Kultaköynnös.Jokaisen vähänkin vakavasti otettavan kirjahyllyn kaverus. Kirjahylly ilman kultaköynnöstä on kuin eskimo ilman iglua, eli ei oikein järjellä käsitettävää. Kultaköynnös on alunperin äidiltä saamani kasvi, ja siten yksi rakkaimmista kodin asukeistani. Sain sen muuttaessani ensimmäisen kerran omilleni asumaan. Asunto on ehtinyt vaihtua useammankin kerran, mutta köynnökset ovat pysyneet.
Kasvi on siitä mukava, että sitä lienee lähes mahdotonta saada hengiltä. Kasteli sitä sitten kuinka paljon, tai jättää sen sitten viikoiksi kuivuuteen riutumaan, niin se ei paljon siitä hetkahda. Liaanit pärjäilevät hienosti myös varjoisemmillakin seinustoilla. Itse teen sillä tavalla, että kun liaanit kasvavat liian pitkiksi, niin yksinkertaisesti vain katkaisen ne, jonka jälkeen kasvu jatkuu entisellään.
Verigreippi.Tämä on saanut alkunsa siemenestä. Innostuin kasvattelemaan siemenestä kasveja sen jälkeen, kun joskus huomasin että taskuuni oli jäänyt tammenterho, jonka sitten istutin ruukkuun. Olin ehtinyt unohtamaan jo koko terhon istuttamisen, kunnes se sitten eräänä päivänä päätti moikata mua mullasta. Tästä innostuneena lähdin kauppaan ostamaan kaikenlaisia eksoottisia hedelmiä tarkoituksenani kasvaa niistä oikein kunnon viidakko olohuoneeseen. No, niinhän siinä kävi, että suurin osa niistä kasveista ei ole selvinnyt, tai niistä on joutunut tilan puutteen vuoksi luopumaan.
Tämä yksilö taitaa olla nyt noin neljä vuotta vanha. Se asustaa halkaisijaltaan 30cm altakasteluruukussa. Tällä hetkellä se on hieman syrjäisessä paikassa, jonne ei aurinko pääse kunnolla paistamaan. Uutta kasvua ei juurikaan esiinny, joskaan se ei näytä kuitenkaan kärsivän mitenkään erityisemmin. Runko on paksuimmasta kohdastaan jo yli kaksi senttiä halkaisijaltaan, ja se vaikuttaa olevan älyttömän vahvaa tekoa. Korkeutta on tällä hetkellä noin puolitoistametriä.
Vielä jonain päivänä minäkin voin poimia verigreippejä suoraan omasta puusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti