Tanukin suunnittelua

Syystä tai toisesta olen jotenkin vierastanut tanukihommia. Viime metsäretkellä matkaan tarttui pieni karahka ja aattelin, että voisihan tuota koittaakin. Mutta mistä liikeelle?



Ensin tietty piti tehdä suunnitelma sille, miltä puun olisi tarkoitus näyttää. Pienen pyörittelyn jälkeen syntyi idea puun suunnasta ja koosta. Kynä käteen ja piirtämään luonnosta. Tältä se näyttää viiden vuoden kuluttua.

Jotta tähän päästäisiin on syytä tehdä hieman alkuvalmisteluita.

Googlailun ja Janilta tiedustelun perusteella selvisi, että elävän puun voi kiinnittää kuolleeseen puuhun langan avulla, ruuveilla (messinkisiä pitää olla. Osa oli poistanut ruuvit jälkikäteen, osa antoi niiden olla) tai liimalla (kuten ilmeisesti Peter Adams neuvoo ja erityisesti Gorilla merkkistä kamaa). Osa kaivertaa elävälle puulle kolon ja osa laittaa elävän puun halkaistuna puuhun kiinni (Colin Lewis). On siis monta tapaa tehdä Tanuki.

Ja sitten on Walter Pallin tapa suhtautua tanukiin :). Katsominen omalla vastuulla!

Mutta jatketaan siitä, miten itse aion toimia. Itse pidän tärkeimpänä sitä, ettei puun kohdalla ole mitenkään ilmiselvää sen olevan tanuki. Jotenkin pitäisi siis pystyä kätkemään liitoskohdat. Näin on tehty esimerkiksi seuraavan männyn kohdalla, joka internetin keskustelupalstojen perusteella olisi Marc Noelanderin käsialaa.



Itse tein siten, että kaivoin ensin kolon puulle koko matkalle. Valitsemassani karahkassa on pari aukkoa luonnostaan valmiina, joten hyödynnän niitä puun asettelussa. Tarkoituksena on, että puu kasvaessaan tiukentuu niihin kiinni. Kiinnitin myös kestopuun palan alustaksi, jotta puun käsittely olisi tulevaisuudessa helpompaa.









Seuraavaksi käsittelin kelon pariin kertaan rikkikalkilla. Ensin kastelin puun kunnolla, jonka jälkeen sivelin rikkikalkkia yhden kerroksen pintaan. Seuraavaksi puu sai kuivua rauhassa muutaman päivän, jonka jälkeen se sai uuden käsittelyn. Rikkikalkki ei ole kovin hyvää lahonsuoja-ainetta, joten tulen vielä käsittelemään kelon pariin otteeseen woodhardenilla (Bonsai.de). Meinasin käyttää aluksi samaa kamaa (Smith's Original Clear Penetrating Epoxy Sealer) mitä Mirailla käytetään, mutta sitä ei oikein Euroopasta saa ja jenkeistä tilattaessa se tulee hävyttömän kalliiksi.

Elävän puun aion kiinnittää keloon pääasiassa liimalla. Ruuveja käytän siellä, mistä niitä ei näe ja ne jäävät puuhun kiinni pysyvästi. Lajikkeena käytän todennäköisesti joko laakakatajaa tai tarhakatajaa, riippuen vähän siitä, miltä ne näyttävät talven jälkeen tarkasteltuna. Nyt kelo saa jäädä talven armoille pihalle ja palaan sen pariin uudemman kerran keväällä woodhardenin - ja tarvittaessa rikkikalkkikäsittelyn merkeissä. Saattaapa olla, että olen siihen mennessä savitöissä ehtinyt valmistamaan tälle jopa oman kasvatusruukun.

Sketsailua - Mänty#3

Kylmää pitää pihalla. Ei se mitään. Hyvää teetä hautumaan ja laatubonsaiaikaa paperin ja kynän kera pöydän ääressä. Tässä vähän mahdollista tulevaisuuden suuntaa isoimmalle männylle.

Syksyisiä linjoja

Takana tunnin yöunet, mahdollisuus vapaapäivälle, siis linjoille. Kun pysyy liikkeessä, pysyy myös silmät auki. Ainakin suurimman osan ojasta. Hupsis, siis ajasta :).



Tästä se jahti alkaa. Aurinkokin ehti juuri ja juuri mukaan seikkailuun. Suuri osa vanhoista tuttavuuksista oli mennyttä, kiitos linjaraivuiden ja ahkeran sekä tarkkanäköisen työntekijän. Hyvin oli lähes kaikki puut vedetty matalaksi sentin korkeudelta. Jotain oli onneksi jäänyt jäljelle.



Vanha kunnon jättimänty "Big Gun"" näkötti kallion reunalla, kuten on nököttänyt jo monen monta vuotta. Näen niin mielessän kuinka hienon bonsain tästä saisi tehtyä. Valitettavasti ison puun slotit alkaa olla omasta pihasta varattuja, joten tyydyn tätä vain kauempaa ja mielikuvissa ihailemaan.



Uusina tuttavuuksina tuli vastaan  mänty kiven päällä. Tämä menee mahdollisesti ensi vuoden nostoihin. Tälle tuli heti alustava suunnitelmakin mieleen. Tarkoituksena kääntää puu pystympään siten, että osa kasvusta on ruukun alapinnalla ja osa pystyssä.



Tämän jälkeen katselin yhtä kuusta sillä silmällä. Noista oksista en nyt osaa sanoa, että kasvaako ne rumasti, vai onko niissä kenties luonnetta johonkin erityiseen. Harkintaan noston suhteen. Kuusia olisi kiva saada lisää ja niitä tuntuu olevan vaikea löytää kunnollisia. Ne joissa on ollut luonnetta, ovat olleet aivan liian isoja kerättäväksi.



Seuraava pikkukaveri oli mänty myöskin. Sen oksat kasvoivat luontaisesti alaspäin ja siitä tuli mieleen sellainen järven rannalla kasvava käkkyräinen puu.





Yhden kivan pikkumännyn nappasin myös matkalta mukaan. Se oli tuommoinen taskukokoinen ja helposti irrotettavissa. Pienessä kolossa kasvoi pienen juuripaakun kera, joskin isoin juuri meni syvälle kallion sisälle. Sen voimin se todennäköisesti on sinnitellyt hengissä tämän kuuman kesän.  Saa nähdä selviääkö.



Raivuutraktorin jäljiltä silmiin osui kivenpalasia. Pari laitoin reppuun ja matka jatkui taas hieman raskaampana.



Ja koska repussa oli tilaa jäljellä, nappasin matkaan vielä pienen juuren palasen. Ihan koko kanto ei valitettavsti matkaan mahtunut.

Mennään metsään

Menään metsään, siellä on lystiä. Sieltä löytyy luolia, puita ja paljon muuta kaunista ihmeteltävää. Lisäksi metsä tekee ihmiselle hyvää, niin fyysisesti kuin henkisesti. Vastustuskyky paranee, kunnolle kävely metsässä tekee hyvää ja mieli pysyy virkeänä ja skarppina.

Jotain tekemistä metsällä saattaa olla myös bonsaiden kanssa. Tällainen pieni mänty tuli kalliolla vastaan. Ihme väkkyrää tässä.

Tässä vaiheessa syksyä vastaan tulee myös sellaisia puita, jotka jäävät helposti kesäaikaan huomaamatta. Lehtikuusi ensimmäisenä tulee mieleen. Vaikka ei näitä kovin paljon näy. Sitä olen ihmetellyt, että miksei. Kyseessä kuitenkin hyvin talvenkestävä laji.

Toinen puu, joka näillä leveysasteilla on itselläni jäänyt huomaamatta, on tammi. Tähän vuodenaikaan sen erottaa helposti kauempaakin metsästä lehtien perusteella. 

Bongasin myös yhden tuulenpesä männyn. Mustilan vierailun yhtyedessä tuli opittua, että havupuilla jos näkyy tällaisia, niin kyseessä on mutaatio.



Yhtä mäntyä joutui vielä katsomaan tarkemmin. Toivoin, että nämä rungot olisivat lähteneet samasta juurakosta, mutta valitettavasti kyseessä olikin kaksi erillistä puuta.



Niin, ja mitä tulee otsikkoon, kannattaa katsoa Yleltä mennään metsään -nimistä sarjaa. Ihan viihdyttävä pikkusarja suomalaisiin puihin liittyen. 

Yhteenvetoa langoitusharjoituksista

Tulipa tässä langoitettua harjoittelumielessä jokunen puu kesän aikana. Paljon tuli hommasta opittua. Laitetaanpa jotain tekemiseen liittyviä huomioita ylös, niin muistaa sitten jatkossakin tarkemmin mitä tehdä ja mitä ei. Nämä huomiot liittyvät lähinnä omaan tekemiseen ja tietyn opettelemani langoitustekniikan käyttöön, joten mitenkään yleispäteviksi ohjeiksi kaikista näistä huomioista ei ole.

1. Riittävän ajan varaaminen.
2. Hyvien ja selkeiden langoitusohjeiden noudattaminen. Eri ohjeiden sekoittaminen keskenään helposti sekoittaa vain toimivaa systeemiä.
3. Kummankin käden käyttö sekä langoituksessa, että taivuttamisessa.
4. Taivuttaminen siten, että lanka jää sisäkaarteeseen.
5. Lankan laittaminen aina oksan 'olkapään' kautta. Vastakkaiselle puolelle taivutussuuntaan nähden.
6. Puun siistiminen ennen langoitusta. Tarkoittaa kahteen leikkaamista ja väärässä paikassa olevien oksien poistamista yms.
7. Lankaa käytetään vipuvartena, eikä kieputeta oksan ympärille lähietäisyydeltä.
8. Padien muodostuksessa pienemmät oksat taivutetaan aina ensin kohti isompaa oksaa ja sitten ulos.
9. Rakenteellisessa langoituksessa (rungosta lähtevät oksat) seisotaan sivulla, pienempien oksien langoittamisessa kohtisuoraan puuhun nähden.
10. Pienemmät oksat langoitetaan aina ulkokautta. Liikkeelle kauimmaisesta oksasta. Lanka myös tällöin aina olkapään kautta. Voi laittaa ylhäältä tai alhaalta.
11. Sama kulma 55-60 astetta kaikkialla.
12. Etukäteen mietitään, minne suuntaan halutaan taivuttaa oksia.
13. Oksien suojaaminen raffialla tai teipillä pääasiallisesti tarpeetonta.
14. Kaikkea ei tarvitse langoittaa, riittää että kontrolli säilyy.
15. Kaikki oksien päät samaan suuntaan, ylöspäin kohti aurinkoa.
16. Isoin muoto tehdään isompiin oksiin. Pienempiin oksiin ei tarpeellista.

Aika paljon saa miettiä langoittamisen aikana toimivia vaihtoehtoja, älyjumppaahan tuo on. Tosin kyllä sitä jokusen puun joutuu langoittamaan ennen rutiinin muodostumista. Sellainen mukava asia langoittamisessa tuli huomattua, että parempaan suuntaan mennään koko ajan. Ja tuleehan siitä aika kiva fiilis, kun saa laitettua langan oikein ja helposti paikoilleen ja se vielä toimii niin kuin pitää. Seuraavat langoittelut luvassa vasta ensi vuoden puolella, silloin pitää koittaa myös kuparia alumiinin lisäksi.