Chris Thomasin bonsaityöpaja

          Parisen viikkoa takaperin pääkaupunkiseudun bonsaiaktiivit järjestivät työpajatoimintaa. Paikalle oli saatu pitkän linjan konkari Chris Thomas meitä aloittelijoita opastamaan. Meno oli huisia, ja oppia kertyi paljon kaikille osallistujille, joita oli paikalle saapunut kokonainen 7. Oikein sopiva määrä yhteen työpajaan. Tapahtuma oli  äärimmäisen hienoa, näitä kaivataan ehdottomasti lisää tulevaisuudessa!

En nyt ala kuvia laittaan hirveästi, tai muutenkaan kuvailemaan menoa sen tarkemmin, siitä kuhistaan muutenkin koko lailla ympäri nettiä. Aattelin tehdä kuitenkin pienen yhteenvedon omista tekemisistä.

Minullahan oli sellainen tilanne työpajaan mennessäni, ettei sinne ollut kovinkaan paljon materiaalia katsottuna valmiiksi. Omat puut ovat siinä vaiheessa kehityksessä, ettei niitä pääse muotoilemaan. 

Onneksi oli yksi Jalava kaiverrusvalmiina. Itse en ole vielä ainoatakaan puuta kaivertanut, joten annoin homman suosiolla Chrisin hoidettavaksi. Näin pääsi lähietäisyydeltä katsomaan, miten ja millä työkaluilla homma hoidetaan. Samalla sai malliesimerkin kotiin vietäväksi siitä, minkälaista jälkeä kaivertamalla saa aikaan. Kyllähän näitä kaiverrusvideoita voi myös katsella netistä, mutta jotenkin niistä ei saa aivan samanlaista käsitystä, kuin paikalla päällä katsomalla. Lopputulokseen olen erinomaisen tyytyväinen. 

Varsinaista kaivertamista tärkeämmäksi koin kuitenkin keskustelun niistä suunnitteluun liittyvistä ratkaisuista, joita kyseisen jalavan suhteen oli mahdollista tehdä. Mitkä oksat jätetään, mitkä leikataan ja miksi, mihin kulmaan puu istutetaan ja mille etäisyydelle oksisto on tarkoitus tulevaisuudessa kasvattaa? Nämä kun ovat viimeasiassa juuri niitä oleellisimpia tekijöitä, joiden ympärille puu rakentuu ja lopulta ratkaisevat sen miltä se tulevaisuudessa näyttää. Ennen kaikkea halusin tuoda esiin myös omat näkemykseni siitä, mikä minun mielestäni olisi oikea suunta ja kysyä mitä Chris itse ehdottaa. Aika samankaltaiseen lopputulokseen päädyttiin ja oli helppo leikata turhat oksat pois. Yksin en olisi kaikkia uskaltanut leikata.

Tiesin ettei jalava yksin riitä työpajaan koko ajaksi tekemisiksi, joten päätin turvautua taimitarhan antimiin. Tämä meni vähän sillain kiireessä ja vain yhdessä taimitarhassa poikettiin aika lailla logistisista syistä johtuen. Olin alun perin ajatellut ostavani kuusen ja mahdollisesti jonkun muun. Menin ostamaan kaksi pihtaa.

Taimitarhaostoksissa on syytä kiinnittää huomiota ainakin pariin seikkaan. Ensinnäkin pitää varmistua siitä, ettei puussa ole käänteistä kapenemaa ja ettei sitä vain ole vartettu. Tämä tapahtuu ihan reilusti laittamalla käsi maahan ja koettamalla. Tämän lisäksi olisi kiva, jos puusta löytyisi jokin sellainen ominaisuus tai kummallisuus joka tekee siitä omaan silmään mielenkiintoisen. Kuvausta vastaava puu tulikin vastaan suhteellisen pian. Kiva, pieni tiheäkasvuinen pihta, jossa oli hyvin kapenemaa ja vähän jopa muotoa rungossa. Ongelma oli vaan se, että se oli talvehtinut maassa ilman ruukkua. Koska pääsääntöisesti ei kuitenkaan suositella tehtäväksi ruukutusta ja muotoilua samaan aikaan varsinkaan havupuiden kohdalla, päätin etsiä vielä ruukussa olevan puun. 

Tässä sitten menikin aikaa enemmän. Vastaan tuli vartettuja ja käänteistä kapenemaa tai ei niin mitään mielenkiintoista. Kunnes sitten lopulta löytyi pihta, jossa oli etsimiäni piirteitä. Täysin suora runko, joka kapeni tasaisesti ylöspäin mentäessä. Kädellä kun koitti, tuntui vielä kiva nebari. Tästähän saa loistavan formal upright -tyyppisen bonsain.       

Tai olisi saanut, elleivät kaikki ylimmät ja isoimmat juuret olisi olleet lahoja. Siinä sitten hetken aikaa ruukkua kaiveltua, löytyikin se käänteinen kapenema, jolle ei kovin paljon ollut tehtävissä. Ainoaksi ratkaisuksi jäi laittaa puu kallelleen ja näin vähän yrittää peittää koloa puun juurella.

Tämän puun kohdalla tarkoitukseni oli suunnitella ja langoittaa se alusta loppuun saakka pääasiassa itse, ja vain hieman kysyä Chrisiltä mielipiteitä ennen ja jälkeen tuunaamisen. Näin ajattelin voivani oppia eniten. Vähän tuli kiire loppua kohden ja nyt myöhemmin kun miettii, olisin voinut varata aikaa keskustelulle enemmänkin.

Lopputulokseen olen oikeastaan varsin tyytyväinen. Suunnittelu ja päätöksen tekeminen oli aivan valtavan lystiä ja myös monella tapaa todella haastavaa puuhaa. Mitä oksia jättää, mitä poistaa. Tämä taisi olla myös vuorossaan elämäni toinen kokonaan langoittamani puu. Aikaisempiin langoituskokemuksiin verrattuna homma sujui nyt verrattain vaivattomasti, kiitos talvella katsottujen langoitusopetusvideoiden. Vaikka aika paljon siinäkin on vielä harjoittelua. Nyt on kuitenkin lähes koko aika aina sellainen idea olemassa siitä, mitä langalla pitäisi tehdä missäkin kohtaa.

(Parempia kuvia puista laitan myöhemmin tulemaan)