Okakuusen (Colorado blue spruce) taimikasvatusta

Idättelin viime keväänä okakuusen aka sinikuusen siemeniä. Idättämisessä toimin mukana tulleiden ohjeiden mukaan ja laitoin siemenet hyvissä ajoin kylmäkäsittelyyn jääkaappiin. Pyrin huolehtimaan että ne pysyisivät kosteina, joten laitoin siemenet rahkasammaleeseen. Vähän meni plörinäksi, kun siemenet itivät jo jääkaapissa ja ruukkuun siirroon yhteydessä suuri osa itämään lähteneistä siemenistä tuhoutui. Itämistä ei myöskään auttanut, kun kastelin rahkasammalta samalla tavoin kuin muitakin ruukkupuita. Ihan liian kosteat olosuhteet tuli luotua, höh.

Neljä selviytyi ensimmäisestä vuodesta. Katsotaan mitä on jäljellä toisen kasvukauden jälkeen.

Vahingosta viisastuneena laitan ensi kerralla siemenet suoraan bonsaille tarkoitettuun kasvualustaan ja pihalle itämään. Idättämisen pyrin myös ajoittamaan syksylle ja mieluiten mahdollisimman tuoreista siemenistä.

Kääpiökuusi tompa, leikkuu & langoitus

Muotoilin tässä Prisman syysalennuskuusta. Eka leikkasin vähän ylimääräistä pois ja sitten langoitin. Ihan tyytyväinen olen tähän tässä vaiheessa.



Jonkin verran vielä oksia väärässä paikassa, mutta ei haittaa. Seuraavaksi tämä pääsee massakuurille ja kasvua saa tulla kaikkialle lisää.

Jouluhassuttelua okakuusella

Joulun alla tarjolla on kuusia, joskus jopa ruukussa. Sokerihiilarimättöähkyä on hyvä parannella bonsaitouhuilla. Sakset ja lanka käteen ja hommiin. Tästä lähdettiin.

Ja tähän päädyttiin.


 
Vähän jäi hommat vaiheeseen. Mutta ainakin ehti isoimmat oksat asettamaan paikoilleen. Pituutta muutamassa oksassa on aivan liikaa ja pienemmät oksat kaipaavat muotoilua, mutta ne ehtii toki laittamaan myöhemminkin.

Näistä ei ikinä tiedä minkälaisen paakun kanssa nämä on ruukkuun laitettu. Jos oikein hyvä säkä käy, on puu elossa vielä keväällä, jolloin se on tarkoitus tuupata bonsairuukkuun.

Hyvää alkavaa bonsaivuotta kaikille!

Kuusen nosto loppukesästä

Nostin kuusen tässä jokin aika takaperin (5.8.). Pieniä juuri tuli mukaan valitettavan vähän, mutta oli niitä onneksi jonkin verran. Mäntyihin verrattuna kuusella tuntuu useimmiten olevan pienet juuret kauempana rungosta, joten juuripaakkua joutuu ottamaan isomman palan mukaan. Kasvusta jouduin poistamaan noin puolet noston yhteydessä.

Istutin kuusen niin pieneen laatikkoon kuin mahdollista. Samalla tuin puun hyvin laatikkoon langoilla pohjaan ja tukipuilla laatikkoon, ettei se pääse lainkaan liikkumaan. Kuusi pääsi puolivarjoiseen paikkaan, jossa se saa auringovaloa lähinnä aamuisin ja vähän iltaisin. Laatikko pysyy tässä paikassa ainakin talven yli ja alkukesän. Talven ajaksi laitan vähän katetta laatikon ympärille, ettei kylmä tuuli pääse puhaltamaan laatikon alta.

Kääpiökuusi Tompa

Tämä yksilö on viime syksyn (2018) alennusmyynneistä hankittu. Hintaa huimat kahdeksan euroa. Ostoperusteena oli paksu runko. Luulin ottaneeni tästä kuvan ennen kevään ruukutusta, mutta enpäs vaan ollutkaan ottanut. Ruukutin puun keväällä ja aika sopivan kokoiseen ruukkuun sain puun mahtumaan, joten uudelleenistutuksen suhteen ei tarvitse hätäillä useampaan vuoteen. Hyvä niin.



Koska puu lähti hyvään kasvuun ruukutuksen jäljiltä (ja koska olin vähän malttamaton) päädyin tekemään puulle myös vähän muotoilua. Turvallisuushakuisempi olisi odottanut vuoden verran pidempään muotoilua.

Muotoilun suhteen nämä pesäkuuset saattavat olla hieman kinkkisiä. Usein kaikki kasvu sisältä rungon läheltä on kuollutta ja elävää kasvua on vain oksien päässä. Näin oli tämänkin yksilön kohdalla.



Muotoilussa lähdin liikkelle siitä, että valitsin ensin rungoksi sellaisen yksilön, joka vaikutti mielenkiintoisimmalta ja johon saisi aikaan paljon liikettä. Ensimmäisen rungon muotoilun jälkeen päädyin jättämään jäljelle toisenkin rungon. 



Nyt ensimmäisen muotoilun kohdalla tarkoituksena oli asettaa puulle rakenne, jonka varaan alan rakentamaan oksia ja tarkempia yksityiskohtia jatkossa. Puuhun jäi vielä tässä vaiheessa paljon ylimääräisä oksia ja rakenteellisia epäkohtia, joista hankkiudun tulevaisuudessa eroon. Vastaavasti puuttuu vielä paljon kasvua sieltä, missä sitä olisi syytä olla enemmän. Puu saas siis kasvaa suhteellisen rauhassa seuraavat vuodet.

Kartiovalkokuusi - pientä hienosäätöä

Vähän lankaa ja muotoon leikkaamista. Taas näyttää jo paremmalta.

Lankaa käytin oikeastaan aikas vähän, pääasiassa vain oksien päissä. Viime vuoden langoitukset olivat pääasiassa ihan käyttökelpoisia. Yhden kiinnileikanneen langan jouduin poistamaan, mutta muuten näyttää siltä, että langat saavat ollapaikoillaan vielä 2-3 vuotta. Kuusella oksien asettumisessa kestää kauan aikaa.

Tulevaisuudessa alimmainen oksa saattaa lähteä kokonaan pois ja latva tulee ohjautumaan hieman enemmän oikealle ja eteenpäin. Osa oksista saa myös kasvaa pituutta lisää ja tietenkin tuuheutta saa tulla myös. Muuten olen perusrakenteeseen aikas tyytyväinen.

Tämän puun muotoilua voidaan kutsua harmoniseksi, sekä runko, latva, että pisin oksa osoittavat kaikki samaan suuntaan.

Nostosuunnitelmia tälle vuodelle

Kasvatustaitojen kehittymisen myötä vastaan on tullut uusi positiivinen ongelma. Tila loppuu helposti kesken. Tästä seuraa myös positiivisia asioita puiden keräämisen suhteen. Enää ihan mikä tahansa pikkukeppi, käpy, siemenet, kanto, kannonpuolikas tai karahka ei epähuomiossa siirry jotenkin muun tekemisen ohella metsästä tai puutarhaliikkeestä kotiin, vaan joutuu tarkemmin harkitsemaan mitä hankkii ja mitä ei. Tai näin ainakin kuvittelen. Saas nähdä mitä kevään tultua ja lämpötilan noustua bonsaipäissään intoutuu puuhaamaan. 

Mutta jos oikein haluaa pitää kiinni kuvitelmistaan ja suunnitelmistaan, on tarkoituksena puita nostaessa kiinnittää huomiota siihen, että uusi tulokas on jollain lailla vanhoja puita parempi. Keräämisen suhteen jo viime vuonna oli pääasiallisesti etukäteen tiedossa, mitä puuta olen mistäkin menossa nostamaan sekä mitä sen ylös saaminen ja kotiinvieminen vaatii. Tällä samalla linjalla aion tänäkin vuonna jatkaa. Metsäretkillä käydessäni olen laittanut puhelimen maastokartat -sovellukseen ylös vastaantulleiden mielenkiintoisten puiden kuvan sijainnin ja lyhyen kuvauksen. Näistä sitten valitsen lopulta itselleni mieluisimmat yksilöt.

Seuraavien puiden nostaminen on tänä keväänä mielessä. Todennäköisesti ihan kaikkien nostamiseen ei aika anna myöden.   

Kuusi1:

Kuusi2:



Sembramänty

Orapihlaja:

Syksyisiä linjoja

Takana tunnin yöunet, mahdollisuus vapaapäivälle, siis linjoille. Kun pysyy liikkeessä, pysyy myös silmät auki. Ainakin suurimman osan ojasta. Hupsis, siis ajasta :).



Tästä se jahti alkaa. Aurinkokin ehti juuri ja juuri mukaan seikkailuun. Suuri osa vanhoista tuttavuuksista oli mennyttä, kiitos linjaraivuiden ja ahkeran sekä tarkkanäköisen työntekijän. Hyvin oli lähes kaikki puut vedetty matalaksi sentin korkeudelta. Jotain oli onneksi jäänyt jäljelle.



Vanha kunnon jättimänty "Big Gun"" näkötti kallion reunalla, kuten on nököttänyt jo monen monta vuotta. Näen niin mielessän kuinka hienon bonsain tästä saisi tehtyä. Valitettavasti ison puun slotit alkaa olla omasta pihasta varattuja, joten tyydyn tätä vain kauempaa ja mielikuvissa ihailemaan.



Uusina tuttavuuksina tuli vastaan  mänty kiven päällä. Tämä menee mahdollisesti ensi vuoden nostoihin. Tälle tuli heti alustava suunnitelmakin mieleen. Tarkoituksena kääntää puu pystympään siten, että osa kasvusta on ruukun alapinnalla ja osa pystyssä.



Tämän jälkeen katselin yhtä kuusta sillä silmällä. Noista oksista en nyt osaa sanoa, että kasvaako ne rumasti, vai onko niissä kenties luonnetta johonkin erityiseen. Harkintaan noston suhteen. Kuusia olisi kiva saada lisää ja niitä tuntuu olevan vaikea löytää kunnollisia. Ne joissa on ollut luonnetta, ovat olleet aivan liian isoja kerättäväksi.



Seuraava pikkukaveri oli mänty myöskin. Sen oksat kasvoivat luontaisesti alaspäin ja siitä tuli mieleen sellainen järven rannalla kasvava käkkyräinen puu.





Yhden kivan pikkumännyn nappasin myös matkalta mukaan. Se oli tuommoinen taskukokoinen ja helposti irrotettavissa. Pienessä kolossa kasvoi pienen juuripaakun kera, joskin isoin juuri meni syvälle kallion sisälle. Sen voimin se todennäköisesti on sinnitellyt hengissä tämän kuuman kesän.  Saa nähdä selviääkö.



Raivuutraktorin jäljiltä silmiin osui kivenpalasia. Pari laitoin reppuun ja matka jatkui taas hieman raskaampana.



Ja koska repussa oli tilaa jäljellä, nappasin matkaan vielä pienen juuren palasen. Ihan koko kanto ei valitettavsti matkaan mahtunut.

Kartivalkokuusi (langoitusharjoituksia 2018 1/5 )

Tästä lähdettiin liikkeelle. Ei mitään käsitystä mitä tällä tehdä. Kiireellä napattu koon ja hinnan perusteella matkaan Pinsiöltä. Sormet syyhysivät päästä heti ja nyt puun kimppuun ja kuumeinen levoton mieli häiritsi muuta olemista. Pakko tehdä bonsaita. Pakko tehdä bonsaita. Pakko tehdä bonsaita.

Homma lähti liikkelle siten, että valittiin suunta rungolle ja sitten jäljelle jäävät oksat. Rungosta löytyi jonkin verran kapenemaa, mutta ei juurikaan liikettä. Olisi siis tärkeätä, että oksat tuovat eloa puuhun. Ennen langoittamista oksat siistittiin ja leikattiin kahteen. (Tosin jätin oksien päihin enempi haaroja, sillä pelkäsin miten puulle käy, kun siltä oli poistettu jo niin paljon neulasmäärää. Ehkä nekin olisi voinut leikata aivan hyvin kahteen heti kättelyssä.) Tässä sai käyttää aika paljon aikaa kun mietti että mitä jättäää ja mitä leikkaa. Osa päätöksistä syntyi vasta sen jälkeen kun olin langoittanut jo osan puusta. Tämä on ihan ok. Varsinaisessa langoittamisessa kuluikin aikaa sitteen reilusti, varmaan ainakin viisi tuntia meni koko puun muotoiluun. Paljon joutui aina miettimään minne langan laittaa ja miten se toimii. Välillä onnistuin, välillä en. Välillä lanka ei tarjonnut riittävää pitoa ja välillä oksat katkeilivat tahattomasti. Välillä lanka näytti tosi tyhmältä. Ja sitten tehtiin taas uudestaan.

Kokonaisuuteen olen kuitenkin tyytyväinen. Tämä oli ensimmäinen kokonaan langoittamani puu, jonka langoittamisen yhteydessä olin käyttänyt aikaa oikeaoppiseen langoittamiseen. Teoria ei vaan siirry käytäntöön ihan tuosta noin vaan, vaan vaatii enemmän harjoittelua. Eikä kaikkia yksityiskohtia muista aluksi. Tältä puu näytti heti langoittamisen jälkeen.

Pari kuukautta langoittamisen jälkeen kun katsoo puuta, huomaa että oksien päät ovat kääntyneet ylöspäin kohti valoa ja kasvua on tullut oksien sisäosiin paikoitellen. Jatkossa takasilmuja pitäisi alkaa popsahtelemaan oksien sisäosiin, kunhan ne vain saavat aurinkoa ja kunhan oksien antaa kasvaa.



Mitä sitten pitäisi näin jälkeen päin ajatella lopputuloksesta? Tuleeko tästä bonsaita vai ei? Mikä toimi langoituksessa hyvin ja mikä vähemmän hyvin? Itse näkisin niin, että jos tästä löytyy kelvollinen nebari, niin tässä on aineksia ihan kelvolliseen bonsaihin. Alimman oksan voi mahdollisesti ottaa kokonaan pois ja toiseksi alimmasta oksasta voi tiputtaa osan alemmas. Oikealla oleva oksa näyttää tässä vaiheessa liian pieneltä pituuteensa nähden. Sille on kuitenkin tässä vaiheessa hankala tehdä mitään sen kummempaa, sillä sen poistaminen ei oikein käy päinsä. Toiselle puolelle jäisi vain yksi pieni oksa ja se saisi puun näyttämään hyvin epätasapainoiselta. Toivon että siihen tulee kasvua lehemmäksi runkoa, jolloin sitä voi lyhentää ja se näyttää silloin myös paremmalta kun kasvu on lähempänä runkoa. Pientä uudelleen sijoittelua oksien suhteen on myös syytä tehdä, etteivät ne mene liiaksi päällekkäin.

Langoittamista tarkastelin kaksi kuukautta ensimmäisen langoituksen jälkeen tarkemmin, heti sen jälkeen kun olin katsonut uudemman kerran langoitusvideot läpi. Nyt pystyi hyvin havaitsemaan mitä oli tullut tehtyä oikein ja missä on parantamisen varaa. Suurimmat ongelmat olivat ensinnäkin siinä, että olin yhdistellyt aikaisempaa tietoa langoitukseen liittyen siihen, millä opeilla nyt opettelin langoitusta, jonka seurauksena kokonaisuus ei toiminut. Toiseksi on ollut kiinnittänyt riittävästi huomiota kaikkiin langoitukseen liittyviin tärkeisiin asioihin.

Hyviä asioita tämän puun langoituksessa oli se, että pyrin aina huolellisesti miettimään minne lanka tulee, että se toimii. Ja vaikka lankaa ei oltu kaikilta osin laitettu oikein, se pääasiassa toimi. Olin myös saanut langan suurimmaksi osaksi ihan runkoon kiinni.

Langoituksen korjaamiseen liittyviä tekijöitä onkin sitten enemmän. Kumpaakin kättä olisi voinut käyttää enemmän hyödyksi. Toisen käden on tuettava aina lankaa ja varsinkin tämä on tärkeää niissä kohdin, kun oksa lähtee runkosta ja kun pienempi oksa lähtee isommasta oksasta. Sama pätee myös taivuttamisen suhteen. Toista kättä käytetään tukeen langan kohdalta kun toisella kädellä taivutetaan oksaa. Varsinkin isompien oksien kohdalla (Structural wiring) oksia taivutetaan siten, että lenkki on taivutettavan kohdan sisäkaarteessa. Oksaa myös taivutetaan siten, että se taipuu langan mukaisesti, jolloin lanka kiristyy ja pitää oksan paremmin paikoillaan. Lankaa pyörittävä käsi käyttää lankaa vipuvartena, eli langasta otetaan kauempaa kiinni, jolloin langan pyörittäminen on helpompaa. Oksien päiden langoittamiseen en ollut kiinnittänyt riittävästi huomiota. Tärkeää on, että että lankaa laitetaan riittävästi siten, että saadaan ohjattua oksien päät kohti valoa. Oksien muotoilussa olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota siihen, että pienemmät oksat taivutetaan ensin kohti isompaa oksaa ja sitten ulos. Isompien oksien kohdalla olisi voinut käyttää parissa kohtaa isompaa lankakokoa.

Bonsairuukkuun tämä menee ensi keväänä.

Langoitusharjoituksia

Olen tässä pitkin kesää tehnyt hieman langoitusharjoituksia. Kohteiden valinnan kriteereinä ovat toimineet hinta, koko ja sitten vasta enemmän esteettiset tekijät. Pääpaino koko touhussa on ollut harjoitella langoittamisen tekniikkaa ja yrittää saada siihen enemmän rutiinia.



Kuvassa vasemmalta oikealle: Kanadansypressi, Koreanpihta, Okakuusi, Kartiovalkokuusi ja Serbiankuusi

Ennen kuin langoittamaan on päästy, on puita täytynyt jo leikata huomattavan paljon. Tämän ensimmäisen leikkaamisen yhteydessä on saanut samalla pohtia puun muotoa tarkemmin. Itse lähden liikkeelle siitä, että ensin pyrin löytämään puusta parhaan mahdollisen nebarin ja sen jälkeen miellyttävimmän rungon liikkeen. Yleensä nämä eivät kulje käsi kädessä. Osassa näissä puissa on joutunut myös tyytymään vähemmän kelvolliseen nebariin, sillä pääpaino oli nyt langoituksen harjoittelussa. Tämän jälkeen yleensä valitsen latvan ja jäljelle jäävät oksat. Välillä saatan langoittaa osan puusta ja tehdä vasta sitten päätöksiä siitä, mitkä oksat jäävät ja mitkä lähtevät. Yleensä aloitan langoittamisen alaoksista ja etenen siitä kohti latvaa.

Langoittaminen on vain osa  muotoilua, joten näiden puiden kehitystä pääsee seuraamaan tulevaisuudessakin ruukuttamisen, leikkaamisen ja nyppimisen myötä. Lisäki pyrin laittamaan jokaisesta puusta ennen ja jälkeen kuvia, sekä hieman pohtimaan sitä, miten muotoilu on noin omasta mielestä sujunut. Tarkoituksena on istuttaa nämä bonsairuukkuihin jo ensi keväänä. 

Kuusimetsällä - neulaa heinäsuovasta

Tässä riittää lääniä tsekattavaksi. Tuli taas pyörähdettyä lähilinjoilla katsastamassa, josko jotain uutta tarttuisi haaviin. Ja tarttuihan sitä. Myöhäisssyksy / alkutalvi on oikein hyvää aikaa yamadoribongaukselle. Vielä kun lunta ei ole satanut liiemmin maahan pystyy sieltä erottamaan kannot oikein hyvin. Kesällä vastaavan alueen läpikäyminen olisi täysin mahdotonta heinän kasvusta johtuen.

Ensimmäisenä kiikariin osui kuusi. Tämä kasvaa kiven reunaa vasten siten irtonaisena, että sen saa siitä juurineen kerättyä jos tarvetta ilmenee. 

Aivan kuusen viereltä löytyi myös pikkumänty, nostettavissa tämäkin. Nostettavuuden testaan siten, että heiluttelen puuta hellävaroen ja jos se heiluu, tarkoittaa tämän yleensä sitä että sen saa hyvän juuripaakun kera nostettua. Muutaman vuoden kuluttua kyseinen yksilö tulee näyttämään jo oikein mainiolta. Hyyin löytyy oksaa ja liikettä eri korkeuksilta runkoa. Saatanpa jopa poimia tämän parempaan talteen tulevana keväänä.

Seuraavana vastaan tuli haapa. Niitä ei kokoelmasta löydy toistaiseksi laisinkaan. Aina kun löydän hyvältä näyttävän yksilön, paljastuu siitä lopulta, että se on suurimmaksi osaksi laho muurahaisten paratiisi.

Vielä tuli kuusia vastaan. (Tämä muuten on sellainen linjanpätkä, jolta niitä on todennäköisesti löydettävissä vielä paljon lisää. Nyt katsastin paikkoja vain sieltä sun täältä.) Tässä huomio kiinnittyi kuvassa näkyvään telottuun kohtaan. Se on tämän vuoden raivauksissa syntynyt. Puu oli irtonainen ja osa oksista näytti hieman huonokuntoiselta. Lähes irti maasta. Kysymyksenä onkin, että keräänkö puun keväällä vai annanko olla maassa rauhassa ja nosto vasta myöhemmin.



Tämä kuusi kasvoi kallellaan ja hieman liikkui kun sitä tuuppi. Lyhentelin kasvua aikaslaisesti, reilusti yli puolet lähti veks. Pitää myöhemmin vielä katsoa tuota alaosaa tarkemmin ja antaa latvuksen kehittyä lisää. Saattaa olla oikein hyvä ja nostamisen arvoinen yksilö tulevaisuudessa.

Pallokuusi - Picea abies ’Ohlendorf"

Kuten jo edellä tuli mainittua, tarttui Mustilan taimipäiviltä matkaan pallokuusi. Tyvellä oli paksuutta kuutisen senttiä, joten ostopäätöksen tekeminen oli hyvinkin helppoa. Kyllä tästä mielellään maksoi sen kolmekymmentäkaksi euroa. Puun sai hyvin sovitettua Ikean kassiin ja tuotua junalla kotiin. Jostain syystä rautatieasemalla tapahtuva puun silittely herättää outoja katseita. Vaikea ymmärtää miksi.

Kotiin päästäni aloin tekemään puun kanssa läheisempää tuttavuutta. Ensin poistin kaikki kuolleet oksat ja neulaset. Sitten yritin kaivella vähän nebaria esiin ja katsoa juurten tilannetta. Juuripaakku oli sen verran tiivis etten päässyt kovinkaan pitkälle, päätin jättää sen siis toiseen kertaan.

Pyörittelin puuta hieman alustalla ja yritin selvittää mihin suuntaan sitä lähtisi viemään. Puulla oli kaksi runkoa. Päätin että toisen niistä oli lähdettävä, sillä ne olivat aivan liian samanlaiset ja samankokoiset. Poistin sen joka oli hieman suorempi ja jossa oli vähemmän oksia. Taivuttelin oksia sivummalle. Tarkoituksena on, että aurinko pääsee paremman paistamaan puun keskelle, joka auttaa tulevaisuudessa yhdessä leikkelyn ja nyppimisen kanssa siirtämään kasvua lähemmäs runkoa.

Pienen pieni kolonen löytyi vielä parvekkeen kaiteelta tilaa. Tuohon sen sai tiiviisti juntattua ja neulaset saavat hyvin aurinkoa. Ensi keväänä juuri ennen kasvuun lähtöä kasvua leikataan lisää ja jäljelle jäävät pienemmät oksat langoitetaan myös. Nyt kuusi saa kerätä voimia loppusyksyn.

Retki etelärajalle

Tällä viikolla tuli käytyä etelärajalla pienellä skouttausreissulla. Linjoja pitkin kuljin. Muutaman puun kohdalta laitoin sijainnit muistiin. Kivoja literati-tyyppisiä mutkittelevarunkoisia kuusia tuli vastaan. Yhdestä rinteestä löytyi kolme kivaa kymmenen metrin matkalta. Nämä kasvavat hiekkaisessa rinteessä ja ne saisi kerättyä siitä hyvin matkaan. Toinen asia on sitten se, saako juuria kerättyä riittävästi puun selviytymisen kannalta.

Pari mäntyä tuli vastaan myös. Yksi oli kalliolla kasvava pikkumänty, josta katkaisin isoimman juuren ohimennessäni. Helposti nostettavissa tulevaisuudessa. Runkoa vähän taivuttelemalla tästä saisi oikein kivan pikkupuun.



Toinen mänty oli sellainen monirunkoinen vähän isompi puu, josta voisi vilkaista myöhemmin tarkemmin olisiko siitä mihinkään.

Raivuukoneen jalanjäljissä, Osa II

Ei saa antaa pienten vastoinkäymisten lannistaa. Kyllä metsässä puita riittää. Seurailin raivuukoneen jalanjälijssä ja kyllähän sitä kaikkea kivaa pientä ja isompaa tuli vastaan. Kun kaikki on vedetty matalaksi, tarkastelee maisemia ihan uusin silmin. Tarkoituksena on aloittaa löytöjen valmistelu tulevien vuosien nostoja varten jo tänä syksynä.

Tästä männystä ei juuri kuvan perusteella kunnon käsitystä saa. Kasvaa kallion reunalla ja on ihan veikeän muotoinen. Yksi isompi juuri pitää kallion reunalla. Suunnitelmissa leikata kallion päällä kasvavat juuret ensin lyhemmiksi ja laittaa hyvää kasvuainetta (=rahkasammal) juurten ympärille. Seuraavana keväänä isoimman juuren kuoren poistaminen sen ympäriltä. Tarkoituksena huolehtia siitä, ettei puu käytä isoa juurta ravinteiden keräämiseen, mutta huolehtia samalla siitä että puu pysyy paikoillaan. Nosto keväällä 19. Mahdollista kääntää pystyasentoon tai tehdä cascadetyyppistä puuta. Paljon myös ainesta kuolleen puun työstämiseen.



Tämä pikkumänty kasvaa kiven päällä ja olisi siitä sellaisenaan poimittavissa. Puu heilui hyvin kun sitä liikutteli. Nyt syksyllä olisi tarkoitus leikata juuria lyhyemmiksi toiselta puolen puuta. Sama operaatio toiselle puolen puuta ensi keväänä ja nosto saman vuoden syksynä tai 19 keväänä. Melkein shohin kokoon menisi.

Rannan lähettyviltä löytyi myös paljon erilaisia lehtipuiden kantoja. Nyt en kerennyt niitä tarkemmin käymään läpi, mutta täällä on syytä vierailla myöhemmin.

Hyvännäköisiin pikkukatajoihin en ole juurikaan törmännyt aiemmin täällä päin liikkuessa. Nyt tuli vastaan pikkukaveri, joka vaikutti oikein lupaavalta. Kuvasta ei oikein näe kunnolla mitä tässä tapahtuu. Runko kasvaa mutkitellen maata myöten ja siitä on noussut näkyviin tuo maan päällinen osa. Tämä on erittäin hyväkuntoinen, kompakti ja tuuhea yksilö. Juuria tässä pitäisi leikata ennen varsinaista nostoa. Katajat kun ovat käsittääkseni sieltä hankalimmasta päästä siirrettäviä. Tässä on kuitenkin se ongelma, että puu sijaitsee kulkureitin varrella, jossa kulkee myös koiria. Juurten leikkaamisessa pitäisi siis jotenkin huolehtia siitä, ettei se pääse liikaa liikkumaan. Nyt kesän lopussa olisi tarkoitus tehdä ensimmäinen juurten leikkuu.

Tässä puolestaan jättikataja. Rungon alaosa varmaan 20-30 senttiä ja yksi pienempi oksa elossa. Tsekattava myöhemmin tarkemmin.

Keittoainekset kasassa.

Seuraavana tulikin vastaan mahdollisesti vuoden paras löytö. Kuusi, jossa on kivasti liikettä moneen suuntaan ja runkoa lähellä oleva kompakti kasvu. Alhaalta ylöspäin kapeneva runko ja kaiken lisäksi helposti nostettavissa. Kasvaa ravinteikkaan oloisessa pehmeässä maassa. Sahasin pari isoa juurta puun lähettyviltä poikki siten, että katsoin kohdan jossa niistä lähtee kasvamaan pienempiä juuria ja siitä jonkun matkaa sen jälkeen alkoi saha laulaa. Samalla selvisi että puun saa helposti ylös. Valmistelen toisen puolen puun juurista syksyllä ja toisen keväällä. Nosto saman vuoden syksynä. Ps. kuvan laatu ei välttämättä johdu puun satumaisista ominaisuuksista, vaan ihan vain kosteudesta linssissä.

Tässä toinen kuusi lähettyviltä. Leikkasin vähän pienemmäksi. Myöhemmin selviteltävä onko tästä mihinkään.

Kuusilinjalla jatketaan. Tässä vanha kaveri parin vuoden takaa. Olen tätä aikaisemmin leikannut pariin otteeseen ja nyt uudestaan. Nyt kasvu on aikas tuuheata ja hyvin lähellä runkoa. Kasvua tulee monesta eri kohtaa  runkoa. Kyseessä on todellinen jättikuusi, jonka hyviä ominaisuuksia en oikein ole saanut kunnolla kuvaan talletettua. Tyvi sellaiset 30 senttiä, korkeus ehkä metrin luokkaa. Tätä ei yksin juuri siirrellä. Kiven päällä kasvaa. Tarkemmin en ole vielä ehtinyt tutkia onko tämä edes nostettavissa. Sen aion selvittää tulevana syksynä ja nosto sitten mahdollisesti  parin vuoden kuluttua, kunhan ensin saa juuria valmisteltua.