Pallokuusirulettia

Keväällä ruukutuksen yhteydessä vastaan tuli ikävän oloinen yllätys. Juuret koostuivat pitkälti yhdestä isosta pääjuuresta, joka oli kiertynyt ruman näköisesti ruukkuun. Menin ja leikkasin sen poikki, kaikki tai ei mitään periaatteella. Jos puu selviää hyvä, jos ei niin ei siinä mitään.



Eihän siitä hyvää seurannut. Ennen varsinaista kasvuunlähtöä keväällä kuoli arviolta 2/3 kasvusta pois. Ja lopulta koko puu.



Tämä herätti kahdensuuntaisia ajatuksia. Ensinnäkin mietin sitä, että jos en pysty pitämään huolta koko ikänsä ruukussa kasvaneesta hyvävointisesta puusta, kuinka pystyn huolehtimaa luonnosta kerätystä heikompivointisesta yksilöstä? Toisaalta olen myös iloinen siitä, että tämän kaltaisten operaatioiden koittaminen tapahtuu verrattaen arvottomilla puilla, sen sijaan että niitä koittaisi juuri sen hienoimman ja arvokkaimman puun kohdalla. Jos kyseessä olisi ollut arvokkaampi puu, olisin toki edennyt varovaisemmin juurten suhteen. Nyt ainakin opin sen mitä ei kannata tehdä, varsinkaan havupuiden kohdalla. Kaiken kaikkiaan en ole oikeastaan lainkaan pettynyt tapahtuneeseen. Nyt on taas vähän enemmän tilaa paremmille yksilöille.