Mitä sitten tässä vaiheessa tulisi tehdä? Ensimmäinen asia on rauhoittua. Ei ole mitään syytä hätäillä. Pahinta mitä voi tehdä on turvautua netistä löytyviin ensimmäisiin ohjeisiin, jotka tyypillisesti ovat takuuvarmoja keinoja puun tai kasvin kunnon heikentämiseen.
Ensimmäinen näistä on jonkin sortin luonnonmukaisen litkun valmistaminen, jolla puuta ruiskutetaan ja tämän sitten pitäisi auttaa. Ei auta. Omakohtaisten kokemuksien perusteella kasveista tulee vain tahmaisia ja epämiellyttävän oloisia. Niiden kasvu häiriintyy jonkin verran ja hetken kuluttua kirvat ovat jälleen palanneet.
Toinen apukeino löytyy lähestulkoon kaikkien kauppojen hyllyltä ja se on valmis kemiallinen ja ruiskutettava torjunta-aine. Siinä saattaa olla jopa jotain tuhohyönteisiä tuhoavia aineita mukana. Näillä aineilla pystyy hyvin tuhoamaan tuholaisia. Tosin sillä seurauksella, että tuhoaa samalla myös hyödyllisiä petohyönteisiä ja mahdollisesti aiheuttaa puille haittaa tuhoamalla kasvua. Kirvat palaavat jälleen viikon kuluttua. Tuhomyrkkyä kuluu ja kauppias nauraa matkalla pankkiin.
Kolmantena keinona on tuhohyönteisten fyysinen poistaminen. Tämä voi toimia joidenkin isojen otusten kuten etanoiden kohdalla, mutta kirvojen ollessa kyseessä siitä ei ole juurikaan hyötyä ja todennäköisesti puulle tekee silloin enemmän haittaa kuin siitä on hyötyä. Tähän liittyen joidenkin tuhohyönteisten kohdalla ehdotetaan puusta tai kasvista poistettavan tuhohyönteisten valtaamia alueita. Bonsaiden (eikä oikeastaan muidenkaan kasvien) kohdalla tämä ei oikein vaikuta hyvältä toimintatavalta. Johtuen siitä että yleensä tarkoituksena on kasvin kasvattaminen ei sen tuhoaminen. Ja siitä, että jos tuholaisia on jossain osassa kasvia, on niitä hyvin suurella todennäköisyydellä muuallakin kasvissa.
Mikä sitten toimii? Siis muukin kuin kasvien tuhoaminen omin käsin ennen kuin tuhohyönteiset ennättävät tehdä sen.
Biologinen torjunta. Varsinkin kirvoja vastaan leppäkertut ovat äärimmäisen hyvin toimiva vaihtoehto. Joten sen sijaan, että lähtisin vinguttamaan visaa tuholaimyrkkykauppaan, laitan leppäkertunmetsästyshatun päähän ja jahti alkaa. Ei sen takia että se olisi halvempi vaihtoehto, vaan sen takia että se toimii paremmin.
Leppäkerttuja löytyy sieltä mistä kirvojakin, mitä enemmän kirvoja, sen todennäköisemmin löytyy leppiksiä. Erityisen hyödyllisiä ovat leppäkertut toukka- tai munavaiheessa, sillä ne eivät karkaa niin helposti. Näitä kannattaa katsoa myös lehtien alapinnoilta. Leppikset pysyvät ja lisääntyvät siellä missä niiden on hyvä olla = riittävät ruokavarastot. Hetki ähinää ja puhinaa lähipihan pusikossa ja rasiaan on löytynyt kaveri poikineen.
Eikä hetkeäkään, niin onkin jo kunnon teurastus päällä, hurme lentää ja luut rutisevat. Leppikset ovat siinä mielessä tehokkaita kirvanpoistajakavereita, että niiden pääasiallinen ruokavalio koostuu kirvoista niiden kaikissa elinkaaren muodoissa. Ne käyvät puun läpi tyvestä latvaan lehti lehdeltä ja havu havulta, uudelleen ja uudelleen.
Leppiksien lisäksi kirvoja täällä päin napostelevat myös harsokorennon ja kukkakärpäsen toukat sekä petopunkit. On tietysti mahdollista, että leppäkertut eivät syystä tai toisesta viihdy maisemissa tai niitä ei vaan löydy. Tällöin on jäljellä myös pari erittäin hyvää keinoa tuholaisten poistamiseksi ja ne ovat multaan tai maa-aineeseen laitettavat systeemiset myrkyt kuten Provado ja Calypso. Ensisijaisesti en näiden käyttöön kuitenkaan turvautuisi niiden myrkyllisyydestä johtuen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti