Sinikatajan ruukutus

Pyörittelyn jälkeen päädyin alaspäin suuntautuvaan vaihtoehtoon etupuoleksi. Tämä vaati isoa muutosta ruukutusasennon suhteen. Näin sain tyveen enemmän visuaalista massaa.



Suuresta asennon vaihdosta huolimatta juuria ei juuri tarvinnut leikata ja paakun sai lähes sellaisenaan uuteen ruukkuun. Paakun alle sain tuettua hyvin puupalan rautalangalla. Tuin vielä kahdesta kohtaa paakun kiinni ruukkuun ja bambutikulla ruukun reunaan.







Tämän pitäisi lähteä tästä hyvin kasvuun. Annan tämän muutenkin kasvaa rauhassa tämän kasvukauden. Ruukkuhan on aivan väärän värinen, mutta se oli nyt olosuhteiden johdosta ainoa saatavilla oleva suht oikeankokoinen vaihtoehto, joten tällä mennään.

Vuorijalavan kevätmuokkaus

Tämän vuoden ensimmäisen mutoilun tein vuorijalavalle. Puun kehityksessä tuntuu tapahtuneen suuri ero vuoden takaiseen verrattuna. Viime vuonna kasvusta suurin osa oli väärässä paikassa, nyt puolestaan oksat alkavat olla kohdillaan. Seuraavaksi pääseekin rakentamaan ramifikaatiota.



Isompi latvus tällä tarvii rakentaa. Siitä ei ole vielä varmuutta, mihin suuntaan mennään, mutta todennäköisesti oikealle. Suhteellisen matalana on  tarkoitus pitää tämä.

Ruukku on toistaiseksi hyvä, joskin seuraavaksi aion koittaa matalampaa ja aavistuksen leveämpää suorakulmaa, mahdollisesti jollain pikku twistillä. Nykyinen ruukku tuntuu vähän liian raskaalta.

Mänty 8 - ruukutus

Viime kesänä muotoiltu mänty. Puuta pidemmän aikaa katseltuani päädyin kuitenkin muuttamaan istutuskulman ja etupuolen. Edellisessä muotoilussa oli paljon hyvää, mutta jokin siinä tökki.

Asiaa pohdittuani päädyin siihen, että oksien takana oleva sijainti on jonkin verran häiritsevää. Alun perin piti taittaa eteen yksi isompi oksa, mutta kuinkas ollakaan se napsahti poikki. Ei pitäisi seurustella ja taivutella samaan aikaan, ainakaan kun on vähän vaativammasta toimenpiteestä kyse. Toinen häiritsevä asia on myös oksien lähtökulma. Ne lähtevät liian vaakasuoraan suhteutettuna näin eleganttiin runkoon. Isommassa ja massiivisemmassa puussa ne toimisivat todennäköisesti melko hyvin. Tämä aihio sopii kuitenkin paremmin literati tyyppiseen eleganttiin muotoiluun. Siispä uusi etupuoli on tässä:



Tai ainakin sen piti olla. Ihan ei saanut osumaan oikeaan kulmaan, mutta seuraavassa istutuksessa pitäisi jo onnistua helposti.

Juurakkoa sai lyhenneltyä hyvin ja puun sai suht tukevan oloisesti ruukkuun kiinni kolmella rautalangalla ja parilla bambutikulla.







Löytyi myös pieni ylläri rungon "suojaksi" laitetun kumipalan alta. Rapsuttelin matoset pois. En tiedä ovat ja olivatko syöneet elävää vai kuollutta kudosta. mutta kyllähän tuosta pieni pala kaarnaa lähti irti. Ilmeisesti lämpö ja kosteus olivat luoneet noille hyvät olosuhteet.

Mongolianvaahtera #4, ruukutus

Prikka testissä, hyvin tuntuu toimivan.

Dahurian lehtikuusen taimi

Dahurianlehtikuusen siemeniä pistin itämään kourallisen viime keväänä.

Yksi iti, sehän riittää. Sit vaan taimikasvatusta 10-15-vuotta, niin hyvä tulee.

Siementen alkuperä: www.treeseedonline.com

Saarnin leikkuuta

Ylimääräiset oksat pois ja vähän lankaa. Taimikasvatus jatkukoon.

Mongolianvaahtera#5

Puolipallon päällä pari vuotta kasvanut mongolianvaahtera. Eivät olleet juuret menneet juurikaan pallon reunaa pitkin, vaan aikalailla olivat lähteneet sivuille kasvamaan. Noh, en osaa olla tästä kovinkaan pahoillani. Jotenkin tuo juuriston kupera muoto ei enää omaan silmään näytä niin mieluisalta ja kovera tai tasainen muoto vaikuttaa luontevammalta. Tämän laitoin suoraan matalaan ruukkuun kasvamaan, joten juuret joutuvat pakostakin leviämään sivuille. Latvan pätkäsin puusta pois ihan vain sen vuoksi, ettei puu kaadu tuulessa, sillä en sitonut puuta millään lailla kiinni. Jatkossa käytän rungon alaosasta korkeintaan ensimmäistä viittä senttiä. Vuoden päästä taas nähdään missä tämän kohdalla mennään.

mongolianvaahtera #2 - ruukutus

Päätin istuttaa tämän isoon ruukkuun paksuuntumaan. Ruukulla leveyttä 50cm ja korkeutta 11cm. Massakausi. Pari vuotta saa kasvaa paksuutta lisää tässä, sitten alkaa oksiston ja rungon kehitys ja ruukutus reilusti pienempään ruukkuun.



Nebari näyttää ihan hyvältä eri suunnista tarkasteltuna. Toisesta suunnasta paremmasta kuin toisesta. Joitain korjausleikkauksia saa tehdä risteävien juurten tms. kanssa, mutta perusasiat ovat kunnossa. Tällä ei myöskään ole isoja alaspäinkasvavia juuria, sillä olen niitä poistellut ruukutuasten yhteydessä.

Metsälehmus - ruukutus

Metsälehmuksen taimi verkkoruukkuun istutettuna. Ei nebaria ja juuret rullalla, joten ilmajuurrutus mitä todennäköisemmin edessä.

Mänty #10 "Ossi" - ruukutus

Männyn piti siirtyä vaivattomasti pienestä puulaatikosta toiseen ruukkuun. Ihan ei ollutkaan niin vaivaton siirto, mitä osasin odottaa. Onneksi olin varannut riittävästi aikaa ruukuttamiseen. Koon puolesta ongelmia ei olisi tullut mikäli puuta ei olisi halunnut oikeaan asentoon ja oikeaan paikkaan, eli keskelle ruukkua.



Eniten tuossa haastoi se, että juuria oli kasvanut juuri eniten sille puolelle ja sillä puolella oli isoja rakenteellisia juuria, jossa olisi ollut suurin juurten lyhennystarve. Puulaatikossa juuret olivat kasvaneet todella hyvin.

Vaikka jätinkin osan juuripaakusta koskemattomaksi, jäi tässä pieni pelko, että tulikohan lyhennettyä liikaa. No, sen näkee.

Ruukkuvalintaan olen oikein tyytyväinen. Tarkoituksena on kasvattaa runkoon vielä paksuutta vähän lisää, joten en leikkaa kasvua juurikaan seuraavan parin vuoden aikana. Langoitusta on kuitenkin luvassa loppukesästä, etteivät tärkeät alueet jää vähemmän tärkeidden alueiden varjoon.

Shuffle, Shuffle, Shuffle - Repeat

Taas se aika vuodesta. Odotettu aika. Puiden kaivaminen esiin talvikätköstä ja kevätpuuhiin valmistautuminen. Viime vuonna lupasin itselleni, etten ryhdy bonsaipuuhiin ennen huhtikuun puolta väliä, mutta kuinkas kävikään.







Poikkeusolot, koronaa, ei lunta eikä jäätä ja yölämmötkään eivät säätiedotusten mukaan painu juuri pakkaselle. Nyt kävikin sillä lailla, että lähes kaikki ruukutuksen kohteena olleet puut ja taimet tuli ruukutettua jo ennen huhtikuun puolta väliä. Toistaiseksi olen pitänyt ruukkuja maata vasten, mutta kohta ne saa jo nostaa tasoille, seuraavan kymmenen päivän säätiedotus lupaa maksimissaan yhden asteen pakkasella käyntiä öisin.

Männyn kerääminen luonnosta

Olen kerännyt mäntyjä muutaman vuoden ajan luonnosta vaihtelevalla menestyksellä. Aluksi puut poikkeuksetta kuolivat, nyt päinvastoin. On siis hyvä hetki jakaa tietoa ja kokemuksia eteenpäin. Seuraavana muutamia huomioita siihen liittyen, mihin keräämisessä olisi syytä kiinnittää huomiota, puun hyvinvointi ensisijaisesti mielessä pitäen. Aika pitkälti omat käytännöt noudattavat samaa kaavaa sen suhteen, miten esimerkiksi Ryan Neil, Walter Pall ja Randy Knight toimivat.

1. Riittävän ajan varaaminen

Mietitäänpä vähän mitä puun nostaminen ja sen muokkaaminen bonsaiksi edellyttää. Ensinnäkin aikaa kuluu paljon maastossa vaeltamiseen, kun etsitään oikeanlaiset ominaisuudet omaava yksilö. Tämän jälkeen puu kaivetaan ylös. Seuraavaksi se paketoidaan ja kuljetetaan kotiin, tämä saattaa olla hyvinkin hikistä puuhaa ja voi helposti vaatia useamman ihmisen työpanoksen. Tämän jälkeen puu ruukutetaan ja lopuksi kastellaan. Kaikkeen tähän kuluu helposti aikaa päivä tai ylikin. Tyhmää olisi tehdä homma hutiloiden ja myöhemmin havaita, ettei puu selvinnytkään, kun tuli kiireessä vähän oikaistua. 

Itse olen nostanut mäntyjä pääasiassa keväisin heti maan sulettua. Maailmalla, sekä myös näillä nurkilla puita on nostettu myös loppukesästä ja alkusyksystä. Tämäkin vaikuttaisi olevan yksi hyvä mahdollisuus. Vuoristoisilla alueilla suositaan nostoajankohtana loppukesää ilmastollisista syistä johtuen. 

On hyvä varata nostoon ja ruukutukseen tarvittavat välineet etukäteen valmiiksi. Itse pyrin tekemään niin, että katson aina edeltä (aina tämä ei ole mahdollista) mitä puuta olen menossa nostamaan ja mitä työvälineitä sen nostaminen vaatii. Kun sitten tulen puun kanssa kotiin, odottavat siellä ruukutukseen tarvittavat välineet valmiina. Tämä tarkoittaa maa-ainesta, ruukkuja/lautaa ja ruukutusvälineitä.

2. Puun nosto 

Kaikkia puita ei saa elävänä nostettua. Varsinkin suurin osa mielenkiintoisista väkkyröistä kalliolla kasvavista männyistä kuuluu tähän luokkaan. Usein tämä selviää helposti koittamalla siten, että  vähän heiluttaa puuta, jos puu ei anna yhtään periksi ei sitä todennäköisesti saa ylös laisinkaan. Tilannetta voi vielä koittaa selvitellä lisää kaivamalla vähän juuripaakkua esiin. Jos näkyy että juuret menevät kallion rakoon, on tämä pääsääntöisesti selvä merkki siitä, että homma kannattaa jättää siihen.

Milloin puu sitten on nostokelpoinen ja mikä auttaa puuta selviämään nostosta? Tähän ei ole olemassa mitään yksiselitteistä vastausta, joka takaisi puun hengissä pysymisen. On olemassa kuitenkin sellaisia tekijöitä ja asioita, joihin olisi syytä kiinnittää nostoa harkitessa huomiota.

Männyn kohdalla on tärkeätä, että juuria tulee kerätessä mukaan mahdollisimman paljon ja että kerätty juuripaakku hajoaa keruun yhteydessä mahdollisimman vähän. Tämä tarkoittaa sellaista määrää, että se on inhimillisesti ottaen mahdollista siirtää. Itselläni toistaiseksi suurin juuripaakku on ollut kokoluokkaa 50 x 90 cm, puun ollessa noin metrin korkea ja rungon 20cm leveä alhaalta. Helpoimmalla pääsee silloin, kun löytää puun, jolla on pieniä juuria mahdollisimman lähellä runkoa. Näitä voi löytää kallioilla, joilta myös keräämisen arvoiset männyt usein löytyvät. Aivan mitkä tahansa juuret eivät kelpaa. Isoilla juurilla ei puun selviytymisen kannalta ole juurikaan merkitystä. Kaikista olennaisimpia ovat pienet juuret, jotka mahdollistavat puun veden saannin. Isot juuret voi surutta katkaista, kun niiden päässä ei ole merkittävää määrää pieniä juuria. On syytä pitää mielessä, että isoja juuria voi hyödyntää puun kiinnittämisessä ruukkuun. Oleellisinta on löytää mahdollisimman hyvä juuripaakku, jossa olisi mahdollisimman paljon pieniä juuria mukana. Mitä enemmän pieniä juuria mukana, sen paremmat selviytymismahdollisuudet puulla on.

Kun puu on saatu kerättyä maasta, kääritään se tiiviisti esimerkiksi jätesäkkiin tai kankaaseen. Itse tiivistän paketin tiiviiksi paketointikelmun ja/tai teipin avulla. 

Mäntyjen kohdalla en keruun yhteydessä  katko oksia lainkaan, jos vain saan ne kuljetettua mukana. Joskus taas on tilanteita, joissa isokin osa puusta saattaa kasvaa niin kaukana, ettei sitä saa mitenkään järkevästi kulkemaan  mukana, jolloin oksien katkaiseminen saattaa olla välttämätöntä. Mitä enemmän oksia jättää keruun yhteydessä katkomatta, sen parempi.

3. Puun ruukuttaminen

Puun keräämisen jälkeen ainoa asia millä on merkitystä, on sen henkiin jääminen. Kaikki esteettiset tekijät ovat tässä vaiheessa yhdentekeviä. Niitä ehtii hyvin miettiä jatkossakin.

Maa-aineksena olen käyttänyt pääasiassa hohkakiveä (Ibuki) raekoolla 4,5-5mm. Hyvän maa-aineksen käyttö on siinä mielessä perusteltua, että varsinkin mäntyjen kohdalla ruukutusvälit ovat harvassa. Jos Suomesta saatavaa markettikamaa haluaa välttämättä käyttää, siihen kelvolliseksi vaihtoehdoksi käy esimerkiksi murskattu lecasora raekoolla 3-8mm. Tätä myydään isoissa 25l säkeissä hiekoitustarpeisiin.

Ruukut tässä tarkoittavat valikoimaa erikokoisia laatikoita, ruukkuja sekä mahdollisesti puulaatikon rakennukseen tarvittavaa materiaalia. Keskeistä on, että laatikko pyritään sovittamaan mahdollisimman tarkkaan juuripaakun koon mukaan. Juuripaakku on myös hyvä asettaa lähelle pohjaa. Itse laitan noin parin sentin kerroksen maa-ainesta pohjalle ja juuripaakun siihen päälle.

Jos minulla ei ole käytössä oikeankokoista ruukkua valmiina, teen sen itse puusta. Tämä onkin usein tilanne, jos juuripaakku sattuu olemaan vaikkapa pitkuloinen. Laatikon pohjan poraan täyteen reikiä. Käytän siihen 3.5mm poraa, kun käytän vähän isomman kokoluokan raekokoa, jolloin ei tarvitse erikseen laittaa suodatinkangasta pohjaan. Laatikkoon voi myös porata pari isompaa reikää ilmastoinnin takaamiseksi. Puulaatikko on siinä mielessä paras ratkaisu, että sen saa sovitettua juurakolle juuri oikeankokoiseksi ja puun saa siihen helposti ja hyvin tuettua.

Juuripaakkua ei tarvitse, eikä kannata erikseen rikkoa. Jos mukana on tullut ylimääräistä multaa paakun mukana, voi sen siitä kevyesti rapsutella irti. Heti kun vastaan tulee juuria, lopetetaan rapsuttelu siihen. Joskus juuripaakun päällä on kerros irtonaista multaa, sen voi myös poistaa. Juurakkoa voi myös kevyesti ravistaa irtomaan poistamiseksi. Pääasiassa juuripaakkua häiritään siis mahdollisimman vähän. Tässä vaiheessa siitä ei kannata välittää, vaikka ruukkuun jäisikin paljon alkuperäistä multaa. Sen saa poistettua tulevien istutusten myötä.

Isoja juuria ei kannata väkisin taivuttaa ruukkuun sisälle, vaan ne on parempi katkaista. Samoin noston yhteydessä taittuneet juuret katkaistaan. Maa-aines asetellaan ruukkuun siten, että se tulee juuripaakkuun mahdollisimman hyvin kiinni. Tässä käytetään hyödyksi käsiä ja istutustikkua. 

Puu kannattaa sitoa ensimmäisen ruukutuksen yhteydessä ruukkuun tiukasti kiinni siten, ettei se pääse heilumaan. Tämä auttaa sekä puun selviytymistä, että myös puun käsittelyä jatkossa. Lopuksi ruukku kastellaan hyvin.

4. Jatkohoito

Ruukutuksen jälkeen kohtelen kerättyä puuta samalla tavoin kuin muitakin puitani. Omalla kohdallatämä tarkoittaa, että kastelen puuta päivittäin (lämpöisimpinä päivinä kahdesti). Jos puu on kerätty aikaisin huhtikuussa, eikä ilma ole juurikaan ehtinyt lämmetä, riittää harvempikin kastelutahti. Esimerkiksi kastelu kerran viikossa voi toimia oikein hyvin. Lannoittamisen aloitan kaikkien puitten kohdalla samaan aikaan siinä toukokuun alkupuolen tienoilla. Lannoitan puita kerran viikossa puutarhan kesällä 10ml/l.

Itse olen laittanut kaikki puut aurinkoiselle paikalle heti ne nostettuani. Aluksi puuta on hyvä pitää maata vasten ainakin niin kauan, että varmistuu sen kasvuun lähtö. Jotkut kehottavat laittamaan puut aluksi puolivarjoon joksikin aikaa. Tämä saattaa olla harkinnan arvoista, mikäli puu on kasvanut sellaisessa paikassa, missä se ei ole tottunut suoraan auringon valoon, tai mikäli puulla on tullut erittäin huonot juuret matkaan. Maailmalla puut haetaan myös usein vuorilta, jossa korkealla vallitsevat erilaiset olosuhteet, kuin alemmissa korkeuksissa. Tästä syystä niiden jälkikäsittelyssäkin saattaa olla syytä kiinnittää jälkihoitoon hieman enemmän huomiota.

Ruukutuksen jälkeen männyn annetaan kasvaa ainakin yksi täysi (mielellään kaksi tai enemmänkin, riippuen toki puun kehityksestä) kasvukausi häiritsemättä sitä. Missään nimessä sitä ei tässä vaiheessa kannata nyppiä, leikata tai muutenkaan muotoilla. Tällä tavoin vain hidastaa puun bonsaiksi kehittymistä tai pahimmassa tapauksessa tappaa sen kokonaan (tämä on ehdottomasti ollut ainakin itselle se suurin kompastuskivi, kun on ollut kova tarve päästä tekemään bonsaita). Tämän jälkeen puusta riippuen voi harkita sen muotoilemista tai ruukuttamista pienempään ruukkuun. Jos puun muotoilee ensin, on se helpompi ruukuttaa oikeaan ruukkuun jatkossa.