Mongolianvaahtera #2, ruukutus

Vaahtera pääsi alkuperäistä ruukkua reilusti isompaan kasvatusruukkuun. Tiedän ettei nyt ole paras istutusaika, mutta koska kyseessä on hyvin elinvoimainen pieni vaahtera ja koska sillä on hyvät juuret ja se on tottunut asumaan ruukussa, uskallan sen laittaa isompaan ruukkuun tähänkin aikaan.

Avasin juuripaakkua varovasti juuriharavan avulla, jonka jälkeen laitoin puun ruukkuun hyvään maa-ainekseen. Pohjalle tuli 2-6mm raekoon ainesta, johon oli sekoitettu karkeata turvetta noin 15 %. Pinnalle laitoin pienemmän raekoon (2,5mm-3mm) hohkakiveä - aikalailla sen vuoksi, ettei toinen maa-aines  ihan riittänyt täyttämään ruukkua, vaan se loppui kesken.

Tarkoituksena on kasvattaa runkoon paksuutta lisää ja lisätä siinä samalla muutenkin puulle kokoa ja muotoa. Leikkaaminen on tässä ensisijainen toimintatapa. Alumiinilanka myös tarvittaessa käytössä. Tänä kesänä puulle ei tehdä enää muita toimenpiteitä istutuksen lisäksi. Myöhään syksyllä lehtien tiputtua leikkaan ei-toivotut oksat pois. Seuraavien 5-10 vuoden aikana puu kasvaa sellaisiin haluamiini mittoihin, että sitä voi jo alkaa sovittaa bonsairuukkuun. Puun muotoilun kasvatusmenetelmänä käytän Walter Pallin tunnetuksi tekemää käytäntöä (ja täällä), jossa puun annetaan kasvaa suhteellisen vapaasti ja sitä leikataan vain harvoin. Tämän seurauksena puu voi ja kasvaa huomattavan paljon paremmin, kuin jos siihen sovellettaisiin bonsaikirjojen oppimenetelmiä, joissa puuta leikataan usein ja se pyritään pitämään halutussa muodossa koko ajan. Tarkoituksena on kehittää puuta, ei näivettää sitä.