Letkeä Lemon drop

Huhtikuun alussa viskasin kourallisen Lemon dropin siemeniä multiin, ja noin viikon päästä kiireisimmät nostivat päitään pinnalle. Siemenet olivat vuodelta 2006, ja ne itivät iästä huolimatta hyvällä prosentilla.

Itäneistä siemenistä säästin kolme yksilöä, jotka siirsin kunkin omaan pieneen purkkiin. Yksi taimista siirtyi Miian huomaan valoisalle eteläikkunalle, ja kaksi jäi omiin hoiviin.


Toisella taimella tein passiivihydro kokeilun, huonoin tuloksin. Puhdistin kasvin juuret mullasta ja sen jälkeen lykkäsin sen pieneen, soralla täytettyyn ruukkuun, ja pistin sinne hieman vettä sekaan. Kasvin kasvu pysähtyi kuukauden ajaksi täysin, jonka jälkeen heitin sen menemään. Kenties kasvi olisi tarvinnut jo pienenä taimena hieman ravinteita avukseen, tai sitten se ei vielä ollut ehtinyt kasvattamaan uusia juuria.


Hämmästyksekseni sain huomata että pohjoisikkunalle jäänyt kasvi kasvoi huomattavasti nopeammin, kuin sen eteläikkunalle siirtynyt kaveri, joka on jäänyt kooltaan kovin pieneksi. Pohjoisikkunan kasvia lannoitettiin hieman jo edellä mainitulla vapiksen halpislannoitteella, ja näyttää että se on tehnyt tehtävänsä. Muulla tavoin en osaa selittää huimaa kasvunopeutta. Kasvi on kasvanut kuudessa viikossa pienestä 10cm korkeasta taimesta puolitoista metriseksi pensaaksi (20cm Pauliinassa).

Tällä hetkellä kasvi tekee paljon kukkia ja hedelmiä.

Idättämisen hankaluus, Osa I.

Tällä kertaa siemenien idättäminen ei mennyt aivan nappiin. Harmillista se on siinä mielessä, että osa idätettävistä siemenistä oli peräisin edellä mainitusta siemenketjukirjeestä, joten minulla ei ole enää ollenkaan itämättä jääneitä lajikkeita jäljellä, siemeniä kun otin vain muutaman per lajike Tämä ei ole kuitenkaan mitenkään liian vakavaa, sillä itämättä jääneitä siemeniä saa kohtalaisen helposti lisääkin. Tämä lisäksi laatikossa on riittämiin mielenkiintoisia lajikkeita, joita en ole vielä ehtinyt kokeilemaan. Niistä riittää valinnanvaraa ja iloa vielä moneksi vuodeksi eteenpäin.

Mikä sitten meni pieleen? Ensimmäisenä tulee mieleen kokeilemani uusi idätystapa kelluva talouspaperi. Menetelmässä sinänsä ei ole mitään vikaa, vaan virhe sattui tässä tapauksessa toteutuksen tasolla.

Pengottuani kaapit ja komerot tulin siihen tulokseen, etten omista styroksia, enkä mitään muutakaan vastaavanlaista kelluvaa ainetta. En kuitenkaan tästä lannistunut vaan leikkasin pakasterasian kannesta sopivanmuotoisen muovisuikaleen, jonka ympärille sitten käärin talouspaperin. Tämä ei kuitenkaan riittänyt pitämään kaikkia siemeniä veden pinnan yläpuolella. Muutaman päivän päästä huomasin, että osa niistä olikin uppeluksissa. Osa siemenistä oli kuitenkin ehtinyt itämään, ja osan sain pelastettua laittamalla ne pelkästään kostutetulle talouspaperille. Osa siemenistä oli kuitenkin mennyttä. Kovan kohtalon kokivat 3 x Omnicolor ja 2 x Harold st. Barts.


Kun talouspaperilla itäneistä siemenistä pilkistää häntä esiin, niin tämän jälkeen siirrän ne kosteaan turpeeseen, noin puolen sentin syvyyteen. Tämän jälkeen kestää jokusen päivän, että varsi työntyy mullan alta esiin.

M1 = Limo ?

Tai sitten kenties jotain aivan muuta. Ensimmäinen muodostunut marja on aivan eri värinen (paljon vaaleampi) ja muotoinen (pyöreähkö) kuin sen jälkeen muodostuneet marjat, jotka ovat tumman vihreitä ja pitkulaisia. Ensimmäisen marjan perusteella mielessä kävi epäilys sen suhteen, että kenties kyseessä ei ole kumpikaan niistä lajikkeista jonka sen oletin olevan. Mendelin esimerkin innoittamana taidan ottaa siemeniä talteen kummastakin versiosta, ja katsoa periytyvätkö ominaisuudet jälkipolville.

Keväämmällä odotin, että tämä veijari ei saisi riittävästi aurinkoa tuottaakseen hedelmiä. Onnekseni voin todeta olleeni väärässä. Puska on täyttynyt hedelmistä, ja oksat notkuvat väärällään niiden painosta. Äkkiseltään laskettuna niitä on tällä hetkellä tulossa ainakin yli kolmekymmentä, ja lisää kukkia ja podeja ilmestyy jatkuvalla syötöllä.

Kasvia olen lannoitellut silloin tällöin vapaavalinnan halvimmalla mahdollisella litkulla, joka näyttää toimivan erityisen hyvin. Chilifoorumilta olen lueskellut liiallisen lannoittamisen aiheuttamista vaaroista sadon tuoton suhteen. Liiallinen lannoitus saa aikaan runsasta kasvua, kun taas sato jää puolestaan olemattomaksi. Tökötti kaipaa kuitenkin vielä lisää empiiristä havaintoaineistoa tuekseen. Ihanteellisessa testitilanteessa kasvatettavana olisi monta kappaletta samaa lajiketta samoissa olosuhteissa. Osa niistä saisi lannoitetta ja osa ei. Tämän hetkinen tilanmäärä ei kuitenkaan tarjoa testaamiselle suotuisia olosuhteita. Laajamittainen testaaminen taitaa jäädä siis tulevaisuuteen, siihen kun pihassa on oma kasvihuone ja taloon kuuluu talvipuutarha.

Jos hyvin perusteltu arvaukseni osoittautuu oikeaksi, niin silloin marjat muuttuvat keltaisiksi.

Tarvitsen lisää ruukkuja!

Kauhea tunne kun rönsylilja kärsii liian pienessä purkissa eikä ole uutta, isompaa ruukkua tilalle! Ahdistuin eilen rönsyliljan lehtien ruskistumisesta ja pelkäsin jo, että olen mädännyttänyt sen juuret kastelemalla liikaa, mutta kurkkaisu ruukun pohjaan vei ne pelot pois: juuret olivat hyvässä kunnossa, mutta eivät enää mahtuneet ruukkuun.

Ja nyt täytyy odottaa ensi viikkoon, ennen kuin pääsen kauppaan ruukkuostoksille. Alustavan suunnitelman mukaan aion pyöräillä Vesan kanssa Ideaparkiin, koska siellä muistaaksemme myydään värillisiä Pauliina-altakasteluruukkuja. Ja kuka nyt valkoisia käyttää jos on ruskeanharmaita tarjolla?

Kastelun autuutta

Viirivehka näytti tänään uuvahtaneelta, joten kaadoin kaksi litraa vettä altakastelusäiliöön. Ja kun vauhtiin pääsin, kaikki kotini kukat saivat juotavaa niin paljon kuin ilkesin antaa. Odotan pelonsekaisin tuntein Vesan reaktiota.

Meillä on hieman erilaiset käsitykset kasvien kastelusta.

En siis uskaltanut ottaa suunnattomia vapauksia Vesan silmäterien suhteen, vaikka kyllä aji cristal ja bolivian rainbow't saivat oman osuutensa sadepäivän ilosta!

P.S. Pystyyn kuolleeksi luulemani kiinanruusu näyttää elon merkkejä: paljon uutta vihreää lehdenpoikasta oksien päissä ja nuppua pukkaa.

Siemenketjukirje

Vettä sataa kaatamalla ja Miia on muuttanut väriään punaraidalliseksi, on siis kesä.

Viime viikolla posti toi mukanaan kivan yllätyksen, kirjeen täynnä chilin siemeniä. Periaate ketjukirjeessä on se, että jokainen ketjussa mukana oleva ottaa kirjeestä haluamastaan lajikkeesta muutaman siemenen, ja lisää sitten jotain (mielellään uusia, tai sellaisia joita kirjeessä on vähän) lajikkeita tilalle, ja lähettää tämän jälkeen kuoren eteenpäin.

Olihan se sitten heti pistettävä muutama lajike itämään.

Idätysalustana käytin märkää talouspaperia a la Chilivaari. Itämään pistin seitsemää eri lajiketta. Tällä hetkellä niistä on itänyt kaksi lajiketta. Heti kun siemenestä pilkistää pieni vaalea häntä, niin laitan ne multaan pieneen 5cm x 5cm x 5cm ruukkuun. Myöhemmin olen alkanut miettimään, että pitäisiköhän itäneiden siementen antaa kasvattaa häntää enemmänkin? Tämä jää nähtäväksi.

Mopo alkaa vähitellen karkaamaan käsistä. Mikähän siinä on, että vaikka päättäisi pistää vain ihan muutaman chilin kasvamaan kesäksi, niin silti sitä on koko ajan istuttelemassa uusia siemeniä?

Mustaa kahvia ja kasvien kuvia osa III

Viime viestin yhteydessä tulin maininneeksi kotiviidakon. Jossain vaiheessa kävi kuitenkin niin, että kotiviidakon tilalle alkoi muodostua chiliviidakko. Tämä johtui hyvin pitkälti siitä, että chilit ovat muita tropiikin kasveja huomattavasti nopeampikasvuisia. Alle puolessa vuodessa kylvöstä saattaa saada jo suunsa "makeaksi", au, hot, hot, hot...

Parvekekuva vuodelta 2006.

Aluksi istutin jostain random kaupan chilistä saadut siemenet multaan, ja kyllähän ne siitä itivätkin melko helposti. Kaupan chileissä ei ole sinänsä mitään vikaa mutta alan harrastajia löytyy Suomesta paljon, ja saatavilla on mitä erikoisimpia lajikkeita. Kun sitten eksyin chilifoorumille, ja eräiden kasvattajien sivuille, niin ei mennyt aikaakaan, kun posti toi mukanaan kuoren, joka sisälsi noin kolmekymmentä eri lajiketta. Siementen mukana tuli myös maistiaisena paria eri jauhetta. Toinen niistä sisälsi savuchiliä, joka tunnetan myös chipotlen nimellä, sitä tulikin lisättyä sitten lähestulkoon mihin tahansa ruokaan, hernekeitosta leivän päälle. Kaurapuuron kohdalla tuli hetken aikaa mietittyä, että onkohan tämä nyt ihan sopivaa, mutta on se vaan niin hyvää.


Vuoden 2006 jälkeen olen ehtinyt muuttamaan jo muutamaan otteeseen, ja tällä hetkellä kasvit eivät pääse nauttimaan etelään suuntautuneen parvekkaan eduista, vaan joutuvat kököttämään pohjoisikkunalla. Ne kyllä kasvavat siinä ihan kiitettävän hyvin, mutta sadontuoton kanssa saataa tulla ongelmia. Tähän tilanteeseen on onneksi tulossa muutos ensi kesään mennessä.

Lemon Drop x3.


Nämä pienet veijarit on istutettu käsää ajatellen kenties hieman myöhään, laitoin ne multiin vasta huhtikuussa. Oikea aika istutukselle olisi jollain lajeilla jo joskus joulun tienoilla, ja jotkin toiset lajit ehtivät vielä huhtikuun aikanakin istutettuina tuottaa satoa kesän aikana. Lemon drop on Perusta kotoisin. Siellä se on hyvin suosittu mauste, ja tunnetaan nimellä "Kellu Uchu".


Mysteeri chili (M1)

Tämä yksilö on joko Limo, tai sitten Caribbean red habanero, en muistanut merkitä sitä istuttamisen yhteydessä. Siinä vaiheessä kun tämä suostuu tekemään marjoja, selviää kumpi on kyseessä. Tällä hetkellä M1 on täydessä kukassa, mutta ongelmana on vain se, että kaikki kukat tuntuvat tippuvan pois, se johtuu joko valon puutteesta tai sitten liian vahvasta mullasta. Itse veikkaan ensimmäistä. Tämä on istutettu jo joskus syksyllä. Talven se oli pienemmässä ruukussa, ja kevään tullen siirsin sen halkaisijaltaan 25cm altakasteluruukkuun.

Muut chilit ovat tällä hetkellä vielä itämässä. Tänä kesänä niistä ei enää ehdi satoa saamaan, mutta ensi kesää varten ne muodostavat hyvän lähtökohdan tuliselle ja maukkaalle kokkaamiselle.

Reissua pukkaa

Huomisaamuna on lähtö rapakon taakse, jossa viivyn reilun viikon, eli hetkeen en pysty tänne kirjoittelemaan. Vesa kuitenkin jää koti-Suomeen ja sai muuten niin mukavan paketin tänään postissa, että jotakin päivitystä lienee odotettavissa!

Kutistunut kultaköynnös

Siirtelin huonekasvini tiistaisen ikkunaremontin jäljiltä omille paikoilleen ja katsastin samalla niiden kunnon. Itseään kunnioittavan kirjahyllyni päällä majaileva kultaköynnös olikin jo kasvanut aika massiivisiin mittoihin -- yksikin liaani oli ehkä yli 10 metriä pitkä suikero, joka ei mahdu nätisti minnekään. Tartuin tylysti saksiin ja Vesan kannustuksella katkaisin samasta kasvista muitakin ylipitkiä liaaneja, kunnes jäljellä oli enää terhakka pikku köynnös, joka nyt jälleen koristaa kirjahyllyn reunaa.

Olisi pitänyt otaa kuva siitä liaanista. Se ylettyi melkein eteiseen asti.

Mustaa kahvia ja kasvien kuvia osa II

Kultaköynnös.

Jokaisen vähänkin vakavasti otettavan kirjahyllyn kaverus. Kirjahylly ilman kultaköynnöstä on kuin eskimo ilman iglua, eli ei oikein järjellä käsitettävää. Kultaköynnös on alunperin äidiltä saamani kasvi, ja siten yksi rakkaimmista kodin asukeistani. Sain sen muuttaessani ensimmäisen kerran omilleni asumaan. Asunto on ehtinyt vaihtua useammankin kerran, mutta köynnökset ovat pysyneet.

Kasvi on siitä mukava, että sitä lienee lähes mahdotonta saada hengiltä. Kasteli sitä sitten kuinka paljon, tai jättää sen sitten viikoiksi kuivuuteen riutumaan, niin se ei paljon siitä hetkahda. Liaanit pärjäilevät hienosti myös varjoisemmillakin seinustoilla. Itse teen sillä tavalla, että kun liaanit kasvavat liian pitkiksi, niin yksinkertaisesti vain katkaisen ne, jonka jälkeen kasvu jatkuu entisellään.




Verigreippi.

Tämä on saanut alkunsa siemenestä. Innostuin kasvattelemaan siemenestä kasveja sen jälkeen, kun joskus huomasin että taskuuni oli jäänyt tammenterho, jonka sitten istutin ruukkuun. Olin ehtinyt unohtamaan jo koko terhon istuttamisen, kunnes se sitten eräänä päivänä päätti moikata mua mullasta. Tästä innostuneena lähdin kauppaan ostamaan kaikenlaisia eksoottisia hedelmiä tarkoituksenani kasvaa niistä oikein kunnon viidakko olohuoneeseen. No, niinhän siinä kävi, että suurin osa niistä kasveista ei ole selvinnyt, tai niistä on joutunut tilan puutteen vuoksi luopumaan.
Tämä yksilö taitaa olla nyt noin neljä vuotta vanha. Se asustaa halkaisijaltaan 30cm altakasteluruukussa. Tällä hetkellä se on hieman syrjäisessä paikassa, jonne ei aurinko pääse kunnolla paistamaan. Uutta kasvua ei juurikaan esiinny, joskaan se ei näytä kuitenkaan kärsivän mitenkään erityisemmin. Runko on paksuimmasta kohdastaan jo yli kaksi senttiä halkaisijaltaan, ja se vaikuttaa olevan älyttömän vahvaa tekoa. Korkeutta on tällä hetkellä noin puolitoistametriä.

Vielä jonain päivänä minäkin voin poimia verigreippejä suoraan omasta puusta.

Mustaa kahvia & kasvien kuvia Osa I

Nukuin vähän levottomasti viime yönä. Heräsin keskellä yötä vähemmän "iloiseen" teekkarilauluun, ja sen jälkeen en ihan hetkeen saanut enää unenpäästä kiinni. Hämeenkadussa on puolensa ja puolensa. Jos nyt toinen mukillinen tummaa paahtoa auttaisi saamat silmät auki, niin se olis ihan jees. Mutta sitten niihin kasveihin, joista lupasin pistää kuvia tulemaan.


Anopinkieli.

Tämän kasvin olen saanut jostain joskus. Ei mitään tarkkaa muistikuvaa siitä, että mistä ja milloin. Aluksi mullasta puski vain muutama tuollainen suippo ja pitkä lehti, jotka eivät oikein meinanneet pysyä pystyssä ilman tukea.
Nyt kun olen istuttanut kasvin hieman syvemmälle multaan, niin se pysyy pystyssä jo paljon paremmin. Vaikuttaa siltä että kyseinen kasvi tekee juuria vain pelkkään pintamultaan.
Iloinen yllätys on ollut se, että kasvi lisääntyy juurien kautta, ja aina välillä mullasta puskee uusia alkuja.
Jos aluksi anopinkieli vaikutti vähän tylsältä, niin nyt siitä on tullut rehevöitymisen myötä varsin näyttävä yksilö, varsinkin tässä ruukussa missä se nyt on.



Kahvipensas.

Tämän pensaan hankin vuonna 2005. Aluksi kasvi oli vain noin kymmenen senttiä korkea, mutta nytten siitä on tullut Metrin korkuinen ja puoli metriä leveä pensas.
Tällä hetkellä se majailee halkaisijaltaan kolmekymmentäsenttisessä pauliina altakasteluruukussa.Tarkoitus olisi kuitenkin vaihtaa se pienempään ruukkuun. Mistään ei vaan tunnu löytyvän halkaisijaltaan 25cm ruukuja, jotka ovat jonkun muun kuin valkoisen värisiä.
Kasvin vointi ei ole mitenkään erityisen hyvä. Se on pikkuhiljaa alkanut kuivattaa lehtiään, ja uutta kasvua ei juurikaan esiinny. Luultavasti se johtuu siitä, ettei se saa tarpeeksi valoa. Tai sitten sillä ei ole riittävästi tilaa juurilla.
Luulen että kasvi virkoaa pikkuhiljaa sen jälkeen kun saan sen vaihdettua toiseen ruukkuun.
Tämä yksilö on kuivattanut jo kerrran kaikki lehtensä, muuton yhteydessä kasvi pääsi pahasti paleltumaan. Kevätauringon paisteessa, ja ruukunvaihdon seurauksena lehdet kuitenkin kasvoivat älyttömän nopeasti takaisin.

Kuvia tulossa

Uusi kuukausi, uudet kujeet.

Siirtelin tietsikkapöydältä sen verran kamoja sivuun, että sain otettua joukon kuvia kasveistani. Ikkununalaudalla en pysty hyvänlaatuisa kuvia ottamaan vastavalosta johtuen. Sen lisäksi, että kämpän ainoa ikkuna osoittaa pohjoiseen, joka ei tee kasveille hyvää, niin se tekee myös valokuvaamisesta haasteellista. Saa nähdä mitä kameran sisuksista paljastuu, kunhan vain saan ne siirrettyä koneelle.

Ihanan aurinkoinen päivä!

Tänään blogi täyttää 1vrk. Se on aika vaikuttavaa, ja sitä juhliakseni nukuin huolella pitkään.

Tänään ehkä selviää milloin taloni huputetaan ja miten pitkäksi aikaa. Tiedossa ovat jännittävät ajat sekä minulle että kukille: kummalle tulee ensin ahtaan paikan ahdistus?!

Taisin jo voittaa.