Kuusimetsällä - neulaa heinäsuovasta

Tässä riittää lääniä tsekattavaksi. Tuli taas pyörähdettyä lähilinjoilla katsastamassa, josko jotain uutta tarttuisi haaviin. Ja tarttuihan sitä. Myöhäisssyksy / alkutalvi on oikein hyvää aikaa yamadoribongaukselle. Vielä kun lunta ei ole satanut liiemmin maahan pystyy sieltä erottamaan kannot oikein hyvin. Kesällä vastaavan alueen läpikäyminen olisi täysin mahdotonta heinän kasvusta johtuen.

Ensimmäisenä kiikariin osui kuusi. Tämä kasvaa kiven reunaa vasten siten irtonaisena, että sen saa siitä juurineen kerättyä jos tarvetta ilmenee. 

Aivan kuusen viereltä löytyi myös pikkumänty, nostettavissa tämäkin. Nostettavuuden testaan siten, että heiluttelen puuta hellävaroen ja jos se heiluu, tarkoittaa tämän yleensä sitä että sen saa hyvän juuripaakun kera nostettua. Muutaman vuoden kuluttua kyseinen yksilö tulee näyttämään jo oikein mainiolta. Hyyin löytyy oksaa ja liikettä eri korkeuksilta runkoa. Saatanpa jopa poimia tämän parempaan talteen tulevana keväänä.

Seuraavana vastaan tuli haapa. Niitä ei kokoelmasta löydy toistaiseksi laisinkaan. Aina kun löydän hyvältä näyttävän yksilön, paljastuu siitä lopulta, että se on suurimmaksi osaksi laho muurahaisten paratiisi.

Vielä tuli kuusia vastaan. (Tämä muuten on sellainen linjanpätkä, jolta niitä on todennäköisesti löydettävissä vielä paljon lisää. Nyt katsastin paikkoja vain sieltä sun täältä.) Tässä huomio kiinnittyi kuvassa näkyvään telottuun kohtaan. Se on tämän vuoden raivauksissa syntynyt. Puu oli irtonainen ja osa oksista näytti hieman huonokuntoiselta. Lähes irti maasta. Kysymyksenä onkin, että keräänkö puun keväällä vai annanko olla maassa rauhassa ja nosto vasta myöhemmin.



Tämä kuusi kasvoi kallellaan ja hieman liikkui kun sitä tuuppi. Lyhentelin kasvua aikaslaisesti, reilusti yli puolet lähti veks. Pitää myöhemmin vielä katsoa tuota alaosaa tarkemmin ja antaa latvuksen kehittyä lisää. Saattaa olla oikein hyvä ja nostamisen arvoinen yksilö tulevaisuudessa.

Puiden talvettaminen osa II - parveketalvetus

Viikonloppuna siirsin loputkin puut talviteloille. Ei tässä mikään kiire niiden kohdalla varsinaisesti olisi ollut, mutta sattui olemaan aikaa ja keli suosi parvekepuuhastelua, joten tämän työvaiheen sai hoidettua mukavissa fiiliksissä alta pois. Kovin suuresta hommasta ei ollut kyse.



Homma eteni siten, että isoin mänty siirtyi parvekkeen reunalta parvekkeen seinää vasten ja samaan laatikkoon pääsi myös yksi pienempi mänty sekä Pinus Banksianan taimi. Laatikon ympärille rakensin kehyksen  muutamasta laudanpätkästä, vanerin palasesta ja kasasta tiiliä, siten että jätin reunoille tyhjää tilaa. Keväällä systeemi on helppo purkaa muuton yhteydessä. Tyhjän tilan täytin hakkeella ja haketta tuli myös laatikon pinnalle. Ennen hakkeen laittamista laitoin laatikon pinnalle verkon, joka estää hakkeen ja maa-aineksen sekoittumista toisiinsa ja helpottaa hommia keväällä.

Talvehtimisen kannalta parempi ratkaisu olisi ollut viedä nämäkin puut palstalle maata vasten. Isoin puu oli kuitenkin sen verran isossa laatikossa, ettei sitä olisi ollut mahdollista siirtää pelkästään henkilöautolla. Ongelmallisin puolihan parveketalvetuksessa on se, miten onnistutaan huolehtimaan siitä, etteivät juuret kuole kylmyyteen kovilla pakkasilla. Uskoisin että seinän vierellä on hieman lämpöisempi paikka, lumet siitä ainakin sulavat hiljalleen pois talven aikana. Sen kummin en ole lämpötiloja kuitenkaan mittaillut.

En ole lainkaan huolissani tämän puun selviytymisestä. Olen talvettanut samoissa olosuhteissa aiemminkin mäntyjä onnistuneesti. Tämän lisäksi olen havainnut, kuinka lähettyvillä olevan hylätyn talon katolla kasvaa mäntyjä talvesta toiseen.   

Isointa mäntyä ei ollut tullutkaan keväisen noston jälkeen tarkemmin katseltua toiselta puolelta. Siinä ihmetellessä tuli kirjaimellisesti esiin parvekekasvatuksen varjopuolia. Siinä missä varjopuolella kasvaa yksi silmu, on niitä kehittynyt aurinkoiselle puolelle pääasiassa neljä. Sama koskee takasilmuja. Varjopuolella niitä on harvakseltaan ja nekin hyvin lähellä tämän vuoden kasvua, aurinkoisella puolella niitä puolestaan näkyy enmmänkin myös vanhemmassa ja paksummassa puussa.




 

Muotoilun perusperiaatteet männylle (Pinus sylvestris)

Männyn leikkaamisessa ja muotoilussa on syytä kiinnittää huomiota ajoitukseen ja lajien välillä oleviin eroihin. Erityisesti tulee erottaa monta kasvua vuodessa tekevät mäntylajit niistä lajeista, jotka tekevät vain yhden vuosikasvun kesän aikana. Suomalainen mänty (ja oikeastaan kaikki muut näillä leveysasteilla kasvavat mäntylajit) tuottaa yhden vuosikasvun. Seuraavassa käsittelen juuri suomalaisen männyn leikkaamisen perusperiaatteita.

Kehitysvaihe / ylläpitovaihe

Ensinnäkin on syytä miettiä missä vaiheessa puu on. Onko se kehitysvaiheessa vai ylläpitovaiheessa. Karkeasti määritellen ylläpitovaiheella tarkoittaa sitä, että puu on saavuttanut halutun muodon, jota nyppimisen avulla pyritään ylläpitämään. Vain ylläpitovaiheessa olevaa mäntyä nypitään. Osa puusta saattaa olla kehitysvaiheessa ja osa puusta on saavuttanut jo ylläpitovaiheen.

Leikkaaminen 

Männyn leikkaaminen tapahtuu pääasiallisesti aivan kuin minkä tahansa muunkin puun leikkaaminen, eli leikkaamalla kahteen ja aina leikataan vasta siinä vaiheessa, kun puu on erityisen hyvässä kunnossa. Puun varhaisessa kehitysvaiheessa voi hyvin jättää useamman kuin kaksi oksaa samaan kasvupisteeseen, ne ehtii poistamaan myöhemmin. Kannattaa myös pitää mielessä, että männystä jos poistaa oksan, ei se ala tekemään rungosta uutta kasvua vanhan tilalle toisin kuin lehtipuut.

Leikkaamalla pyritään saamaan puu haluttuun muotoon. Leikkaamisen ajankohdassa ja tavoitteissa voi olla eroja. Mäntyä voi muotoilla eri vuodenaikoina hieman sen mukaan mihin pyritään.

Ryan Neil puhuu rakenteellisesta langoituksesta, joka tehdään aina ensiksi kun puuta lähdetään kahittämään bonsaiksi. (Tämä siis vastakkaisena näkemyksenä sille, kun puhutaan takasilmujen kehittämisestä ennen muotoilua.) Tällöin oksat asetellaan haluttuun muotoon. Jäljelle jätetään aina myös ensimmäisessä muotoilussa reilusti ylimääräistä, joka ylläpitää puun hyvinvointia sekä mahdollistaa vaihtoehtoja tulevaisuuden suunnittelua silmällä pitäen. Muotoilua puulle voidaan tehdä toki myöhemminkin lisää. Oleellista on, että oksia taivutetaan alaspäin ja että kaikki oksat saavat hyvin auringonvaloa. Tämän seurauksena kasvu on voimakasta, jonka seurauksena alkaa myös myöhemmin kehittyä takasilmuja vanhempaan puuhun.

Keväällä juuri kun mänty on heräämässä talvilevolta ja valmistautuu kasvuun lähtöön, voidaan sitä leikata ja langoittaa haluttuun suuntaan. Sen jälkeen kun mänty aloittaa varsinaisen kasvun ja neulaset alkavat heräillä, on puu syytä jättää rauhaan. Hyvää aikaa leikkaamiselle ja langoittamiselle on myös loppukesä ja syksy.

Nyppiminen

Nyppiminen on menetelmä, jota käytetään erityisesti mäntyjen ja havupuiden kohdalla. Männyllä nyppimisen oikea ajankohta on keväällä hieman sen jälkeen kun kynttilät ovat alkaneet turvota. Nyppimiseen käytetään sormia ja kynttilästä nypätään osa päältä pois. Oikeaa ajankohtaa on hankala sanallisesti selittää, jotan kannattanee vilkaista Bonsai Mirain:n videoita Energy Distribution tai Pinching to design (maksullinen). Kuvien avulla selitettynä homma etenee seuraavasti.

Ensin nypitään isoimmat kynttilät, sen jälkeen keskikokoiset noin viikon jälkeen ja tarvittaessa vielä noin viikko myöhemmin pienimmät kynttilät. Tarkoituksena on ohjata puun energiaa vahvoilta kynttilöiltä heikoimmille silmuille/kynttilöille. Ilman tätä käytäntöä vahvimmat silmut kasvaisivat eniten ja heikot eivät lainkaan tai kuolisivat pois. Nyppiminen on loistava keino takasilmujen kehittämiseen.

Jos keväällä jostain syyta on jäänyt nyppimättä jotain, joka olisi ollut hyvä nyppiä pois, tarjoutuu sille vielä myöhemmin tilaisuus alkukesästä kasvun vahvistuttua.



Tällöin osa kasvaneista silmuista voidaan leikata pois ja jäljelle voidaan jättää muutama neulanen. Jos ne ovat vahvassa kasvussa, niin hyvin suurella todennäköisyydellä niihin syntyy uusia silmuja ensi kesälle. Toisaalta jos leikkaaminen tehtäisiin myöhemmin syksyllä, ei uusia silmuja syntyisi tällöin niin helposti, joka tarkoittaisi samalla myös oksan kuolemaa.


Mäntyihin (Pinus Sylvestris) liittyen kannattaa katso myös seuraavat pätkä Mirailta:

Post-Growth management
Pinus sylvestris (maksullinen)
 

Mitä Pinus sylvestrikselle ei tehdä:

- silmujen nyppiminen
- leikata jostain kasvua pois ja toivota että se tekee takasilmuja
- ei kannata olla huolissaan liian pitkistä neulasista, tämä on huolenaihe joka liittyy monta kasvua vuodessa tekeviin mäntylajeihin, kuten japanilaisiin mustamäntyihin ja jolla ei ole mitään tekemistä kotimaisen männyn kanssa
- neulasten nyppiminen energiatasapainon takaamiseksi (selitys sama kuin edellä)


Huom. Itse en ole vielä ehtinyt tekniikoita testaamaan omien mäntyjen kohdalla, vaan kaikki tässä esitettävät tiedot ovat peräisin Bonsai Mirain videoista. Päivitän blogiini tietoja, kuvia ja kokemuksia sitä mukaa, kun pääsen niitä itse testaamaan.

Puiden talvettaminen 2017

Eilen tuli laitettua lähestulkoon kaikki puut talviteloille. Piti laittaa toissapäivänä kun oli vielä lumeton maa, mutta laiskuus otti vallan. Sen seurauksena pääsikin sitten lumitöihin siinä samalla. Olisi ehkä ollut syytä vilkasta säätiedotusta tarkemmin.



Onneksi lapiosta osa pilkisti lumesta ja aiemmin palstalle viemäni puut löytyivät vielä hangen alta. Käsin maan kaivaminen olisi saattanut olla jo hieman liikaa  vähän vahvemmallekin persoonalle. Talvettaminen tapahtuu minulla monivuotisella palstalla ja hyödynnän siellä kesällä kasvatuskäytössä olevaa kasvatuslaatikkoa.



Homma eteni siten, että kaivoin ensin kuopan kasvatuslaatikon keskelle ja asetin sinne puut ruukkuineen sopuisasti. Ruukkujen väliin laitoin multaa reunoille ja päälle arviolta noin viiden sentin kuorikatekerroksen. Näin ruukut ovat joka suunnalta kylmyydeltä suojattuja ja kasvatuslaatikko  hieman korkeammalla maan pintaa pitää toivon mukaan huolen siitä, etteivät ruukkuihin pääsee kertymään seisovaa vettä.



Hieman tässä saa jännittää miten homma pelittää, ensimmäistä kertaa koitan tällaista järjestelyä. Teoriassa kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta käytäntö sitten alkukesästä näyttää kuinka kävi. Tämän lisäksi puolet palstalle menneista taimista / puista on kylmänkestävyydeltaan sitä luokkaa, että sattavat tai saattavat olla pärjäämättä näillä leveysasteilla.

Walter Pall: lannoitus, substraatti ja kastelu - Osa III käytännön testausta

Mitä ideaa olisi puhua kasvatusmenetelmistä ja tekniikoista jos niitä ei meinaa itse käyttää, tai jos niiden käytöstä ei ole mitään kokemusta? Filosofioinnille ja pohdinnalle on toki aikansa ja paikkansa, mutta jos tarkoituksena on kasvattaa hyväkuntoisia bonsaipuita, on syytä myös lähestyä astiaa empiiristen havaintojen pohjalta.

Tällä hetkellä lähes kaikkien puiden kohdalla sovellan Pallin metodia. Lannoitteena on toiminut Puutarhan kesä (NPK 13-7-20) 10 ml/l annostuksella kerran viikossa. Lannoitan puut viikonlopun aikana perjantain ja sunnuntain välisenä aikana hieman siitä riippuen, miten olen kotosalla ja ehdin lannoitushommat hoitamaan. Lannoitteen sekoitan huolellisesti viiden litran vesikannuun ja käytän koko määrän kasteluun.

Tämän lisäksi olen antanut keväällä ja syksyllä kerta-annoksen kanankakkaa lisälannoituksena pienemmille kasveille arviolta ruokalusikallisen verran ja isommille kourallisen.

Maa-aines on kaikilla puilla suurin piirtein samaa sijoittuen 2mm-8mm raekoon välille. Osaan maa-aineksesta on sekoitettu karkeata turvetta n. 5 - 10 % mukaan.

Kastelen joka päivä puita reippaasti siten, että ylimääräinen vesi valuu ruukkujen pohjassa olevista reistä pois.


Seuraavaksi listaa omista koekaniineista:


Mänty #1 (kerätty 2015, kuollut 2017)

Mänty #3 (kerätty 2017)

Mänty #4 (kerätty 2017 kevät, kuollut 2017)

Mänty #5 (kerätty 2017 syksy)

Mänty #6 (kerätty 2017 syksy)

Mänty #7 (kerätty 2017 syksy)

Mongolian vaahtera (ostettu  2017 kesä)

Japanin lehtikuusi (ostettu 2017 kesä)

Löytökanto (kerätty 2017 kesä)

Jalava (kerätty 2016 kevät, siirretty ruukkuun 2017 kevät)

Kanadan hemlokki (ostettu taimi 2017 syksy)

Koreanpihta (ostettu taimi 2017 syksy)


Puiden lisäksi kesäkukat saivat osakseen samanalaisen kohtelun. Hyvin tuntuivat kasvavan, juuret kasvoivat hyvin ja maanpäälliset osat näyttivät voivan erinomaisesti.

Katsotaan puita seuraavan kerran keväällä miltä näyttävät. Harmi kun ei ole isompia ruukutushommia tiedossa, niin ei pääse näkemään puiden juurten kasvua tarkemmin. Mitä tätä tämän kesän kasvua katsoo ja varsinkin tuon ison männyn (#3) ja jalavan, niin erittäin hyvin näyttäisi homma pelittävän. Kasvu on hyvää ja terveenväristä ja puut tuntuvat kaikinpuolin voivan hyvin.


Walter Pall: lannoitus, substraatti ja kastelu - osa I metodi 

Walter Pall: lannoitus, substraatti ja kastelu - osa II selitys ja pohdintaa

Walter Pall: lannoitus, substraatti ja kastelu - Osa II selitys & pohdintaa

Bonsaiharrastuksen periaatteet ovat lähtöisin muinaisesta Japanista josta ne ovat vähitelleen kulkeutuneet muualle maailmaan. Nämä periaatteet koskevat sekä puiden oikeaoppista muotoilua, että kasvatusta.

Koska näillä ohjenuorille on saatu todistetusti kasvatettua hyvännäköisiä puita, on jokseenkin luontevaa että näitä menetelmiä on otettu käyttöön myös Japanin ulkopuolella. Seuraavaksi on syytä esittää muutama tarkentava kysymys. Jos jokin käytäntö on toiminut vuosikymmenten takaisessa Japanissa, onko jotain perustetta olettaa että se toimii nykyaikana ympäri maailmaa samalla tavoin? Ja vielä oleellisempana: onko nykyään olemassa jotain helpompia tai parempia keinoja bonsaiden kasvatukselle?

Lyhyt vastaus kumpaankin kysymykseen on kyllä. Sekä maanviljelyssä että puutarhanhoidassa on otettu monia tieteellisen tutkimuksen varaan perustuvia edistysaskelia, jotka ovat mahdollistaneet vähemmällä vaivalla saadut paremmat lopputulokset. Maanviljelyä kuten myös bonsaiden kasvatusta voidaan perinneviljelyn tavoin edelleen harrastaa vanhojen periaatteiden mukaan, tämä ei ole  kuitenkaan tarpeellista.

Ongelmalliseksi uusien käytäntöjen soveltamisen juuri bonsaiden kohdalla tekee kasvatukseen liittyvä tieteellisen tiedon määrä, sitä ei ole juuri lainkaan käytettävissä. Tästä syystä eri menetelmien toimivuuteen liittyen voidaan antaa täysin järkevältä kuuluvia selityksiä, jotka eivät välttämättä perustu minkään tosiasioiden varaan, jotka saattavat heikentää puiden hyvinvointia, olla yhdentekeviä niiden kannalta tai jossain tapauksessa toimivia. Netissä sekä kirjallisuudessa näitä usein keskenään ristiriitaisia käytäntöjä ja huhupuheita linkitellään sitten menemään tosiasioina. Ei ole mikään ihme jos aloittelevan harrastajan pää menee pyörälle.

Toinen ongelma saattaa johtua konservatiivisista asenteista. Koska tietyllä tavalla on aina toimittu ja koska se ja se auktoriteetti sanoo niin, täytyyhän sen silloin olla totta. Uskoisin että juuri kyseenalaisten ja väärien toimenpiteiden sekä liiallisen hoppuilun seurauksena on syntynyt vakaa käsitys siitä, että bonsain harrastaminen täytyy olla jotenkin erityisen vaikeaa. Ja nämä vaikeudet voittaakseen täytyy noudattaa jotain hyvin monimutkaista kaavaa. Tästä syystä helppoja ratkaisuja ei oteta välttämättä helpolla vastaan.

Mikä sitten ratkaisuksi? Mistä tietää mitkä menetelmät toimivat ja juuri näissä olosuhteissa? Itse olen ottanut lähtökohdaksi sen periaatteen, että jos jossain neuvotaan tekemään tiettyjä toimenpiteitä tai käyttämään jotain tiettyä menetelmää, uskon tällöin pääasiassa niitä auktoriteetteja, joilla on esittää jotain konkreetttista todistusaineistoa toimivuudesta. Tämä tarkoittaa sitä, että haluan nähdä kuvia puista ja niiden kehityksestä. Tässä yhteydessä erityisesti edukseen ovat erottuneet Walter Pall ja Ryan Neil. Toiseksi olisi hyvä jos nämä menetelmät pitävät yhtä sen (tieeellisen) tiedon kanssa, joka liittyy yleisesti ottaen puutarhanhoitoon ja kasvien hyvinvointiin. Myös tässä yhteydessä edellä mainitut herrat nousevat esiin. Kolmanneksi luotan omaan kokemukseen siitä mikä toimii ja mikä ei. Jos jokin ei toimi, koitan silloin jotain muuta. 

Itselleni tuli todellinen ahaa elämys luettuani Walter Pallin käsityksiä modernista tavasta kasvattaa bonsaita. "Tuohan on sama asia kuin vesiveljely!" Jostain syystä olin saanut alussa päähäni, että puita kasvatetaan kuin huonekasveja, mullassa ruukussa. Vesiljelyn kohdalla olin havainnut sen chilien yhteydessä monta kertaa multakasvatusta luotettavammaksi ja tehokkaammaksi tavaksi kasvattaa kasveja.

Perinteisestihän bonsaiharrastajia neuvotaan varomaan liikakastelua ja lannoittamaan hyvin maltillisesti ettei tule "juurimätää", ruukuttaminen on syytä suorittaa myös vähintään kahden vuoden välein. Kaikki nämä ohjenuorat ovat toki ihan päteviä - kunhan vain eletään keisarin ajan Japanissa ja ruukussa käytetään helposti hajoavia orgaanisia maa-aineita.

Nykyään meillä on käytössä monia parempia ja kestäviä moderneja materiaaleja maa-aineksena. (Itse uskon Pallin tavoin, ettei sillä ole juurikaan väliä mitä aineksia käyttää, kunhan se on ilmavaa, kestävää, pidättäää jonkin verran vettä ja ravinteita sekä on jokseenkin oikean kokoista). Moderni maa-aines on otettu käyttöön, harrastajien keskuudessa, mutta kasteluun, ruukuttamiseen ja lannoittamiseen liittyvät käsitykset ovat monen kohdalla jääneet huomioimatta, ainakin jos Pallia on uskominen.

Sekä Neil että Pall lannoittavat agressiivisesti, myös syksyllä. Sama pätee kasteluun, Neil saattaa kastella puunsa (jotka pääasiassa ovat havupuita) kolmesti päivässä, Pall kerran päivässä ja oikein lämpöisinä päivinä useammin. Puut kastellaan reilusti siten, että ylimääräinen vesi valuu ruukun pohjissa olevista rei'istä. Neil käyttää biologisia lannoitteita ja käyttää niitä eniten keväällä ja syksyllä. Pallilla käytössä koko kasvukauden samat kemialliset lannoitteet ja keväällä ja syksynä lisäboostina ruukun pinnalle ripoteltua orgaanista lannoitetta. Yhdessä he ovat käsitelleet tuhansia puita ja homma näyttää tulosten perusteella pelittävän erinomaisesti. Kumpikin menetelmä toimii ja kokonaisuus on se joka ratkaisee. Itse valitsin Pallin menetelmän käyttöön sen vuoksi, että löysin sen ennen kuin olin kuullut Neilistä. Tämä lisäksi menetelmä on yksinkertainen, joka on tietysti plussaa.

Miksi Pallin menetelmä sitten toimii? Yksinkertaisesti siitä syystä, että se antaa puille kaikki niiden tarvitsemat raaka-aineet. Tämä tarkoittaa tilaa juurikasvulle sekä happea ja ravinteita juurille. Kun nämä perusperiaatteet ovat kunnossa, luodaan sillä erinomaiset edellytykset puiden kasvattamiselle ruukuissa.


Walter Pall: lannoitus, substraatti ja kastelu - osa I metodi

Walter Pall: lannoitus, substraatti ja kastelu - osa III käytännön testausta

Muistiinpano lannoituksesta ja kastelusta

Tänään annoin vuoden viimeisen lannoitusannoituksen. Täysillä lannoitusmäärillä on menty kesän alusta lähtien tähän päivään saakka. Nyt lannoitus loppuu kokonaan. Keväällä lannoitusta jatketaan taas uudestaan puiden lähdettyä kasvuun.

Kastelua olisi kanssa tarkoitus vähentää, sillä sille ei ole enää tässä vaiheessa vuotta juurikaan tarvetta. Tähän mennessä olen kastellut kerran päivässä runsaasti siten, että ylimääräinen vesi valuu ruukun pohjissa olevista rei'istä pois. 'Huuhtelen' vielä muutaman päivän ajan maa-ainesta kastelemalla entiseen malliin, jonka jälkeen puita kastellaan noin kerran viikossa.   

Leikkaamisen perusperiaatteet, leikkaaminen kahteen

Vastattaessa kysymykseen miten bonsaita leikataan, on syytä pohtia ensin hetki sitä miksi niitä leikataan. 

Pääasiallisena pyrkimyksenä on halutun muodon aikaansaaminen. Tämä muoto vaihtelee lajikohtaisesti, ’bonsaisääntöjen’ sekä omien subjektiivisten mieltymysten mukaan. Muodon aikaansaamiseksi ja säilyttämiseksi täytyy puuta leikata säännöllisesti. Ja että puuta voitaisiin leikata, täytyy sen olla erittäin hyvässä kunnossa.

Havupuilla ja lehtipuilla leikkaamisessa täytyy kiinnittää huomiota eri asioihin. Ne käytännöt jotka sopivat käytettäväksi suurimmalla osalla lehtipuita ovat tappavia havupuiden kohdalla käytettynä. Ja edelleen sekä havupuiden että lehtipuiden sisällä on paljon vaihtelua sen suhteen, mitä voidaan tehdä milläkin lajilla ja mihin aikaan vuodesta.

Yksi asia leikkaamiselle on lajista riippumatta kuitenkin yhteistä. Se on leikkaamisen tekniikka, jota voidaan käyttää puiden hyvinvoinnin ja esteettisen lopputuloksen kannalta menestyksekkäästi kaikkien puiden kohdalla, oli kyseessä sitten ensimmäinen muotoilu tai valmiin bonsain hienosäätö takaisin haluttuun muotoon.

Tämä tekniikka on kahteen leikkaaminen, ja sitä voidaan käyttää niin isompien rungosta lähtevien oksien kuin tuoreen vuosikasvun muotoiluun. Tätä tekniikka voidaan havainnollistaa hyvin kuvien avulla.



Kohdassa 1 on oksa sellaisena kuin leikkaamattomat oksat hyvin usein ovat. Tässä oksassa on monta leikkaamista kaipaavaa kohtaa. Kun sitten lähdetään leikkaamaan, mietitään tällöin mihin puun kohdalla tarvitaan kasvua ja kuinka paljon. Tämän seurauksena tehdään sitten jokaisen haarakohdan kohdalla päätös siitä, mikä oksa poistetaan ja mikä jää jäljelle. Jäljelle jäävä osa voi olla hyvin pieni pätkä oksasta (2b), tai sitten lähes koko oksa (2a) sellaisenaan. Leikkaamalla puuta säännöllisesti vuosittain voidaan viidessä vuodessa saavuttaa esimerkiksi seuraava lopputulos.

Liikkeelle lähdettin kolmesta oksasta ja ajan kuluessa päädyttiin tilanteeseen, jossa oksia on 48. Jos liikkeelle olisi lähdetty sadasta oksasta, olisi oksia tullut 1600. On tietysti huomioitava, ettei kaikkiin oksiin aina tule välttämättä montaa tai edes kahta silmua, josta voisi valita mitä jättää jäljelle ja mitä leikata. Luonnollisesti sellaiset oksat voi myös poista kokonaan, joille ei näe olevan tarvetta puun kokonaissuunnitelman kannalta. Kaikkea kasvua ei myöskään aina välttämättä tarvitse jättää jäljelle, jos se ei sovi suunnitelmaan, jolloin ylimääräisen kasvun voi halutessaan leikata pois. 

Edellä näytetty oksa näyttää esimerkiksi seuraavalta ylhäältä ja sivulta päin tarkasteltuna. 

Ja edelleen puu voisi näyttää leikkaamisen jälkeen esimerkiksi seuraavalta.



Leikatessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että valo pääsee hyvin paistamaan kaikille lehdille/neulasille. Tämä tarkoittaa sitä, että kun törmäämme sellaiseen oksaryhmittymään, josta kasvaa esimerkiksi viisi oksaa eri suuntiin, jäljelle jätetään pääsääntöisesti kaksi vaakasuoraan kasvavaa oksaa. Ylöspäin ja alaspäin sojottavat oksat poistetaan, kuten seuraavassa kuvassa on tehty.

Kaikista tärkeintä leikkaamiseen ryhtyessään on huomioida puun kokonaishyvinvointi. Jos puu voi huonosti, ei sitä leikata. Myöskään sellaisia alueita ja oksia ei kannata puusta leikata, joissa kasvu on syystä tai toisesta heikkoa, vaan jättää suosiolla leikkaaminen myöhempään ajankohtaan (kuolleet oksat voi poistaa koska tahansa). Leikkaamisen suhteen ei kannata myöskään ahnehtia liikaa kerralla. Aina ei voi ennalta tietää mitkä osat lähtevät paremmin kasvuun. Saattaa olla, että suunnitelmat sitä myöten myös muuttuvat. Puun hyvinvoinnin kannalta on tärkeätä, ettei sitä rasiteta kerralla liikaa. Puun varhaisessa kehitysvaiheessa voi oksia jättää kahta useamman kasvupisteeseen. Ne ehtii hyvin poistaa myöhemminkin.

Tarkoituksena on jatkossa kirjoittamaan erilliset ohjeet eri puiden leikkaamiseen liittyen, sekä malliesimerkkikuvaukset omien puiden leikkaamisesta. Suunnitelmissa on ainakin kirjoittaa kuvaukset männyn ja kuusen leikkaamisesta sekä toimenpiteiden ajankohdista. 

Jalavan vuosi

Jalava lähti keväisen ruukutuksen jälkeen suorastaan räjähtävän hyvään kasvuun. Uusia lehtiä on tullut vauhdilla kaikkialle parin eri kasvusysäyksen aikana ja ne ovat olleet terveen näköisiä ja kirkkaan vihreitä, kuten seuraavista kesäisistä kuvista käy ilmi.

Puu on saanut kasvaa vapaasti lähes koko kesän ajan. Mitä nyt on muutaman oksa tullut leikattua sieltä täältä, että on saanut uusia puutulokkaita ujutettua paremmin auringon valoon.

Syksy saapuu vääjäämättä ja lehdet ovat pikkuhiljaa alkaneet kellastua. Seuraavana keväänä olisi tarkoitus tehdä tälle kunnon muotoilu. Jäljellä jäävät oksat leikataan kohtuu lyhyiksi, noin parin silmun mittaan ja keiverrushommiakin on luvassa.

Mänty #7 - shohin ainesta

Sieniretki muuttui ei niin yllättäen mäntyretkeksi. Tällä kertaa uhriksi erityisasemaan pääsi myös ei niin yllättäen pikkumänty. Tämä pisti vielä illan hämärtäessäkin silmään sen mielenkiintoisen rungon muodon ansiosta. Koitin vähän kuinka tiukassa on maaperässä kiinni. Ei kovin tiukasti ja aika kevyen tuntuisesti nousi. Juuria tuli mukaan ei kovin paljoa, ei kovin vähää. Sain sen istutettua kohtalaisen pieneen ruukkuun. Maa-ainekseksi tuli lecasoraa 3-6mm raekoolla.

Suunnitelmissa on antaa tämän kasvaa ainakin seuraavat kaksi vuotta rauhassa ilman mitään toimenpiteitä. Lopulta lähtee todennäköisesti kaikki kasvu tuon pienen alimman oksan yläpuolelta.

Syksy saa ja savityöt sen mukana

Talven saapuessa bonsaihommat jäävät sivuun, ainakin puiden hoidon osalta. Aivan kaikkea toimintaa ei onneksi tarvitse työntää sivuun odottomaan muuttolintujen saapumista. Nyt uutena harrasteena mukana kuvioissa savityöt. Bonsairuukkuja tietty pääsääntöisesti teen.

En ole ennen mitään savesta tehnyt, joten aivan alkeista lähdetään liiikkeelle. Ensimmäisellä kerralla harjoitettiin makkaratekniikkaa. Myöhemmin luvassa levytekniikka ja lopulta olisi tarkoitus päästä dreijaamaan. Yhden kokemuskerran perusteella vaikuttaa oikein lystiltä, joskin haastavalta touhulta.

Satumetsä - loppukesän tunnelmia

Keväästä lähtien on tarkoituksena ollut ottaa kuvia parvekkeesta kaikessa sen kukkaloistossaan. Jotenkin sitä aina parvekkeelle kahvikupposen kanssa tepastellessaan kuvaaminen unohtuu ja alkaa puuhailu ja ajatukset hakeutuvat muihin asioihin. Silloin harvoin kun mietteisiin on tullut kuvaaminen, joko tuulee tai aurinko paistaa aivan liian kirkkaasti kuvaamisen kannalta. Muutaman kuvan sain nyt syksyn tullen onneksi räpsäistyä, ennen kuin kaikki kukat ehtivät lentämään tunkiolle.











Keväällä tulee muutto uuteen osoitteeseen. Siellä odottaa iso piha, jossa tila ei lopu kesken, mutta kyllähän tätä sympaattista ja kodikasta parveketta tulee väkisinkin ikävä. Yllättävän monta bonsaitakin sai mahdutettua mukaan, kunhan vain teki sopivat järjestelyt.

Pallokuusi - Picea abies ’Ohlendorf"

Kuten jo edellä tuli mainittua, tarttui Mustilan taimipäiviltä matkaan pallokuusi. Tyvellä oli paksuutta kuutisen senttiä, joten ostopäätöksen tekeminen oli hyvinkin helppoa. Kyllä tästä mielellään maksoi sen kolmekymmentäkaksi euroa. Puun sai hyvin sovitettua Ikean kassiin ja tuotua junalla kotiin. Jostain syystä rautatieasemalla tapahtuva puun silittely herättää outoja katseita. Vaikea ymmärtää miksi.

Kotiin päästäni aloin tekemään puun kanssa läheisempää tuttavuutta. Ensin poistin kaikki kuolleet oksat ja neulaset. Sitten yritin kaivella vähän nebaria esiin ja katsoa juurten tilannetta. Juuripaakku oli sen verran tiivis etten päässyt kovinkaan pitkälle, päätin jättää sen siis toiseen kertaan.

Pyörittelin puuta hieman alustalla ja yritin selvittää mihin suuntaan sitä lähtisi viemään. Puulla oli kaksi runkoa. Päätin että toisen niistä oli lähdettävä, sillä ne olivat aivan liian samanlaiset ja samankokoiset. Poistin sen joka oli hieman suorempi ja jossa oli vähemmän oksia. Taivuttelin oksia sivummalle. Tarkoituksena on, että aurinko pääsee paremman paistamaan puun keskelle, joka auttaa tulevaisuudessa yhdessä leikkelyn ja nyppimisen kanssa siirtämään kasvua lähemmäs runkoa.

Pienen pieni kolonen löytyi vielä parvekkeen kaiteelta tilaa. Tuohon sen sai tiiviisti juntattua ja neulaset saavat hyvin aurinkoa. Ensi keväänä juuri ennen kasvuun lähtöä kasvua leikataan lisää ja jäljelle jäävät pienemmät oksat langoitetaan myös. Nyt kuusi saa kerätä voimia loppusyksyn.

And its gone - Mänty #4

Tämä ei lopulta lähtenyt keruun jäljiltä kasvuun. Syynä mitä todennäköisemmin keruun yhteydessä liian pieneksi jäänyt juurten määrä. Pudit jaksoivat hieman turvota kevään mittaan, mutta neulasten avaamiseen puulla ja juurilla ei enää riittänyt energiaa.

Mänty #6, taskumänty

Pari viikkoa takaperin oli tarkoituksena käydä poimimassa aiemmin keväällä bongattu pikkumänty matkaan tutulta paikalta kalliolta. Perille päästyäni totesin sen kuitenkin olevan sen verran kovasti kiinni maassa kallion raossa, ettei sen ylös kaivamiseen ollut mitään saumaa. Siinä vähän aikaa ympäriinsä haahuiltua löysin kuitenkin toisen ihan mukiinmenevän yksilön. Pikkumänty sekin.



Kaveri kasvoi kallion päällä pienessä kolossa, josta sen sai hyvin nypättyä mukaan kelpo juuripaakun kera. Ja kun noita nostomäntyjä vastaan kävelee, hankala siinä on alkaa eitä sanomaan.

Rapsuttelin käsin ja puutikun avulla suurimmat mullat pois. Jäljelle jäi ihan kelvollinen paakku pienempää ja isompaa juurta. Aika pieneen ruukkuun sain sen mahdutettua. Ruukun olen saanut Janilta. Hienojen puiden lisäksi Jan tekee myös hienoja ruukkuja. Paljon tuota pienempi ei lopullisen ruukunkaan tarvitse olla. Maa-aineksena toimii 3-6mm lecasora höystettynä karkealla turpeella (n 10%).

Pieneen ruukkuun itstuttamisessa on puolensa ja puolensa. Toisaalta puulle ja varsinkaan havupuulle ei ole hyväksi että juuria poistetaan liikaa kerralla. Toisaalta havupuut eivät myöskään mitenkään erityisesti nauti uudelleen istutuksista, joten olisi hyvä saada ne kerralla mahdollisimman pieneen ruukkuun. Seuraavassa kuvassa näkyvät poistamani isommat juurenpätkät oikealla yläkulmassa. kuvassa näkyy myös läjä multaa jonka poistin juurten ympäriltä varovasti. Tämän jos olisi laittanut ruukkuun, olisi siitä seurannut suuria ongelmia juurille. Tähän aikaan vuodesta puun pitäisi sopeutua nostosta oikein hyvin. Mänty käyttää olemassa olevia neulasiaan rungon ja juurten vahvistamiseen sekä talvesta selviämiseen. Poistin kasvua vain hyvin vähän,

Mustila Arboretumin taimipäivät

Viikonloppuna tuli vierailtua ensi kerran Mustilan suunnassa. Hieno paikka näin puuharrastajan kannalta kaiken kaikkiaan. Täytyy mennä uudestaan, vaikkapa perheen kanssa. Jani kirjoittikin reissusta jo kelpo raportin, joten en ala tässä samaa toistamaan.

Ajattelin kuitenkin laittaa muistiinpanoihin pienen merkinnän hankinnoista ylös. Siemeniä tuli kuorellinen matkaan. Osa menee muille harrastajille ja tarkoituksena onkin yhdessä kasvatella niistä bonsaiaihioita.

Pieniä taimia tuli neljä kappletta pari vaahteraa (Koreanvaahtera – Acer pseudosieboldianum, Shikokunperhosvaahtera – Acer tschonoskii var.australe) ja pari havupuuta (Kanadan hemlokki  - Tsuga canadensis ja koreanpihta (matala muoto) – Abies koreana). Nämä taimet ovat siinä mielessä mukavia, että niille voi tässä vaiheessa tehdä oikeastaan mtä vaan. Aikaa se tietty ottaa, että pääsee puhumaan varsinaisesti bonsaista.

Isoimpana Mustilan tuomisina Ikeakassissa tuli pallokuusi - Picea Abies ’Ohlendorf". Tälle ehdinkin jo tekemään ensimmäisen leikkauksen ja langoituksen. Siitä myöhemmin lisää.

Bonsai Mirai - maksullista verkko-opiskelua

Bonsain kasvatus on haastava ja taitoa vaativa laji. Puut joutuvat koville, kun niitä leikataan ja taivutellaan halutun muodon aikaan saamiseksi pienessä ruukussa. Bonsain elinvoiman ja hyvinvoinnin kannalta olisi kerrassaan mainiota, että käytössä olisivat oikeaoppiset työskentelytavat. Yllättävän vaikealta on tuntunut kuitenkin löytää täsmällisiä ohjeita siihen, mitä, milloin, miten ja mistä syystä mitäkin toimenpiteitä puille tehdään. Sekä internetistä että virallisemmistakin bonsaikirjoista löytyy joitain ohjeita. Valitettavan usein nämä ohjeet ovat hyvinkin puutteellisia ja lähes poikkeuksetta tarjoavat keskenään ristiriitaista tietoa. Kuinka siis toimia? Kuinka valita oikeat toimintatavat?

Itse kun olen etsinyt vastausta näihin kysymyksiin, olen painottanut kokemusperäisen tiedon, esimerkkien sekä tutkimustiedon perustan varaan muodostumaa kokonaiskuvaa. 

Bonsai Mirai on tähän mennessä ehdottomasti paras vastaan tullut vaihtoehto. Kyseessä on maksullinen verkko-opetus, jonka sisällöntuotosta vastaa Ryan Neil tiimeineen. Neil on viettänyt Japanissa kuusi vuotta Kimuran opissa. Tämän lisäksi hänellä on taustallaan puutarha-alan opintoja ja hän on uransa aikana ehtinyt käsittelemään satoja, ellei tuhansia puita. Mikä sitten tekee Miraista niin mainion tavan oppia bonsaiden käsittelyyn liittyviä tekniikoita ja taitoja?

Merkittävin kohta lienee siinä, että puita käsitellään aina kokonaisuutena ja niillä on sekä historia että tulevaisuus. Puiden kehittymistä pääsee seuraamaan vidoilta eri vaiheissa niiden kehityskaarta. Videoilta myös näkee selvästi, mitä millekin puille tehdään missäkin kehitysvaiheessa. Samalla Neil kertoo miksi tekee mitä tekee, mitä on tehty aikaisemmin ja mihin tekemisen avulla pyritään. Samalla hän tekemisen ohessa vastaa asiasta esiin nousseihin yleisöltä tulleisiin kysymyksiin.

Nyt kun vertaan näitä opastusvideoiden katsomista pelkkään teksti- tai kuvaperusteisen ohjeistukseen, on selvää, ettei niiden perusteella saa yhtä hyvää kuvaa tekniikoista. Työpajojen ja esitysten huono puoli on myös siinä, että niissä esitettävät tekniikat ja toimet ovat mahdollisia vain tiettyinä aikoina vuodesta, puun tietyssä kehitysvaiheessa, tietyn puulajikkeen- ja yksilön kohdalla.

Mitä sitten olen oppinut tähän mennessä itse katsomistani videoista? Olen oppinut ajoituksella olevan hyvin suuri merkitys kaikissa toimenpiteissä. Nyppimisen tekniikoita eri lajeilla ja sitä myöten backpudien syntymisestä ja kehittymisestä. Leikkaamisen eri tekniikoita eri lajeilla. Keskeisiä muotoilun periaatteita (leikkaaminen kahteen), jota en ole jostain syystä muualta bongannut. Olen oppinut langoittamisen perusperiaatteita ja sen yhteyden puun kokonaishyvinvointiin. Olen oppinut, ettei multiflush ja singleflush mäntylajeilla ole mitään tekemistä keskenään hoidollisessa mielessä. Olen oppinut taivuttamisen tekniikoita. Puun on välillä annettava kasvaa ja olla puu. Kaiken kaikkiaan videoilla on ollut toimintaani erittäin merkittävä vaikutus ja tulen hyödyntämään niiltä saatua tietoa aina uusia toimenpiteitä tehdessäni.

Kuukauden verran olen noita videoita nyt katsellut testimielessä. En läheskään kaikkia, vaan vain osan niistä. KOhtuuhintaisella kuukausimaksulla saa käyttöönsä koko videoarkiston, jonne tulee säännöllisesti materiaalia lisää. Aika pieni hinta siihen nähden, kun miettii kuinka paljon aikaa ja rahaa voi helposti käyttää bonsaiharrastuksen parissa.

Videoita voi etsiä lajien, tekniikan tai ajankohdan perusteella. Mielestäni homma toimii jo nyt erittäin hyvin. Tulevaisuudessa videoita tulee olemaan luonnollisesti paljon lisää ja puheiden perusteella nettisivusto on parhaillaan kokonaisuudistuksen kohteena. Joten kyllä, tulen ehdottomasti jatkossakin tilaamaan palvelun aina silloin tällöin kuukaudeksi. 

Skouttailuhommia - Pinus Cembra

Piti käydä mänty nostamassa. Ei onnistunut. Nostin toisen männyn. Eikä siinä vielä kaikki, samalla reissulla tuli bongattua myös hieman erikoisempi mänty - Pinus Cembra.

Ohimennessä katsoin että kappas, siinä kaveri seisoo kallion päällä ja odottaa vaan että joku tulis ja veis sen kainalossa kotiin. Avitin vähän ylös lähtöä leikkaamalla muutaman isomman juuren toiselta puolelta pois. Toiselta puolelta kun vielä leikkaa juuret, niin helposti nousee. Nostohommat menevät ensi vuodelle tai sitä seuraavalle vuodelle.