Jahas, jahas. Tämäkin puu oli jäänyt viime vuonna blogissa vähemmälle huomiolle. Ja aivan täysin syyttä. Viime vuoden keväällä tämä oli työpajassa kaiverrusmateriaalina. Muutaman langan myös laitoin kesällä. Muuten sai kasvaa kohtuu rauhakseen.
 |
| (2018) |
 |
| (2018) |
Savitöissä tein tälle ruukun (tai no oikeastaan kolme, joista kaksi oli liian pieniä). Aika paljon sai vaivaa nähdä, että puun sai mahtumaan ruukkuun, se oli siinä ja siinä. Ajoittain meinasi epätoivo herätä ruukutuksen aikana, mutta pikkuhiljaa edettiin pienempään ja pienempään juuripaakkuun, isompia juuria lyhentelemällä. Erityisesti reunoista meinasi ottaa kiinni. Juuret tällä olivat kasvaneet erittäin hyvin, joten uskalsin leikata isompiakin juuria reilulla kädellä. Nebari oli myös odotettua parempi. Lähes siihen kulmaan sai aseteltua, mikä oli mielessä ollut. Ehkä pikkuisen jäi turhan koholle ja ehkä aavistuksen voisi kääntää oikealle, mutta hienosäätöä ehtii tehdä myöhemmissä ruukutuksissa.
Kummasti se puun ilme muuttuu, kun sen saa bonsairuukkuun istutettua.
Tulevaisuudessa saatan vaihtaa astetta leveämpään ja astetta matalampaan ruukkuun. Väriksi voisi sopia tummempi turkoosi. Toistaiseksi tämä saa olla tässä seuraavat kaksi vuotta.
Sivulle osoittava suora paksu oksa oli pakko ottaa pois. Se pisti aivan liikaa silmään. Langoitin myös ne oksat, joita on tarkoitus käyttää suunnittelussa hyväksi myöhemmin. Muut oksat ovat ylimääräisiä ja lähtevät myöhemmin pois. Kesällä ensimmäisen kasvun kovennuttua, lähtevät hedgecut-metodilla pisimmät oksat pois ja loppusyksystä tarkempaa muotoilua. Langoituksen kanssa saa olla myös tarkkana, ettei se leikkaa kiinni. Toisaalta sitä ei myöskään voi liian aikaisin poistaa, sillä muuten oksat eivät jää haluttuun asentoon. Jalavan oksat paksuuntuvat vauhdilla, joten tässä saa olla tarkkana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti