Saarni ’kuokka’

Hyvä nyrkkisääntö on varautua etukäteen pakkaamalla kaikki tarvittavat välineet mukaan. Aina näin ei käy ja tällä kertaa lapio unohtui kiireessä lähtiessä eteiseen. Olin sen kyllä jo sinne edellisenä iltana vienyt.

Pro tippinä voi pitää, että jos unohtaa lapion, kannattaa löytää kuokka. Sillä homma kävikin joutuisasti. Ensin kuokittiin puun ympärille syvennys ja sitten alettiin katkomaan juuria pihdeillä. Tässä isot leikkurit ovat aivan ehdottomat työkalut. Niitä saikin käytellä, sillä puulla oli juuria aivan kaikkialla sen ympärillä. Tästä huolimatta touhussa ei mennyt kovinkaan kauaa, sillä niihin pääsi helposti käsiksi. Pian puu jo nousikin maasta.

Noston jälkeen poistin juurakosta näkyvissä olleet elämänlangat ja ravistin sitä samalla kevyesti. Yllätykseksi lähes kaikki maa-aines, joka oli suurimmaksi osaksi hiekkaa - valui juurilta pois. Ihan niin kuin se olisi kasvanut bonsairuukkuun sopivassa maa-aineksessa jo valmiiksi. Puulla näytti olevan paljon pieniä juuria mukana, joten ajattelin sen lähtevän oikein hyvään kasvuun.

Aika kauan sai kuitenkin jännittää. Samaan aikaan kun muissa puissa oli lehdet vihreänä olleet jo hetken aikaa, ei saarnissa näkynyt mitään elonmerkkejä. Reilu kaksi viikkoa siinä meni, että ensimmäiset silmut tulivat rungosta näkyviin. Sen jälkeen niitä löytyikin rungosta aina päivittäin lisää.

Nyt puu näyttää oikein terveeltä ja hyvinvoivalta. Eiköhän se näillä vauhdeilla talvestakin selviä hyvin.