perjantai 24. huhtikuuta 2015

Muistelen mennyttä aikaa

Nyt kun hyytävä viima viuhuu ja aurinkokin kainostelee, on hyvä hetki muistella parin viikon takaista viikonloppua. Se oli silloin, kun erehdyttiin luulemaan kesän olevan jo lähellä.

Kevään tähän mennessä lämpimin lauantai alkoi tietenkin herkkuaamiaisella: myslileipää ja salaattia, jogurttia, teetä ja jälkiruoaksi omenapaistosta.


Pöperön jälkeen oli kauppareissun aika. Olihan jääkaappi jo tyhjennetty aamiaispöytään.

Vankka suunnitelmani oli hakea ruokaostosten lisäksi parvekkeelle narsisseja, mutta kuinkas kävikään. Vitivalkoiset orvokit ja helmililja veivät sydämeni, joten narsissit jäivät taimikauppaan. Perunankukkanarsissien vuoro on ehkä ensi vuonna.

Helmililjaa ei meillä ole ennen ollutkaan, joten meinasi jännittää, miten se selviää ajoittaisesta kylmyydestä. Pikku yöpakkaset eivät sitä ole kuitenkaan hetkauttaneet, mutta tuuli meinaa painaa alas kukan pitkiä varsia.


Istuttamisessa tuli tietenkin nälkä, ja Vesa pyöräytti meille vielä herkullisen myöhäisen lounaan. Ja mitä olisi leppoisa lauantaipäivä ilman pikku parveketupluureja?


Lämpimiä kelejä odotellessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti