Idättämisen hankaluus, Osa I.

Tällä kertaa siemenien idättäminen ei mennyt aivan nappiin. Harmillista se on siinä mielessä, että osa idätettävistä siemenistä oli peräisin edellä mainitusta siemenketjukirjeestä, joten minulla ei ole enää ollenkaan itämättä jääneitä lajikkeita jäljellä, siemeniä kun otin vain muutaman per lajike Tämä ei ole kuitenkaan mitenkään liian vakavaa, sillä itämättä jääneitä siemeniä saa kohtalaisen helposti lisääkin. Tämä lisäksi laatikossa on riittämiin mielenkiintoisia lajikkeita, joita en ole vielä ehtinyt kokeilemaan. Niistä riittää valinnanvaraa ja iloa vielä moneksi vuodeksi eteenpäin.

Mikä sitten meni pieleen? Ensimmäisenä tulee mieleen kokeilemani uusi idätystapa kelluva talouspaperi. Menetelmässä sinänsä ei ole mitään vikaa, vaan virhe sattui tässä tapauksessa toteutuksen tasolla.

Pengottuani kaapit ja komerot tulin siihen tulokseen, etten omista styroksia, enkä mitään muutakaan vastaavanlaista kelluvaa ainetta. En kuitenkaan tästä lannistunut vaan leikkasin pakasterasian kannesta sopivanmuotoisen muovisuikaleen, jonka ympärille sitten käärin talouspaperin. Tämä ei kuitenkaan riittänyt pitämään kaikkia siemeniä veden pinnan yläpuolella. Muutaman päivän päästä huomasin, että osa niistä olikin uppeluksissa. Osa siemenistä oli kuitenkin ehtinyt itämään, ja osan sain pelastettua laittamalla ne pelkästään kostutetulle talouspaperille. Osa siemenistä oli kuitenkin mennyttä. Kovan kohtalon kokivat 3 x Omnicolor ja 2 x Harold st. Barts.


Kun talouspaperilla itäneistä siemenistä pilkistää häntä esiin, niin tämän jälkeen siirrän ne kosteaan turpeeseen, noin puolen sentin syvyyteen. Tämän jälkeen kestää jokusen päivän, että varsi työntyy mullan alta esiin.

M1 = Limo ?

Tai sitten kenties jotain aivan muuta. Ensimmäinen muodostunut marja on aivan eri värinen (paljon vaaleampi) ja muotoinen (pyöreähkö) kuin sen jälkeen muodostuneet marjat, jotka ovat tumman vihreitä ja pitkulaisia. Ensimmäisen marjan perusteella mielessä kävi epäilys sen suhteen, että kenties kyseessä ei ole kumpikaan niistä lajikkeista jonka sen oletin olevan. Mendelin esimerkin innoittamana taidan ottaa siemeniä talteen kummastakin versiosta, ja katsoa periytyvätkö ominaisuudet jälkipolville.

Keväämmällä odotin, että tämä veijari ei saisi riittävästi aurinkoa tuottaakseen hedelmiä. Onnekseni voin todeta olleeni väärässä. Puska on täyttynyt hedelmistä, ja oksat notkuvat väärällään niiden painosta. Äkkiseltään laskettuna niitä on tällä hetkellä tulossa ainakin yli kolmekymmentä, ja lisää kukkia ja podeja ilmestyy jatkuvalla syötöllä.

Kasvia olen lannoitellut silloin tällöin vapaavalinnan halvimmalla mahdollisella litkulla, joka näyttää toimivan erityisen hyvin. Chilifoorumilta olen lueskellut liiallisen lannoittamisen aiheuttamista vaaroista sadon tuoton suhteen. Liiallinen lannoitus saa aikaan runsasta kasvua, kun taas sato jää puolestaan olemattomaksi. Tökötti kaipaa kuitenkin vielä lisää empiiristä havaintoaineistoa tuekseen. Ihanteellisessa testitilanteessa kasvatettavana olisi monta kappaletta samaa lajiketta samoissa olosuhteissa. Osa niistä saisi lannoitetta ja osa ei. Tämän hetkinen tilanmäärä ei kuitenkaan tarjoa testaamiselle suotuisia olosuhteita. Laajamittainen testaaminen taitaa jäädä siis tulevaisuuteen, siihen kun pihassa on oma kasvihuone ja taloon kuuluu talvipuutarha.

Jos hyvin perusteltu arvaukseni osoittautuu oikeaksi, niin silloin marjat muuttuvat keltaisiksi.

Tarvitsen lisää ruukkuja!

Kauhea tunne kun rönsylilja kärsii liian pienessä purkissa eikä ole uutta, isompaa ruukkua tilalle! Ahdistuin eilen rönsyliljan lehtien ruskistumisesta ja pelkäsin jo, että olen mädännyttänyt sen juuret kastelemalla liikaa, mutta kurkkaisu ruukun pohjaan vei ne pelot pois: juuret olivat hyvässä kunnossa, mutta eivät enää mahtuneet ruukkuun.

Ja nyt täytyy odottaa ensi viikkoon, ennen kuin pääsen kauppaan ruukkuostoksille. Alustavan suunnitelman mukaan aion pyöräillä Vesan kanssa Ideaparkiin, koska siellä muistaaksemme myydään värillisiä Pauliina-altakasteluruukkuja. Ja kuka nyt valkoisia käyttää jos on ruskeanharmaita tarjolla?

Kastelun autuutta

Viirivehka näytti tänään uuvahtaneelta, joten kaadoin kaksi litraa vettä altakastelusäiliöön. Ja kun vauhtiin pääsin, kaikki kotini kukat saivat juotavaa niin paljon kuin ilkesin antaa. Odotan pelonsekaisin tuntein Vesan reaktiota.

Meillä on hieman erilaiset käsitykset kasvien kastelusta.

En siis uskaltanut ottaa suunnattomia vapauksia Vesan silmäterien suhteen, vaikka kyllä aji cristal ja bolivian rainbow't saivat oman osuutensa sadepäivän ilosta!

P.S. Pystyyn kuolleeksi luulemani kiinanruusu näyttää elon merkkejä: paljon uutta vihreää lehdenpoikasta oksien päissä ja nuppua pukkaa.