Raivuukoneen jalanjäljissä, Osa I

Pahalta näyttää. Aika moni niistä puista joiden nostoa olin harkinnut tulevaisuudessa, oli leikattu alas linjojen siistimisen yhteydessä. Osa puista sellaisia, joita olin leikannut kevään aikana ja tarkoitus oli selvittää niiden reagointia rankkaankin leikkamiseen.

Joku leikkasi kuitenkin rankemmin. Tästä lähti kaksi latvaa. Jäljelle jäi minimaalisen pieni elävä osa.

Tästä lähti keskeinen oksa.

Tammesta repeytyi toiselta puolelta ja kaarnaa vaurioitui. Tämä saattaa olla kuitenkin ihan nostamisen arvoinen kaveri. Pitää seurata tämän kehittymistä.

Ja tämä ehkä pahimpana ja kaiken lisäksi aivan toisella puolen kaupunkia. Runkosta oli latva telottu ja puu oli osittain repeytynyt kalliolta. Nyt osui kyllä tyhjä arpa kohdalle. Päävoittö vaihtui säälipalkintoon. Tässä kuvassa oli vielä kuukausi takaperin  mänty, jossa oli kaikki tekijät kohdallaan huippuluokan bonsaiksi. Upea kaarna, mutkittelevat oksat, alhaalta paksu ja huippua kohden kapeneva mutkitteleva runko sekä koko paketti kompaktissa koossa ja helposti nostettavissa. No onneksi osa puusta jäi vielä henkiin, vaikka latva lähtikin. Ympäröin puun rahkasammalella oikein kunnon kerroksella. Syksymmällä leikkaan pääjuuren poikki, pistän sormet ristiin ja keväällä poimin tästä toivon mukaan hyväkuntoisen kelpo veijarin matkaan.