Olipa päivästä koittamassa ennusteen mukaan kaunis ja aikataulu antoi myöden, joten ei muuta kuin suunnittelemaan metsäretkeä. Kartalta selvää minne mennään, teetä, suklaata ja leipää taskuun. Reppu selkään ja menoksi.
Lähialueen helppopääsyiset linjat on jo aiemmin käyty huolella läpi, joten tällä kertaa
joutui sai nähdä enemmän vaivaa oikeille ja uusille alueille päästäkseen. Kävelymittari pääätyi lopulta yhdeksän kilometrin lukemaan. Siitä suurin osa oli varsinaista siirtymää ja arviolta puolet matkasta nilkasta polveen asti ulottuvaa koskematonta hankea. Lumikengille olisi ollut käyttöä.
Hanki hankaloitti myös puiden tarkempaa tarkastelua. Tämä oli toki ennalta tiedossa ja nyt retkken tarkoituksena oli pikemminkin kartoittaa mahdollista paikkaa Yamadorien bongaamiselle. Sellainen kutina jäi, että ehdottomasti käymisen arvoinen alue tulevaisuudessa. Uusi keruureppukin tuntui istuvan selkään enemmän kuin hyvin.
