No sehän sitten meni halkeamaan kuivuessaan. Näköjään pitää ottaa savikerhossa aina yksi tälläinen tilastotappio per lukuvuosi. No, jos rehellisiä ollaan, ei tämä aivan yllätyksenä tullut. Viimeisiä kertoja vietiin ja kiireellä väsättiin. Pahin moka ehkä siinä, etten antanut hiljakseen kuivua.
Tämä oli puhtaasti langoitustarkoituksiin hangittu puu. Nebarista ei ollut mitään hajua ennen tätä ruukutusta. Aika lailla yllätyksiltä säästyttiin hyvässä ja pahassa. Ei mitään kummoista nebaria, toisaalta ei myöskään harmillista käänteistä kapenemaa. Aivan en siihen kulmaan ja etupuoleen saanut puuta taipumaan, jonka mukaan olin puun muotoillut. Puu näyttää myös hieman hassulta, kun oksien päihin on tullut uutta kasvua ja ne ovat kääntyneet ylöspäin. Kesällä on tarkoituksena korjata hieman langoitusta ja muotoilua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti