Mäntyjen neulasten pituudesta

Mäntyjen neulasten koossa esiintyy vaihtelua. Tässä vaiheessa on kuitenkin hankalaa sanoa, mikä vaihtelu johtuu mistäkin tekijästä. Vasta tulevaisuudessa, kun kaikki ovat bonsairuukuissa samanlaisessa maa-aineksessa, näkee onko kyseessä geneettiset vai muista syistä kasvua ohjaavat tekijät.



Kuvassa näkyy viidestä eri männystä läheltä latvaa otettuja neulasia. Vasemmalla on viime vuoden kasvu, oikella tämän vuoden kasvu. Neulasten koon kasvua on oikeastaan havaittavissa kaikissa. Tämä on hyvä merkki, sillä se kertoo siitä, että puut ovat keräyksen jälkeen sopeutuneet hyvin uusiin olosuhteisiin. Bonsaitarkoituksiin lyhyemmät neulaset ovat toki toivotumpia, mutta koska ollaan vielä varhaisessa kehitysvaiheessa, ei neulasten pituuteen tarvitse kiinnittää huomiota. Itseasiassa kehitysvaiheessa isommasta kasvusta on pientä kasvua enemmän hyötyä lopputulosta silmällä pitäen. Mitä enemmän kasvua ja lannoitteita, sitä enemmän takasilmuja ja edelleen mahdollisuudet nopeampaan etenemiseen puun kohdalla. Mielenkiinnolla odotan mihin suuntaan neulasten pituudet kehittyvät vuosien vieriessä.

Syysmuokkausta - Mänty #10

Tämä yksilö on kehittynyt hyvää vauhtia. Takasilmuja on tullut kaikkialle paljon ja paksuutta on tullut hyvin runkoon ja oksiin lisää. Suurin osaa langoista onkin täytynyt poistaa kesän myötä. 5mm paksuinen kuparilanka oli painunut kokonaan puun sisään.

Muutin vähän etupuolta kääntämällä puuta vastapäivään ja langoittelin samalla pari oksaa. Tuli myös hinku kasvattaa runkoon paksuutta lisää, joten puulle tulee jäämään paljon uhrioksia jatkossa. Bonsairuukkuun tämä menee ensi keväänä.

Seuraavan suunnitelman mukaan on tarkoitus edetä:

1. Tämä alue alkaa olla suhteellisen valmis. Takasilmuja on tullut hyvin lähelle runkoa ja ensi vuonna tämä alue siirtyy todennäköisesti kehitysvaiheesta ylläpitovaiheeseen, eli nyppimään pääsee  keväällä.

2. Latva kaipaa vielä vähän kehitystä ja tuuheutta. Todennäköisesti jätän tänne myös uhrioksan tai pari tulevaa varten. Puun suunniteltu korkeus menee tuossa punaisen viivan tienoilla.

3. Toinen latva kaipaa vielä vähän tuuheutta ja korkeutta lisää. Kovin paljon nykyistä isommaksi se ei kuitenkaan tule. 

4. Tämä alue kaipaa lisää takasilmuja. Pituutta sillä on jo liikaakin. Koska tarkoituksena on kasvattaa rungolle lisää paksuutta, aion jatkaa oksan pituuden ja leveyden kasvattamista. Takana menee myös oksa, joka saa kasvaa vielä pituutta ja paksuutta lisää ja josta tulee mahdollisesti puun rungosta kauimmainen oksa (ns. defining branch). 

5. Puun takana menee oksa, joka kasvaa samasta kohdasta kuin etupuolella oleva oksa. Koska etupuolella oleva oksa on suunnittelun kannalta tärkeämpi, tulee taaempi oksa lähtemään pois jossain välissä.

6. Tämä koko alue tulee lähtemään pois. Kasvu on liian kaukana puun rungosta ja se vie tarpeettomasti huomiota pois muusta puusta.

Koko puun suhteen pyrin säilyttämään kasvua mahdollisimman paljon. Vasta siinä vaiheessa, kun kasvu alkaa varjostamaan suunnitelman kannalta tärkeämpiä alueita, leikkaan sen pois. Tulen myös ohjaamaan kasvua ulos ja alaspäin rungosta. Tämä on tärkeää siitä syystä, että näin oksat saavat valoa ja takasilmuja syntyy helpommin.

Rungon paksuunnuttamisen kannalta istuttaminen maahan tai isompaan ruukkuun olisi nopeampi tapa edetä. Ajattelin kuitenkin koittaa, miten homma onnistuu puun mittoihin suunnitellussa bonsairuukussa. Nyt puun paksuus alhaalta on noin 4,5,cm. Seurailen ja raportoin miten homma etenee.

Langoituksen poistosta - pari hyvää esimerkkiä

Langoituksen laittamisen lisäksi vähintään yhtä tärkeätä on sen poistaminen. Poistamisen ajankohta vaihtelee sekä lajeittain että yksilökohtaisesti. Kalenteri sopii siis huonosti langoituksen poistamisen ajankohdan määrittelyyn. Tärkeätä on aina silloin tällöin silmäillä langoituksen tilaa.

Langoituksella on yksi ainoa tärkeä funktio ja se on oksien ja rungon laittaminen haluttuun asentoon. Tästä syystä langoitusta ei voi poistaa liian aikaisin. Toisaalta, langoituksesta ei haluta jäävän pysyviä jälkiä puuhun, joten langat olisi hyvä poistaa, ennen kuin niin käy. Oksat asettuvat taivutettuihin muotoihin kasvun myötä, joten langoitus painuu väkisinkin jonkin verran puun sisään. Se mikä on liikaa ja mikä liian vähän, on sellainen asia jonka joutuu käytännössä oppimaan. Jos oksa palaa takaisin alkuperäiseen asentoon taivuttamisen jälkeen, on se merkki siitä että lanka oli siinä liian vähän aikaa. Joskus saman oksan joutuukin langoittamaan useampaan otteeseen. Ideaalitapauksessa yksi kerta riittää.   

Puiden kohdalla on olemassa lajikohtaisia eroja ja nyrkkisääntönä voidaankin pitää, että havupuissa lankoja pidetään keskimäärin lehtipuita pidempään. Kuusen kohdalla langat saattavat olla paikoillaan useita vuosia. Lehtipuiden kohdalla sovelletaan havupuita enemmän clip&grow -tyyppistä muotoilukäytäntöä. Havupuissa syvätkin jäljet parantuvat ajan kanssa helpommin kaarnan kasvun myötä, kun taas lehtipuissa herkkään runkoon saattaa helposti jäädä pysyviä jälkiä, Puusta kannattaa poistaa vain ne langat kerrallaan, jotka ovat leikanneet kiinni. Tässä helpottaa, kun lankoja laitettaessa on pyritty välttämään niiden risteämistä. Lankoja poistettaessa ne kannattaa pyrkiä ottamaan pois siten, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän jälkiä puulle, tämä edellyttää sekä leikkaamista, että langoituksen poiskieputtamista. Kumpaakin kättä kannattaa käyttää hyödyksi. Lankaa ei kannata pyrkiä väkisin säästämään uudelleen käytettäväksi. Seuraavaksi pari esimerkkiä onnistuneesta langoituksesta ja langan poistosta.

saarni kevät

saarni kesä

saarni loppukesä

Saarnin kohdalla langoitin siitä kaksi tulevaa latvaa. Isomman latvan kohdalla langoitus oli painunut noin kuukaudessa hyvin sisään ja se piti täydellisesti muotonsa langan poiston jälkeen. Kuukausi lisää ja jäljet olivat hävinneet jo lähes täysin. Pienempi oksa ei  ole paksuuntunut juuri lainkaan, joten langat saavat jäädä siihen talven yli.

Tammi kesä

tammi kesä

Tammi loppukesä

Tässä näkyy kuva tammen tulevasta latvasta. Langat olivat  leikanneet kiinni ja niiden irroituksen jälkeen  oksa oli asettunut haluttuun asentoon, eikä langoituksesta juuri jäänyt havaittavia merkkejä.

Kuusen nosto loppukesästä

Nostin kuusen tässä jokin aika takaperin (5.8.). Pieniä juuri tuli mukaan valitettavan vähän, mutta oli niitä onneksi jonkin verran. Mäntyihin verrattuna kuusella tuntuu useimmiten olevan pienet juuret kauempana rungosta, joten juuripaakkua joutuu ottamaan isomman palan mukaan. Kasvusta jouduin poistamaan noin puolet noston yhteydessä.

Istutin kuusen niin pieneen laatikkoon kuin mahdollista. Samalla tuin puun hyvin laatikkoon langoilla pohjaan ja tukipuilla laatikkoon, ettei se pääse lainkaan liikkumaan. Kuusi pääsi puolivarjoiseen paikkaan, jossa se saa auringovaloa lähinnä aamuisin ja vähän iltaisin. Laatikko pysyy tässä paikassa ainakin talven yli ja alkukesän. Talven ajaksi laitan vähän katetta laatikon ympärille, ettei kylmä tuuli pääse puhaltamaan laatikon alta.

Vuorijalavan pieni kaiverrusoperaatio

Vuorijalavaan oli jäänyt pari isompaa katkaistua juurta keräyksen ja istutusten jäljiltä. Sellaisenaan ne näyttävät epäluonnollisilta, joten rikoin niitä hieman kaivertamalla.

takaa

edestä

Kaiverruksiin olen oikein tyytyväinen. Kumpikin puoli kaipaa vielä vähän työstämistä -etupuoli vähemmän, mutta ihan kelvolliseen alkuun päästiin. Minulle käy usein niin, että kun olen kaivertanut ja saanut homman ns. valmiiksi, sitten jälkeen päin tarkasteltuna huomaa ominaisuuksia, jotka kaipaavat lisätyöstöä.

Uusi bonsaihylly

Mitäs kummaa, seinä huutaa tyhjyyttään.



Ei semmoinen peli vetele. Siis lautakauppaan. Ja rakentamaan.

Pikkukavereita oli myös touhussa mukana.





Tämmöinen siitä tuli. Olisivathan nykyiset puut mahtuneet pienempäänkin tilaan, mutta ei lisävalosta ja lisätilasta missään nimessä haittaa ole. Saattaapi myös olla, että jatkossa löytyy yhdelle tai kahdelle uudelle puulle tilaa hyllyltä.

Taimia Mustila arboretumista

Maakuntamatkailun yhteydessä tie suuntautui Elimäelle. Tarkalleen ottaen Mustilan arboretumiin. Jotenkin kummasti sateet osasivat myös väistyä tieltämme visiitin ajaksi. Paikka on pakkovisiitti kaikille puista edes etäisesti kiinnostuneille ja toimii hyvin myös koko perheen päiväretkikohteena.

Tällä kertaa kahvion taimivalikoimista mukaan tarttuivat seuraavat kaverit:

Kiinanvaahtera, (Acer ukurunduense)

Koreanvaahtera (Acer pseudosieboldianum)

Metsälehmus (Tilia cordata)

Tähkävaahtera (Acer spicatum)

Viitavaahtera (Acer barbinerve)

Taimien valintaan kuului seuraavia periaatteita:

- halpa

- pienikokoinen (auto oli täynnä muuta tavaraa)

- kylmänkestävä

- ominaisuuksiltaan hyvin bonsaikasvatukseen sopiva

Bonsaiksi noista ei yksikään sovelle sellaisenaan, vaan edessä on vähintään 5-10 vuotta kestävä urakka, ennen kuin voidaan edes etäisesti alkaa puhua bonsaista ja ennen kuin ne pääsevät varsinaiseen bonsairuukkuun. Tämä pitää sisällään pistokkaiden ottoa, nebarin kehitystä, runkon paksuunnuttamista, ilmajuurrutusta jne.

Kennokasvatuksessa olleet taimet laitoin isompaan ruukkuun. Ruukku on Pauliina - niminen alkakasteluruukku, johon on lisätty kunnon reiät pohjaan. Varsinaisen ruukutuksen, eli siirron bonsaille paremmin sopivampaan maa-ainekseen teen keväällä.

 

Organisointia

Puiden määrän kasvaessa on hyvä pitää kirjaa tehdyistä ja tulevista toimenpiteistä. Tässä mielessä blogin pitäminen auttaa hahmottamaan ja jäsentämään omia tekemisiä. Samoin sisältö ja tekemiset saattavat kiinnostaa myös muita harrastajia.

Tokikaan aina kaikki tekeminen ei ole bloggaamisen arvoista. Blogin lisäksi kirjaan taulukkoon vähän tehtyjä ja tulevia toimenpiteitä. Tämä auttaa hahmottamaan kokonaisuutta paremmin. Ajan käytöstä tulee hallitumpaa, erilaisten toimenpiteiden toimivuutta pystyy pitkällä tähtäimellä tarkastelemaan paremmin ja keramiikkakursilla osaa valmistaa ruukut tarpeen mukaan. 

Taustakangas bonsaiden valokuvaamiseen

Vähän alkoi viime kesänä vähän häiritsemään, ettei omista puista tullut otettua valokuvia. Syy tähän oli varsin ilmeinen. Kuvaaminen oli liian vaivalloista johtuen pääasiassa kunnollisten kuvausolosuhteiden puutteesta. Erityisesti yhtenäisen taustan puute haittasi kuvaamista. Eikä niitä oikein viime kesänä huvittanut ryhtyä rakentamaankaan, kun tiesi että muuton häämöttävän jo kulman takana. Nyt on tarkoitus  pysyä aloillaan jonkin aikaa, joten puiden valokuvaamisen olosuhteiden kehittämiseen tulee jatkossa kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Lähdin liikkeelle taustakankaasta, jolle asetin seuraavia kriteerejä:

• helposti käytettävissä 
• helposti kerättävissä tieltä pois 
• riittävän iso 
• hinta mielellään edullinen.

Eri vaihtoehtoja selviteltyäni päädyin kokeilemaan rullaverhoa. Varsinkin kun tuli vastaan seuraavanlainen tarjous. 15 € maksoi valkoinen pimennysverho kokoluokkaa 180cm x 180cm.

Kiinnitin sen kattoon, josta sen saa tarvittaessa vedettyä helposti alas ja ylös. Ihan hyvin tuntuisi toimivan. Nähtäväksi jää, miten kestää vaihtelevia sääolosuhteita. Ei tuonne suoraan sade pääse satamaan, mutta ilmankosteus, aurinkonpaiste ja pakkanen saattavat jotenkin vaikuttaa kankaaseen ja verhon toimintaan.

Nyt kun on hetken aikaa tullut käytettyä tuota, niin pitää todeta että idea on oikein hyvä, mutta toteutus voisi olla parempi. Rullaverho on auttamatta hieman pienen kokoinen. Varsinkin pituutta saisi olla lisää, eikä lisäleveydestäkään haittaa olisi. Nyt joutuu edelleen myös näkemään jonkin verran vaivaa oikeiden kuvausolosuhteiden luomiseksi.

Tarhakataja & laakakataja - ensiaskeleita

Laakakataja

Tarhakataja

Eihän kuvista nyt hirveästi näe. Tässä vaiheessa se ei toki ole tarpeenkaan, sillä puut ovat vielä hyvin varhaisessa kehitysvaiheessa. Langoitin puista muutaman oksan, joista joku/ jotkut tulevat muodostamaan bonsain rungon. Kasvua en poistanut tässä vaiheessa juuri lainkaan, enkä tule poistamaankaan, ennen kuin runko on saavuttanut paksuutta sen verran, että olen siihen tyytyväinen. Arvioisin siinä kestävän 5-10 vuotta. Sen verran kasvua kuitenkin poistin, että sain haluamani oksat langoitettua. Myös niitä oksia tulen poistamaan, jotka alkavat varjostamaan niitä oksia, joita tarkoituksenani on käyttää muotoiluun.