Asiaa pohdittuani päädyin siihen, että oksien takana oleva sijainti on jonkin verran häiritsevää. Alun perin piti taittaa eteen yksi isompi oksa, mutta kuinkas ollakaan se napsahti poikki. Ei pitäisi seurustella ja taivutella samaan aikaan, ainakaan kun on vähän vaativammasta toimenpiteestä kyse. Toinen häiritsevä asia on myös oksien lähtökulma. Ne lähtevät liian vaakasuoraan suhteutettuna näin eleganttiin runkoon. Isommassa ja massiivisemmassa puussa ne toimisivat todennäköisesti melko hyvin. Tämä aihio sopii kuitenkin paremmin literati tyyppiseen eleganttiin muotoiluun. Siispä uusi etupuoli on tässä:
Tai ainakin sen piti olla. Ihan ei saanut osumaan oikeaan kulmaan, mutta seuraavassa istutuksessa pitäisi jo onnistua helposti.
Löytyi myös pieni ylläri rungon "suojaksi" laitetun kumipalan alta. Rapsuttelin matoset pois. En tiedä ovat ja olivatko syöneet elävää vai kuollutta kudosta. mutta kyllähän tuosta pieni pala kaarnaa lähti irti. Ilmeisesti lämpö ja kosteus olivat luoneet noille hyvät olosuhteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti