Varsinaisessa keruuprosessissa ei ole tapahtunut kummoista muutosta aikaisempaan verrattuna. Mahdollisimman paljon pieniä juuria mukaan. Isot pitkälle ulottuvat juuret, joissa ei ole pieniä hiusjuuria, katkaisen heti kättelyssä. Tämän jälkeen juuripaakku mahdollisimman tiiviissä paketissä ja ehjänä kotiin. Se missä on tapahtunut muutos, on ruukutus. Seuraavalla tavalla olen toiminut mäntyjen kohdalla tänä vuonna.
Ruukuttaessa pyrin käsittelemään juuripaakkua mahdollisiman hellävaroen. Voin hieman rapsutella tai kevyesti ravistaa ylimääräistä maa-ainesta pois ja heti kun vastaan tulee juuria, jää juuripaakun käsittely siihen. (Tämä siis erityisesti männyillä, lehtipuiden kohdalla olen rapsutellut/huuhdellut vedellä melkein kaiken vanhan maa-aineksen pois). Ruukkuun menee siis paljon vanhaa & ylimääräistä multaa varsinaisten juurten mukana. Tästä ei kannata kuitenkaan huolestua. Voidaan hyvillä perustein sanoa, ettei orgaaninen maa-aines sovellu erityisen hyvin bonsaikasvatukseen, mutta kun puhutaan lyhyestä tähtäimesta, eli muutamasta seuraavasta vuodesta, ei siitä tarvitse olla erityisen huolissaan. Ei ruukkuun kuitenkaan pelkästään orgaanista ainesta mene. Pyrin mitoittamaan ruukun mahdollisimman hyvin juuripaakun koon mukaan. Mitä pienempi ruukku sen parempi. Tämä tarkoittaa sitä, että usein ruukun joutuu itse rakentamaan puusta. Ruukkuun laitan pohjalle muutaman sentin kerroksen, sekä täytän reunat ja kolot bonsaitarkoituksiin soveltuvalla maa-aineksella. Pääasiassa olen käyttänyt 4,5 -5mm hohkakiveä, mutta uskon että lähes mikä tahansa muukin vastaava maa-aines ajaa saman asian. Tämän lisäksi olen kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että puu tulee kunnolla kiinnitettyä ruukkuun siten, ettei se pääse liikkumaan. Tämä helpottaa käsittelyä merkittävällä tavalla jatkoa silmällä pitäen. Veden pitää päästä myös hyvin virtaamaan ruukusta pois. Usein olen pohjan reikien lisäksi tehnyt reikiä myös ruukun reunoihin.
Kastelun suhteen jouduin hieman miettimään oikeaa toimintatapaa. WP:n menetelmä, jota olen onnistuneesti käyttänyt muiden puiden kohdalla vaikutti riskialttiilta ratkaisulta. Onhan ruukussa nyt vaikka kuinka paljon orgaanista maa-ainesta mukana, joten miten huolehtia veden ja hapen tasapainosta kasvatustilassa? Eikö juurten pitäisi kuolla hapen puutteeseen ja eikö runsas lannoittaminen orgaanisessa aineksessa aiheuta juurten 'palamista'? Oikea vastaus on kyllä ja ei, näin ainakin uskoisin. Orgaanisessa aineksessa olevat juuret tulevat kyllä ajan mitaan kuolemaan, mutta juuret eivät kokonaan kuole, vaan ne jatkavat kasvua sinne, missä niillä on paremmat oltavat. Eli tässä tapauksessa ruukun pohjalla ja reunoilla olevaan maa-ainekseen. Se, onko näin käynyt, selviää sitten, kun näitä pääsee uudelleen ruukuttamaan 2-3 vuoden kuluttua.
Vastaus kasteluun ja lannoittamiseen liittyen on, että kastelen ja lannoitan vasta kerättyjä yamadorejani samalla tavoin kuin kaikkia muitakin puitani. Vettä kerran päivässä siten, että vesi tulee kunnolla ruukun pohjasta läpi ja lannoitteena puutarhan kesää 10ml/l kerran viikossa. Oikein lämpiminä päivinä kastelen kahdesti ja näitähän tänä kesänä riitti. Näin syksyn kynnyksellä puita katsellessa tämä näyttäisi olleen ihan kelvollinen ratkaisu.
Puut ovat kasvattaneet pitkiä neulasia ja kasvu on oikein terveän tummanvihreän väristä. Parin puun kohdalla mennään neulaspituudessa jo yli kymmenessä sentissä. Kynttilöitä on tullut paljon ja takasilmuja näkyy siellä sun täällä myös tänä keväänä kerätyissä männyissä. Kaikki nämä merkit viittaavat siihen, että kaikki on hyvin myös pinnan alla.
Vaikka puut vaikuttavatkin tällä hetkellä erittäin hvinvoivilta ja vaikka olisikin hirveä polte tehdä bonsaita, ei kannata hätäillä. Tämä on ensimmäinen ja tärkein (ja kenties ainoa?) sääntö bonsaihin liittyen. Mitä paremmassa kunnossa puu on kun sitä aletaan muotoilla, sen parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti