Tanukin suunnittelua

Syystä tai toisesta olen jotenkin vierastanut tanukihommia. Viime metsäretkellä matkaan tarttui pieni karahka ja aattelin, että voisihan tuota koittaakin. Mutta mistä liikeelle?



Ensin tietty piti tehdä suunnitelma sille, miltä puun olisi tarkoitus näyttää. Pienen pyörittelyn jälkeen syntyi idea puun suunnasta ja koosta. Kynä käteen ja piirtämään luonnosta. Tältä se näyttää viiden vuoden kuluttua.

Jotta tähän päästäisiin on syytä tehdä hieman alkuvalmisteluita.

Googlailun ja Janilta tiedustelun perusteella selvisi, että elävän puun voi kiinnittää kuolleeseen puuhun langan avulla, ruuveilla (messinkisiä pitää olla. Osa oli poistanut ruuvit jälkikäteen, osa antoi niiden olla) tai liimalla (kuten ilmeisesti Peter Adams neuvoo ja erityisesti Gorilla merkkistä kamaa). Osa kaivertaa elävälle puulle kolon ja osa laittaa elävän puun halkaistuna puuhun kiinni (Colin Lewis). On siis monta tapaa tehdä Tanuki.

Ja sitten on Walter Pallin tapa suhtautua tanukiin :). Katsominen omalla vastuulla!

Mutta jatketaan siitä, miten itse aion toimia. Itse pidän tärkeimpänä sitä, ettei puun kohdalla ole mitenkään ilmiselvää sen olevan tanuki. Jotenkin pitäisi siis pystyä kätkemään liitoskohdat. Näin on tehty esimerkiksi seuraavan männyn kohdalla, joka internetin keskustelupalstojen perusteella olisi Marc Noelanderin käsialaa.



Itse tein siten, että kaivoin ensin kolon puulle koko matkalle. Valitsemassani karahkassa on pari aukkoa luonnostaan valmiina, joten hyödynnän niitä puun asettelussa. Tarkoituksena on, että puu kasvaessaan tiukentuu niihin kiinni. Kiinnitin myös kestopuun palan alustaksi, jotta puun käsittely olisi tulevaisuudessa helpompaa.









Seuraavaksi käsittelin kelon pariin kertaan rikkikalkilla. Ensin kastelin puun kunnolla, jonka jälkeen sivelin rikkikalkkia yhden kerroksen pintaan. Seuraavaksi puu sai kuivua rauhassa muutaman päivän, jonka jälkeen se sai uuden käsittelyn. Rikkikalkki ei ole kovin hyvää lahonsuoja-ainetta, joten tulen vielä käsittelemään kelon pariin otteeseen woodhardenilla (Bonsai.de). Meinasin käyttää aluksi samaa kamaa (Smith's Original Clear Penetrating Epoxy Sealer) mitä Mirailla käytetään, mutta sitä ei oikein Euroopasta saa ja jenkeistä tilattaessa se tulee hävyttömän kalliiksi.

Elävän puun aion kiinnittää keloon pääasiassa liimalla. Ruuveja käytän siellä, mistä niitä ei näe ja ne jäävät puuhun kiinni pysyvästi. Lajikkeena käytän todennäköisesti joko laakakatajaa tai tarhakatajaa, riippuen vähän siitä, miltä ne näyttävät talven jälkeen tarkasteltuna. Nyt kelo saa jäädä talven armoille pihalle ja palaan sen pariin uudemman kerran keväällä woodhardenin - ja tarvittaessa rikkikalkkikäsittelyn merkeissä. Saattaapa olla, että olen siihen mennessä savitöissä ehtinyt valmistamaan tälle jopa oman kasvatusruukun.