Tämä tarina päättyi jokin aika takaperin. Loppu ei ollut onnellinen kuten Hannussa ja kertussa. Ensimmäinen keräämäni mänty jaksoi sinnitellä kaksi vuotta kaltoin kohdeltuna. Kolmas kesä oli sille kuitenkin liikaa. Syitä ei tarvitse hakea kaukaa.
1. Väärän aikaan leikkaaminen
Bonsaikirjoissa lukee, että mäntyjä leikataan säännöllisesti, joten menin ja leikkasin kynttilät poikki. Tein tämän juuri siihen aikaan kun puu oli heikoimmillaan ja juuri alkanut palautua talven jäljiltä. Ei näin. Se mitä bonsaioppaissa ei myöskään liian tarkasti aina kerrota, on se missä vaiheessa puun pitäisi olla ennen leikkaamista. Tämä puu oli kerätty vuosi aikaisemmin, joten mitään tarvetta sen kynttilöiden leikkaamiselle ei olisi ollut tässä vaiheessa, eikä myöskään aivan lähitulevaisuudessa.
2. Väärään aikaan muotoilu
Se mitä tiesin erityisesti männyistä, oli se ettei yhden vuoden aikana tulisi tehdä liian monta isoa toimenpidettä. Tätä ohjetta en aivan viitsinyt noudattaa. Joten menin bonsaipäissäni taivuttelemaan sitä vielä syksyllä. Ei näin.
3. Väärään aikaan ruukutus
No tässä suhteessa ruukutus tapahtui vuodenajallisesti oikeaan kohtaan keväällä, mutta erittäin väärään kohtaan suhteutettuna aiemmin edellisenä kesänä ja syksynä tekemiini toimenpiteisiin. Kun aiemmin olin huolehtinut siitä, ettei maanpäällinen osa ole kovin elinvoimainen, tuli samalla myös varmistettua ettei juurillakaan ole edes vahingossa sen paremmat oltavat. Ei näin.
Eipä tässä loppujen lopuksi mitään vakavaa kuitenkaan käynyt, Yksi puu kuoli, metsässä lukuisat puut odottavat poimijaansa. Oppimiskokemuksia tuli myös paljon lisää. Seuraavilla kerroilla toimin toisin, viisaammin. Liiallinen intoilu taitaa olla tuoreiden bonsaiharrastajien perisynti, jota lienee mahdoton välttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti