Lumi on tullut jälleen maahan, eikä pääse metsään puita metsästämään. Tässä voi pohtia ja fiilistellä hieman sitä, että mitä, mistä ja kuinka paljon meinaa puita nostaa. Jos todellisuuden ei antaisi vaikuttaa liiaksi elämään, nousisi puita kymmenittäin fiilispohjalta koska tahansa.
Tosiasioilla on valitettavasti kuitenkin merkitystä. Ensinnäkin tulee vastaan aikaikkuna. Se on kohtalaisen lyhyen aika keväästä, mikä sopii parhaiten puiden nostoon. Toiseksi, puiden nosto ja niistä sen jälkeen huolehtiminen vaatii sekin yllättävän paljon hommaa. Siinä ei ole kovin paljon järkeä että ensin käyttää tuntikausia tai päiviä oikeanlaisen materiaalin etsimiseen, sitten ehkä valmistelee sitä luonnossa hetken aikaa, vaikkapa vuosia, ja lopulta tappaa sen ruukkuun kiireessä hoidon puutteesta johtuen. Tarvitaan kaivuuvoimaa, kuljetusta, ruukkuja, ruukutusta maa-ainesta, kastelua ja niin edelleen. Tämä kaikki voi syödä aikaa yllättävänkin paljon. Kolmanneksi tulee tila. Parveke aiheuttaa tiettyjä rajoitteita sille, millä kamalla oikeasti haluaa täyttää pienen käytettävissä olevan tilan ja mikä materiaali saa odottaa vuoroaan luonnossa. Tämä ei ole pelkästään negatiivinen asia, vaan se pistää miettimään asioita laajemmin. Sitä joutuu pohtimaan tarkemmin niitä tekijöitä puussa, joilla on jotain annettavaa ja jotka ovat esteettisesti miellyttäviä ja mitkä tapaukset puolestaan voi jättää porojen ja maahisten järsittäviksi luontoon.
Mutta asiaan. Lähdetään vaikka liikkeelle olemassa olevista puista. Eli parvekkeelta löytyy kuusama ja mänty. Niistä kuusama saa lähteä palstalle keräämään voimia ja männyllä on puolestaan vuorossa ruukutus. Palstalta jalava siirtyy parvekkeelle.
Sitten päästäänkin uusien puiden nostohommiin tai oikeammin mäntyhommiin. Niitä on tarkoituksena nostaa 2. Ensimmäinen mänty on todennäköisesti kokoluokkaa ISO ja toinen puolestaan pieni- tai keskikokoinen, joten vaihtelua näiden välille tulee ihan hyvin. Tarkoituksena on soveltaa näiden mäntyjen kanssa Ryan Neililtä omaksuttua kolmivuotissuunnitelmaa. Ensimmäinen on joku näiden puiden joukosta, joita vilauttelin tässä hetki takaperin. Näistä on osa jo varattu puiden löytäjille ja itse tyydyn ottamaan sen joka jäljelle jää. Itse kun olen lähinnä kulkenut mestarien jalanjäljissä ja nähnyt kuinka isot pojat ovat etsineet ja näyttäneet hyvää materiaalia. Kenties minulle tulee tämä:
Toinen puu on tällä viikolla vastaan tullut mänty, josta laitoinkin kuvan myös edellisessä postauksessa.
Mitä tulee muihin löytämiini / löytämiimme puihin, on tarkoituksena käsitellä niitä hieman tulevaisuutta varten. Tämä tarkoittaa sitä, että niitä leikataan hieman pienemmiksi ja juuria saatetaan osittain lyhentää. Tämä helpottaa tulevaisuudessa aika paljon sekä puun keräämistä, että sen muotoilua. Jos noista viimeksi esittelemistäni löydöistä joku herätti erityistä kiinnostusta, niin ne ovat kyllä vapaasti saatavilla ja niiden nostolle on myös luvat hankittu.
Jos oikein hyvin käy ajan käytön suhteen, ehtii sitä poiketa myös Helsingissä kevään aikana. Jos ei pelkästään katsomassa muiden harrastajien puita, niin ehkäpä myös keräämässä yhden tammen matkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti