään. Kovin paljon ei tuloksia löytynyt. Keskivertoa kovemmalta kaverilla Walter Pallilla näytti olevan tosin muutama mielenkiintoisen näköinen yksilö, joten kai mäkin sit.









Puulaatikkoon meni kaveri ja maa-ainekseksi valikoitui Bauhausista ostettu mineraali-substraattiseos. Vähän päätin vielä korottaa kasvutilaa kun tuossa oli juuria lähtenyt kasvamaan parista kohtaa. Tärkeintä kuitenkin puun eloonjääminen tässä vaiheessa. Vähän karsin kuollutta ainesta veks, mutta muuten toi saa mennä tuollaisena talven yli. Eiköhän toi ole jo kotiutunut uusiin oloihin kun alkaa uutta kasvua pukkaamaan.




Kuusama



Löysin kotimatkalla tienvarresta Kuusaman. Poimin sen talteen, mitä noita jättää tuonne kylille kuljeksimaan. Se on hyvä pitää muovikassia  mukana tällaisten hätätapausten varalta.