Mänty #1 – ensimmäinen langoitus

Puu vaikuttaa kaikin puolin hyväkuntoiselta ja se on kasvanut hyvin sen koko puolentoista vuoden ajan, mitä se on laatikossa viettänyt, joten ei muuta kuin langoituspuuhiin. Jos kyseessä olisi ollut huipputason materiaali, olisin odottanut langoitusten ja taivutusten suhteen vielä pidempään.

Väsäsin aluksi karkean sketsin siitä, mihin suuntaan tarkoituksena oli lähteä hommaa kehittämään. Ongelmiahan tämän materiaalin suhteen on erityisesti siinä, että kaikki alemmat oksat kasvavat samaan suuntaan ja kaiken lisäksi kasvu on kaukana rungosta. Siitä on hankala lähteä rakentamaan mitään alaoksien varaan rakentuvaa kokonaisratkaisua, joten ne saavat tulevaisuudessa lähteä pois. Päätin kuitenkin harjoitella hieman paksumpien oksien taivutusta ja sitä kuinka paljon voimaa ja taitoa niiden muotoilemiseen vaaditaan. Tuloksena yksi isompi katkennut oksa ja yksi olennaisesti eri muotoon taitettu oksa.

Tulevaisuuden varalta muistiin merkittäväksi: isompien oksien kohdalla kannattaa oksat suojata hyvin, vaikkapa nyt raffian avulla. Voimaa kun joutuu käyttämään enemmän, niin puun pinta saattaa helpommin vahingoittua. Näin kävi nyt ylhäällä vasemmanpuoleisimman ison oksan kohdalla, sekä alimman ison oksan kohdalla. Tuskin kuitenkaan mitään peruuttamatonta vahinkoa tapahtui. Se selviää keväällä. Männyllä pienemmät oksat muotoutuvat hyvin muotoon kuin muotoon. 

Tällä kertaa kyseessä oli sellainen karkea muotoilu, joten en lähtenyt kaikkia oksia langoittamaan. Pääasia oli hieman selkeyttää puun rakennetta ja auttaa näin hahmottamaan mihin suuntaan sitä voisi viedä tulevaisuudessa. Ensi keväänä olisi tarkoitus ruukuttaa puu parempaan maa-aineeseen ja oikeaan ruukkuun sekä muuttaa asentoa hieman pystympään suuntaan. Sen jälkeen puu saa olla rauhassa muutaman vuoden ajan ennen seuraavaa muotoilua, mitä nyt alumiinilangat poistaa siinä vaiheessa kun ne alkavat liikaa kiristää.   

"Kolmipiikki"

Tässä tuli vielä piirreltyä yksi pidemmän tähtäimen sketsi. Jos jokin puun ominaisuus ei sovi bonsaisääntöjen tiukkoihin lainalaisuuksiin, niin miksi ei tehdä siitä puutteesta mielenkiintoista ominaisuutta? Siispä ”kolmipiikki”