Talvetushommia

Tänä vuonna laitoin puut talviteloille hieman tavanomaista aiemmin. Myöhemminkin olisi ehtinyt aivan hyvin, mutta sattui olemaan aikaa käytettävissä, joten ryhdyin tuumasta toimeen. Ensimmäinen satsi meni maata vasten jo ennen lokakuun puoliväliä, loput marraskuun lopussa. Tänä aamuna mittari näytti kuutta pakkasastetta, joten hyvään aikaan tuli loput talvetushommat ajoitettua.

Talviasetuksissa puiden sijainti ja valonsaanti eivät muutu oleellisesti kesän asetuksista. Lasken puut pöytätasolta maata vasten ja asetan ne mahdollisimman lähelle toisiaan. Tämä on sellaista kivaa tetrishommaa. Tai kivaa ja kivaa, tämä on niitä harvoja kertoja kun tulee mietittyä, että onkohan puita jo vähän liikaa. Puiden kanssa saa olla hyvin varovainen, etteivät oksat katkea niitä toisiaan vasten aseteltaessa. Varsinkin langoitettujen oksien kohdalla kannattaa noudattaa erityistä varovaisuutta. Ruukkujun ympärille ja väliin laitan kuorikatetta. Tarkoituksena on huolehtia siitä, ettei kylmä tuuli pääse puhaltamaan ruukkujen alle. Kaikki bonsaini ovat Suomen oloihin sopeutuneita lajikkeita, joten tämän erityisemmälle kylmänsuojaukselle ei ole tarvetta.





Lannoittamisen lopetin 26 päivä syyskuuta. Syyskuun aikana ja sen jälkeen puita ei ole tarvinnut oikeastaan kastella juuri lainkaan. Märkä keli on pitänyt siitä puolesta huolen.

Tämän vuoden osalta bonsaihommat alkaa olla taputeltuna. Ihan kokonaan ilman bonsaita ei tarvi olla onneksi talvellakaan. Tämä on hyvää aikaa ruukkujen ja kesän bonsaisuunnitelmien tekemiselle. Keväällä hommat jatkuvat taas ensisijaisesti ruukutuksen merkeissä. Tavoitteena on päästä laittamaan itse kerättyjä puita itse tehtyihin ruukkuihin.

Viisi vuotta bonsaiharrastusta takana

Näin veikeästi sanailin viitisen vuotta sitten:

"Reilu puolisen vuotta takaperin satuin törmäämään netin ihmemaassa pyöriessäni Graham W. Potterin videoihin. Olin myyty. Se mies on nero ja huikea visionääri, jonka erinomaisuutta ei voi liiaksi hehkuttaa. Tämä antoi myös aivan uutta potkua omiin bonsaiharrastuksiin, ja muutamaa hetkeä myöhemmin löysin itseni kuumeenomaisesta tilassa metsistä harhailemasta bonsaiaihioita etsiskellen. "

Chilibonsai aka 'bonchi' vuodelta 2011

Kuume ei ole siitä sittemmin hellittänyt. Lämpötila on jatkanut nousemistaan. Menin ja innostuin oikein kunnolla yhden chilifoorumille linkatun videon perusteella. Olinhan toki ollut jo pienistä puista ja kaikenlaisista puutarhatouhuista kiinnostunut aikaisemminkin, mutta koskaan ei ollut tullut mieleen, että bonsaita voisi kasvattaa itse ja vieläpä  kotimaisilla lajeilla.

Omalla kohdalla innostukseni tarkoittaa usein intohimoksi kasvamista. Kun jostain innostun niin innostun sitten kunnolla. Tiedollisia intressejä löytyy myös. Kirjastoon siis ja sieltä reppu täyteen bonsaita käsittelevää kirjallisuutta. Tämän perusteella tuli muodostettua jokin käsitys siitä, mistä bonsaissa on kyse. Samoin lueskelin läpi kaiken netistä läytyvän suomenkielisen bonsaitietouden. Harmillisesti innostuksen alku osui kuitenkin syksyyn, joten bonsai jäi hieman chilien kasvattamisen, palsta- sekä muun puutarhatouhuilun varjoon. Hyvin äkkiä tuli myös huomattua kirjastoissa tarjolla olevan bonsaikirjallisuuden olevan laadultaan heikohkoa. Kysymyksiä nousi paljon enemmän, mihin kirjallisuus antoi vastauksia. Omalla kohdallani parhaaksi tietolähteeksi olen todennut Bonsai Mirain videot. Siellä asiat selitetään mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja perustellusti, jolloin arvuuttelulle jää vähemmän tarvetta.

Ensimmäiset kolme vuotta kipinän syttymisestä lähtien harrastus oli laadullisesti ja määrällisesti varsin vaatimatonta. Pääasiassa tuli kerättyä puu tai pari kesässä, jotka sitten tapoin liiallisen intoilun seurauksena syksyyn mennessä. Nykyään hommassa alkaa onneksi olla enemmän järki ja ennen kaikkea maltti mukana. Suurin kompastuskivi oman harrastuksen alkuvaiheilla (ja osittain edelleen) on ehdottomasti ollut juuri liiallinen hätäily. Kun on niin kova polte päästä tekemään bonsaita. Kärsivällisyys on välttämätön ominaisuus tässä harrastuksessa. Vastaavasti tieto bonsaihin liittyvistä  tekniikoista ja käytännöistä on kasvanut hyvää vauhtia. Nyrkkisääntönä veistellään menemään Ockhamin bonsaipihdeillä. Pyrin tekemään asiat mahdollisimman yksinkertaisesti, puiden hyvinvoinnista ja esteettisistä seikoista kuitenkaan tinkimättä.

2018 - bonsaitason suunnittelua

2018 - bonsaitason rakentelua

Kunnolla bonsaitouhu leimahti liekkeihin viime kesänä parvekkeen vaihduttua omaan pihaan. Tämä mahdollisti isomman kokoelman puita, joita sitten kertyikin varsinkin viime kesän myötä melkoinen läjä. Viime kesän puuhaalinnan tavoitteena oli kerätä niin paljon materiaalia käyttöön, mitä tilat antavat myöten. Näin pääsisi työstämään bonsaita mahdollisimman paljon tulevien vuosien aikana. Materiaalia olin suurelta osin katsonut valmiiksi jo edeltävien vuosien metsäretkien aikana, nyt riitti että kävi vaan keräämässä etukäteen maastosta valmiiksi katsotut puut. Samoin tuli hyödynnettyä puutarhaliikkeiden taimivalikoimaa. 

bonsaitaso 2019 kesä

Tuli siinä jokunen hutikin tehtyä materiaalin suhteen. Kun viime vuonna oli paino materiaalin keruussa, on tänä vuonna ollut vuorossa valintojen tekemistä ja luopumista. Tänä vuonna olenkin heittänyt pois arviolta 5-10 huonolaatuisinta risua. Jatkossa pyrin siihen, ettei taskuihin päädy enää mitä tahansa vastaantulevia tikkuja, käpyjä, keppejä, oksia, juuria, oravia, kantoja, vaan enemmän ajatuksen kanssa kerättyä ja paremman potentiaalin omaavaa materiaalia. Samoin pyrin kiinnittämään huomiota siihen, että puiden kohdalla on jotain eroa keskenään.

Tällä hetkellä ruukussa on pihassa noin kolmisenkymmentä puuta / tainta, jonka lisäksi löytyy idätettyjä & itämässä olevia siemeniä usemmasta eri lajikkeesta, sekä tietty palstalla olevat taimet ja puut. Ideaalia lajimäärästä on hankala antaa arvioita. Joskin 10 tuntuu liian pieneltä ja 100 liian isolta. Ideaalitapauksessa sitä pääsisi aina puuhaamaan puiden parissa niin halutessaan. Kuluneena kesänä hommat meinasivat loppua vähän kesken jo alkukesästä, joten lisää puita mahtunee kokoelmaan.

Luopumisella on hyvin tärkeä rooli tässä harrastuksessa. Yksi ihmisen käyttäytyvistä ohjaavista tekijöistä tunnetaan omistusharhana. Tähän liittyen ihminen arvostaa enemmän sellasia asioita, jotka hän omistaa. Bonsaiden kohdalla tämä ilmenee siten, että hommattuamme ja huolehdittuamme puista jo jonkin aikaa, arvostamme niitä ja niihin liittyviä ominaisuuksia suhteettoman korkealle. Useimmilla meistä on jotain rajoitteita käytettävissä olevan tilan määrän suhteen. Tällöin on syytä miettiä, mihin haluaa rajallisen tilan käyttää. Puutarhaliikkeestä hommattuun pikkukeppiin, joka tuli hommattua harrastuksen alkuvaiheessa juuri mitään bonsaista tietämättä, vai tiedon ja osaamisen kartuttua metsästä kerättyyn vanhaan männynkäppyrään?

Muotoilussa omistusharha aiheuttaa helposti haittaa siten, että haluamme säilyttää esteettisen lopputuloksen kustannuksella kaikkein vähäpätöisimmät ja käyttökelvottomimmatkin oksat. Ihan vain koska olemme käyttäneet niihin niin paljon aikaa ja vaivaa. Onneksi tähän harhaan on olemassa hyvät lääkkeet. Ensimmäinen on harhan tiedostaminen ja toinen on asioiden tarkasteleminen objektiivisesti. Kun pyörityspöydällä ei olekaan enää se oma maailman paras, hienoin ja hellalettasmitenihanakultamussukka puu, vaan mikä tahansa materiaali, niin alkaa tulemaan päätöksenteosta helpompaa ja lopputuloksesta parempi.

Edellä lausutusta saattaa harätä käsitys siitä, että bonsain tekeminen olisi jotenkin yhdentekevää tai tunteetonta puurtamista. Asia on kuitenkin päinvastoin. Bonsaiharrastukseen liittyy suuria tunteita. Iloa ja riemua siitä, kun opii uusia asioita ja pääsee soveltamaan niitä käytännössä; iloa siitä, kun näkee puiden kasvavan ja  kehittyvän; iloa siitä kun pääsee suunnittelemaan ja fiilistelemään tulevaa. Ja vastaavasti tunneskaalan toisessa päässä liikutaan silloin, kun puut osoittavat pahoinvoinnin merkkejä ja kun pahisötökät maiskuttavat menemään bonsain kasvustoa siihen malliin, ettei pihalla pysty liikkumaan ilman kuulosuojaimia.

Yamadoria metsästämässä 2019

Itseäni bonsaitouhuissa kiehtoo erityisesti puiden etsiminen luonnosta aka yamadorimetsästys. Siinä on vain jotain niin alkukantaisen hienoa ja jännittävää metsästäjäkeräilijähenkeä ja tunnetta, kun löytää upeita bonsaiaihioita, puhumattakaan sitten metsässä liikkumisen hyvinvointivaikutuksista. Siinä saattaa hvyinkin vierähtää kymmenen tuntia metsässä ja vaikka ei olisi löytänytkään mitään, palaa sitä kotiin aina hymy korvissa. Samoin bonsaiharrastuksen yhteydessä on päässyt tutustumaan hienoihin ihmisiin. Tykkään myös siitä ajatuksesta, ettei bonsain tarvitse koskaan olla valmis. Aina löytyy parannettavaa ja aina tarvitsee vähintäänkin huolehtia puun ylläpidosta. Sen olen myös huomannut, ettei bonsaita voi tehdä vähän sinnepäin, vaan se vaatii omistautumista ja lähes pakkomielteistä suhtautumista aihepiiriin.

Blogin kirjoittaminen on ollut erittäin hyvä ja antoisa idea. Tässä pysyy hyvin kärryillä siitä, mitä on tullut tehtyä ja opittua matkan varrella. Olen huomannut useasti palaavani katsomaan, mitä minkäkin puun kohdalla on tullut tehtyä aiemmin. Toivottavasti myös joku muu on saanut teksteistä jotain irti. Kirjoittamista aion jatkaa niin kauan kuin se tuntuu hyvältä ja julkaisemistahti noudattaa samaa periaatetta. Välillä saattaa tulla useampikin teksti pihalle viikon aikana, välillä saattaa kulua viikkoja julkaisujen välillä. Kymmenvuotisharrastuspäivityksessä pääsee tulevaisuudessa mahdollisesti näkemään jo enemmän bonsairuukuissa olevia bonsaipuita, kun tähän mennessä blogissa on ollut risuja ja tikkuja puulaatikoissa. Sitä ennen on tarkoituksena julkaista puista aina säännöllisesti kehityspäivityksiä. Tästä on hyvä jatkaa.

Rohtokatajan taimikasvatusta

Tein viime vuonna hankitulle rohtokatajalle ensimmäisen muotoilun.

Langoitin vain ne oksat, joita aion kaikkia tai osaa käyttää muotoilussa. Tarkoituksena on saada tulevaan runkoon mahdollisimman paljon liikettä. Suurin osa kasvusta on uhrioksia. Poistin vain vähän sellaisia oksia, jotka olisivat varjostaneet tärkeämpiä oksia.

Tästä se lähtee.

Kääpiövuorimänty

Viime vuonna ostettu kääpiövuorimänty on saanut kasvaa rauhassa tämän ja viime kesän. Ensi kesänkin tämä saa kasvaa vielä paksuutta lisää.

Lähes kaikki kasvu on tällä hetkellä uhrioksissa. Lopullisessa muotoilussa on tarkoituksena käyttää hyväksi vain aivan runkon tyvessä olevaa kasvua. Tässä on aineksia mame/shohin tyyppiseen puuhun.

Sinikatajan etupuolen valinta

Sinikataja jatkoi hyvin kasvua suuren taivutusoperaation jäljiltä, joten päätin muotoilla sitä hieman. Suurin ja aikaa vievin operaatio oli etupuolen valinta. Paljon pyörittelyä ja kääntelyä, mutta lopulta löytyi itseä miellyttävä kulma.



Varsinaisessa muotoilussa menikin vain minuutti. Yhden oksan varaan rakentuu suurin osa puusta ja 99 % nykyisestä kasvusta tulee lähtemään myöhemmin. Paria muuta oksaa saa myös hyödynnettyä vähän. Keväällä ruukutan tämän uuteen ruukkuun, joka tekee puun käsittelystä jatkossa helpompaa. Ylimääräinen kasvu saa toistaiseksi jäädä, sillä se auttaa puuta asettumaan uuteen muotoon ja selviämään tulevasta ruukutuksesta paremmin.

Ison ovaalin muotoisen ruukun rakentaminen sisäisen muotin avulla

Muotin avulla saa helposti aikaiseksi hyvänäköistä jälkeä. Tämä oli ainakin vakaa uskomukseni, kun päätin lähteä muottia veistelemään. Puuhaan ryhtymistä helpotti myös sattumoisin nurkan takaa vastaan kävellyt vaahtomuovin roikale. Minähän sen kesytin.

Kuten niin monessa muussakin asiassa, on suunnittelu kaiken A ja Å. Ihan summamutikassa en tunnekuohun vallassa hyökännyt vaahtomuovin kimppuun. Ensin homma vaati vähän suunnittelua.

Suunnittelun jälkeen edettiin seuraavalla tavalla:

1. Oikean kokoisen muotin valmistaminen (keskimmäinen yllä näkyvästä kuvasta). Tähän käytin vannesahaa ja suurimmat epätasaisuudet tasoitin hiekkapaperilla. Sahasin 8 asteen kulmassa.

2. Muotin kääriminen paperiin. Kannattaa käyttää hieman tavanomaista paksumpaa paperia, ettei se repeä kesken puuhien. Ikean ohjevihkonen toimi erinomaisesti. Maalarinteipillä paperi kiinnitetään muotin ympärille siten, että paperia tulee muotin reunoille ja pohjaan.

3. Savilevyn valmisteleminen. Valmistin ensin ruukun pohjalevyn ja sitten reunat. Näin pohja ehtii  hieman kuivua sinä aikana, kun asettelee reunoja paikalleen.



4. Pohjan kiinnittäminen paikoilleen.



5. Muotin irrottaminen. Paperia avataan päältä ja muotti vedetään varovasti irti, esimerkiksi vaahtomuoviin ruuvattavien koukkujen avulla. Lopuksi paperi poistetaan.



6. Viimeistelyä ja jalkojen kiinnitys. Annoin ruukun ja jalkojen kuivua nahan kuivaksi ennen kiinnitystä. Nyt käytin viimeistelyyn ihan vanerinpalaa. Jos ruukkuun haluaa profiilin, tähän tarkoitukseen sopii hyvin vanerista leikattu tai 3d-tulostimella tulostettu sabluuna.





7. Lasittaminen. Laitoin pohjalle roosan väristä savilieteväriä. Virheistä oppineena tajusin käyttää savilieteväriä ennen raakapolttoa. Raakapolton jälkeen laitoin ruskean lasitteen pintaan.

8. Valmis!

Mielestäni tämä onnistui aikas hyvin.  Mongolianvaahtera on tässä kasvattanut kokoa ja nebaria tämän kesän. Syksy lähenee ja kohta alkaa taas savikerhohommat, kivaa! 

Tervaleppä

Lähimaastosta heinäkuussa nypätty pieni tervelepän taimi. Katsotaan onko hengissä vielä talven jälkeen ja saako tästä bonsaita rakennettua.

Lepät elävät symbioosissa sienen kanssa joka mahdollistaa niille hyvin tehokkaan ravinteiden saannin. Tästä syystä ne eivät myöskään kerää ravinteita lehdistä talteen talvea vasten, vaan pudottavat lehtensä vihreinä. 

Mäntyjen neulasten pituudesta

Mäntyjen neulasten koossa esiintyy vaihtelua. Tässä vaiheessa on kuitenkin hankalaa sanoa, mikä vaihtelu johtuu mistäkin tekijästä. Vasta tulevaisuudessa, kun kaikki ovat bonsairuukuissa samanlaisessa maa-aineksessa, näkee onko kyseessä geneettiset vai muista syistä kasvua ohjaavat tekijät.



Kuvassa näkyy viidestä eri männystä läheltä latvaa otettuja neulasia. Vasemmalla on viime vuoden kasvu, oikella tämän vuoden kasvu. Neulasten koon kasvua on oikeastaan havaittavissa kaikissa. Tämä on hyvä merkki, sillä se kertoo siitä, että puut ovat keräyksen jälkeen sopeutuneet hyvin uusiin olosuhteisiin. Bonsaitarkoituksiin lyhyemmät neulaset ovat toki toivotumpia, mutta koska ollaan vielä varhaisessa kehitysvaiheessa, ei neulasten pituuteen tarvitse kiinnittää huomiota. Itseasiassa kehitysvaiheessa isommasta kasvusta on pientä kasvua enemmän hyötyä lopputulosta silmällä pitäen. Mitä enemmän kasvua ja lannoitteita, sitä enemmän takasilmuja ja edelleen mahdollisuudet nopeampaan etenemiseen puun kohdalla. Mielenkiinnolla odotan mihin suuntaan neulasten pituudet kehittyvät vuosien vieriessä.

Syysmuokkausta - Mänty #10

Tämä yksilö on kehittynyt hyvää vauhtia. Takasilmuja on tullut kaikkialle paljon ja paksuutta on tullut hyvin runkoon ja oksiin lisää. Suurin osaa langoista onkin täytynyt poistaa kesän myötä. 5mm paksuinen kuparilanka oli painunut kokonaan puun sisään.

Muutin vähän etupuolta kääntämällä puuta vastapäivään ja langoittelin samalla pari oksaa. Tuli myös hinku kasvattaa runkoon paksuutta lisää, joten puulle tulee jäämään paljon uhrioksia jatkossa. Bonsairuukkuun tämä menee ensi keväänä.

Seuraavan suunnitelman mukaan on tarkoitus edetä:

1. Tämä alue alkaa olla suhteellisen valmis. Takasilmuja on tullut hyvin lähelle runkoa ja ensi vuonna tämä alue siirtyy todennäköisesti kehitysvaiheesta ylläpitovaiheeseen, eli nyppimään pääsee  keväällä.

2. Latva kaipaa vielä vähän kehitystä ja tuuheutta. Todennäköisesti jätän tänne myös uhrioksan tai pari tulevaa varten. Puun suunniteltu korkeus menee tuossa punaisen viivan tienoilla.

3. Toinen latva kaipaa vielä vähän tuuheutta ja korkeutta lisää. Kovin paljon nykyistä isommaksi se ei kuitenkaan tule. 

4. Tämä alue kaipaa lisää takasilmuja. Pituutta sillä on jo liikaakin. Koska tarkoituksena on kasvattaa rungolle lisää paksuutta, aion jatkaa oksan pituuden ja leveyden kasvattamista. Takana menee myös oksa, joka saa kasvaa vielä pituutta ja paksuutta lisää ja josta tulee mahdollisesti puun rungosta kauimmainen oksa (ns. defining branch). 

5. Puun takana menee oksa, joka kasvaa samasta kohdasta kuin etupuolella oleva oksa. Koska etupuolella oleva oksa on suunnittelun kannalta tärkeämpi, tulee taaempi oksa lähtemään pois jossain välissä.

6. Tämä koko alue tulee lähtemään pois. Kasvu on liian kaukana puun rungosta ja se vie tarpeettomasti huomiota pois muusta puusta.

Koko puun suhteen pyrin säilyttämään kasvua mahdollisimman paljon. Vasta siinä vaiheessa, kun kasvu alkaa varjostamaan suunnitelman kannalta tärkeämpiä alueita, leikkaan sen pois. Tulen myös ohjaamaan kasvua ulos ja alaspäin rungosta. Tämä on tärkeää siitä syystä, että näin oksat saavat valoa ja takasilmuja syntyy helpommin.

Rungon paksuunnuttamisen kannalta istuttaminen maahan tai isompaan ruukkuun olisi nopeampi tapa edetä. Ajattelin kuitenkin koittaa, miten homma onnistuu puun mittoihin suunnitellussa bonsairuukussa. Nyt puun paksuus alhaalta on noin 4,5,cm. Seurailen ja raportoin miten homma etenee.

Langoituksen poistosta - pari hyvää esimerkkiä

Langoituksen laittamisen lisäksi vähintään yhtä tärkeätä on sen poistaminen. Poistamisen ajankohta vaihtelee sekä lajeittain että yksilökohtaisesti. Kalenteri sopii siis huonosti langoituksen poistamisen ajankohdan määrittelyyn. Tärkeätä on aina silloin tällöin silmäillä langoituksen tilaa.

Langoituksella on yksi ainoa tärkeä funktio ja se on oksien ja rungon laittaminen haluttuun asentoon. Tästä syystä langoitusta ei voi poistaa liian aikaisin. Toisaalta, langoituksesta ei haluta jäävän pysyviä jälkiä puuhun, joten langat olisi hyvä poistaa, ennen kuin niin käy. Oksat asettuvat taivutettuihin muotoihin kasvun myötä, joten langoitus painuu väkisinkin jonkin verran puun sisään. Se mikä on liikaa ja mikä liian vähän, on sellainen asia jonka joutuu käytännössä oppimaan. Jos oksa palaa takaisin alkuperäiseen asentoon taivuttamisen jälkeen, on se merkki siitä että lanka oli siinä liian vähän aikaa. Joskus saman oksan joutuukin langoittamaan useampaan otteeseen. Ideaalitapauksessa yksi kerta riittää.   

Puiden kohdalla on olemassa lajikohtaisia eroja ja nyrkkisääntönä voidaankin pitää, että havupuissa lankoja pidetään keskimäärin lehtipuita pidempään. Kuusen kohdalla langat saattavat olla paikoillaan useita vuosia. Lehtipuiden kohdalla sovelletaan havupuita enemmän clip&grow -tyyppistä muotoilukäytäntöä. Havupuissa syvätkin jäljet parantuvat ajan kanssa helpommin kaarnan kasvun myötä, kun taas lehtipuissa herkkään runkoon saattaa helposti jäädä pysyviä jälkiä, Puusta kannattaa poistaa vain ne langat kerrallaan, jotka ovat leikanneet kiinni. Tässä helpottaa, kun lankoja laitettaessa on pyritty välttämään niiden risteämistä. Lankoja poistettaessa ne kannattaa pyrkiä ottamaan pois siten, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän jälkiä puulle, tämä edellyttää sekä leikkaamista, että langoituksen poiskieputtamista. Kumpaakin kättä kannattaa käyttää hyödyksi. Lankaa ei kannata pyrkiä väkisin säästämään uudelleen käytettäväksi. Seuraavaksi pari esimerkkiä onnistuneesta langoituksesta ja langan poistosta.

saarni kevät

saarni kesä

saarni loppukesä

Saarnin kohdalla langoitin siitä kaksi tulevaa latvaa. Isomman latvan kohdalla langoitus oli painunut noin kuukaudessa hyvin sisään ja se piti täydellisesti muotonsa langan poiston jälkeen. Kuukausi lisää ja jäljet olivat hävinneet jo lähes täysin. Pienempi oksa ei  ole paksuuntunut juuri lainkaan, joten langat saavat jäädä siihen talven yli.

Tammi kesä

tammi kesä

Tammi loppukesä

Tässä näkyy kuva tammen tulevasta latvasta. Langat olivat  leikanneet kiinni ja niiden irroituksen jälkeen  oksa oli asettunut haluttuun asentoon, eikä langoituksesta juuri jäänyt havaittavia merkkejä.

Kuusen nosto loppukesästä

Nostin kuusen tässä jokin aika takaperin (5.8.). Pieniä juuri tuli mukaan valitettavan vähän, mutta oli niitä onneksi jonkin verran. Mäntyihin verrattuna kuusella tuntuu useimmiten olevan pienet juuret kauempana rungosta, joten juuripaakkua joutuu ottamaan isomman palan mukaan. Kasvusta jouduin poistamaan noin puolet noston yhteydessä.

Istutin kuusen niin pieneen laatikkoon kuin mahdollista. Samalla tuin puun hyvin laatikkoon langoilla pohjaan ja tukipuilla laatikkoon, ettei se pääse lainkaan liikkumaan. Kuusi pääsi puolivarjoiseen paikkaan, jossa se saa auringovaloa lähinnä aamuisin ja vähän iltaisin. Laatikko pysyy tässä paikassa ainakin talven yli ja alkukesän. Talven ajaksi laitan vähän katetta laatikon ympärille, ettei kylmä tuuli pääse puhaltamaan laatikon alta.

Vuorijalavan pieni kaiverrusoperaatio

Vuorijalavaan oli jäänyt pari isompaa katkaistua juurta keräyksen ja istutusten jäljiltä. Sellaisenaan ne näyttävät epäluonnollisilta, joten rikoin niitä hieman kaivertamalla.

takaa

edestä

Kaiverruksiin olen oikein tyytyväinen. Kumpikin puoli kaipaa vielä vähän työstämistä -etupuoli vähemmän, mutta ihan kelvolliseen alkuun päästiin. Minulle käy usein niin, että kun olen kaivertanut ja saanut homman ns. valmiiksi, sitten jälkeen päin tarkasteltuna huomaa ominaisuuksia, jotka kaipaavat lisätyöstöä.

Uusi bonsaihylly

Mitäs kummaa, seinä huutaa tyhjyyttään.



Ei semmoinen peli vetele. Siis lautakauppaan. Ja rakentamaan.

Pikkukavereita oli myös touhussa mukana.





Tämmöinen siitä tuli. Olisivathan nykyiset puut mahtuneet pienempäänkin tilaan, mutta ei lisävalosta ja lisätilasta missään nimessä haittaa ole. Saattaapi myös olla, että jatkossa löytyy yhdelle tai kahdelle uudelle puulle tilaa hyllyltä.

Taimia Mustila arboretumista

Maakuntamatkailun yhteydessä tie suuntautui Elimäelle. Tarkalleen ottaen Mustilan arboretumiin. Jotenkin kummasti sateet osasivat myös väistyä tieltämme visiitin ajaksi. Paikka on pakkovisiitti kaikille puista edes etäisesti kiinnostuneille ja toimii hyvin myös koko perheen päiväretkikohteena.

Tällä kertaa kahvion taimivalikoimista mukaan tarttuivat seuraavat kaverit:

Kiinanvaahtera, (Acer ukurunduense)

Koreanvaahtera (Acer pseudosieboldianum)

Metsälehmus (Tilia cordata)

Tähkävaahtera (Acer spicatum)

Viitavaahtera (Acer barbinerve)

Taimien valintaan kuului seuraavia periaatteita:

- halpa

- pienikokoinen (auto oli täynnä muuta tavaraa)

- kylmänkestävä

- ominaisuuksiltaan hyvin bonsaikasvatukseen sopiva

Bonsaiksi noista ei yksikään sovelle sellaisenaan, vaan edessä on vähintään 5-10 vuotta kestävä urakka, ennen kuin voidaan edes etäisesti alkaa puhua bonsaista ja ennen kuin ne pääsevät varsinaiseen bonsairuukkuun. Tämä pitää sisällään pistokkaiden ottoa, nebarin kehitystä, runkon paksuunnuttamista, ilmajuurrutusta jne.

Kennokasvatuksessa olleet taimet laitoin isompaan ruukkuun. Ruukku on Pauliina - niminen alkakasteluruukku, johon on lisätty kunnon reiät pohjaan. Varsinaisen ruukutuksen, eli siirron bonsaille paremmin sopivampaan maa-ainekseen teen keväällä.

 

Organisointia

Puiden määrän kasvaessa on hyvä pitää kirjaa tehdyistä ja tulevista toimenpiteistä. Tässä mielessä blogin pitäminen auttaa hahmottamaan ja jäsentämään omia tekemisiä. Samoin sisältö ja tekemiset saattavat kiinnostaa myös muita harrastajia.

Tokikaan aina kaikki tekeminen ei ole bloggaamisen arvoista. Blogin lisäksi kirjaan taulukkoon vähän tehtyjä ja tulevia toimenpiteitä. Tämä auttaa hahmottamaan kokonaisuutta paremmin. Ajan käytöstä tulee hallitumpaa, erilaisten toimenpiteiden toimivuutta pystyy pitkällä tähtäimellä tarkastelemaan paremmin ja keramiikkakursilla osaa valmistaa ruukut tarpeen mukaan. 

Taustakangas bonsaiden valokuvaamiseen

Vähän alkoi viime kesänä vähän häiritsemään, ettei omista puista tullut otettua valokuvia. Syy tähän oli varsin ilmeinen. Kuvaaminen oli liian vaivalloista johtuen pääasiassa kunnollisten kuvausolosuhteiden puutteesta. Erityisesti yhtenäisen taustan puute haittasi kuvaamista. Eikä niitä oikein viime kesänä huvittanut ryhtyä rakentamaankaan, kun tiesi että muuton häämöttävän jo kulman takana. Nyt on tarkoitus  pysyä aloillaan jonkin aikaa, joten puiden valokuvaamisen olosuhteiden kehittämiseen tulee jatkossa kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Lähdin liikkeelle taustakankaasta, jolle asetin seuraavia kriteerejä:

• helposti käytettävissä 
• helposti kerättävissä tieltä pois 
• riittävän iso 
• hinta mielellään edullinen.

Eri vaihtoehtoja selviteltyäni päädyin kokeilemaan rullaverhoa. Varsinkin kun tuli vastaan seuraavanlainen tarjous. 15 € maksoi valkoinen pimennysverho kokoluokkaa 180cm x 180cm.

Kiinnitin sen kattoon, josta sen saa tarvittaessa vedettyä helposti alas ja ylös. Ihan hyvin tuntuisi toimivan. Nähtäväksi jää, miten kestää vaihtelevia sääolosuhteita. Ei tuonne suoraan sade pääse satamaan, mutta ilmankosteus, aurinkonpaiste ja pakkanen saattavat jotenkin vaikuttaa kankaaseen ja verhon toimintaan.

Nyt kun on hetken aikaa tullut käytettyä tuota, niin pitää todeta että idea on oikein hyvä, mutta toteutus voisi olla parempi. Rullaverho on auttamatta hieman pienen kokoinen. Varsinkin pituutta saisi olla lisää, eikä lisäleveydestäkään haittaa olisi. Nyt joutuu edelleen myös näkemään jonkin verran vaivaa oikeiden kuvausolosuhteiden luomiseksi.