Keruurepun rakentelua

Edellisessä postauksessa esitin suunnitteluvaiheen pääpiirteissään. Seuraavana vuorossa oli varsinaisen repun rakentaminen. Sattumoisin löysin (tai no oikeastaan vaimo löysi, kiitokset hänelle) lähettyviltä mukavan oloisen Pelle pelottoman puuhapajan; Hacklabin, joka tarjosi mainiot puitteet projektin toteuttamiselle.

Testikappaleen perusteella päädyin tason suhteen sellaiseen ratkaisuun, jossa taso kulkee repussa ja josta sen saa näppärästi kaivettua tarpeen vaatiessa esiin ja asennettua paikalleen vähällä vaivalla.

Tason rakentamiseen käytin seuraavia osia:

- reppu (ALICE)
- repun kehikko (ALICE)
- reppuun irroitettava taso (ALICE)
- L:n muotoista alumiinitankoa (noin 3x3cm)
- ruuveja, lukkomuttereita ja prikkoja (M5 & M6)
- vaneria (6mm, 36 x 45 cm )
- etikka-teräsvilla-tee -seosta puun pinnan käsittelyyn
- Osmon öljyvahaa viimeistelyyn.

Hacklabin myötä käytettävissä on laserleikkuri, joten päätin hyödyntää sitä. Samalla tuli opeteltua  vektorigrafiikkaohjelma Inkscapen käyttöä. Innostuin samoilla vauhdeilla vielä piirtämään logon Puuhaalijoille. Laitan sen vielä Dendropediaan näkyville.

Laserointi meni muuten putkeen, kaikki kolot ja reiät olivat tismalleen siellä missä kuuluikin, mutta logon tekeminen epäonnistui. Tästä syytän kiirettä ja malttamattomuutta tehdä koelaserointia.

Vaneri itsessään ei tarjoa vielä riittävän tukevaa tasoa, joten rakensin sen tueksi alumiinikehikon käsillä olevasta materiaalista. Sahasin pätkät oikeaan mittaan ja porasin reiät kiinnitystä varten. Pintakäsittelin vanerin vielä jostain toisista projektista ylijääneillä etikka-teräsvilla-tee -seoksella sekä lopuksi Osmon öljyvahalla.

Veistelin vielä pari puupalaa joiden avulla sain vanerin ja kehikon liitettyä tukevasti reppuun kiinnitettävälle tasolle. Lopuksi ruuvasin palaset kasaan ja pääsin ihailemaan kätten jälkiä. Hyvältä näyttää ja tuntuu. Käytännön testi saa odottaa kevättä.

Keruurepun suunnittelua

Pidemmän aikaa on tullut mietittyä repun hankkimista yamadorien keräämistä varten. Aikaisemmin puut on tullut kannettua isossa Ikean muovikassissa metsästä. Tämä on kovin raskasta puuhaa ja vaatii helposti useamman kuin yhden henkilön työpanosta. Usein autoa ei saa lähettyville tai sitä ei ole välttämättä lainkaan käytössä. Näin ollen käy helposti niin, että keruuhommassa kestää tarpeettoman kauan aikaa ja se on turhan raskasta.

Jotain oli siis keksittävä. Kaupasta ei löydy tarkoitukseen sopivaa välinettä ja Googlekaan ei varsinaisesti tarjoa valmiita ratkaisuja. Huippua!  Tämä tarkoittaa sitä, että pääsee itse suunnittelupöydän ääreen.

Ensin listasin jonkin verran kriteereitä keruurepulle:

-         -  helppokäyttöinen

-          - pieneen tilaan menevä

-          - kestävä

-          - halpa

-          - pitää mahtua kaikki työkalut sujuvasti kyytiin

-          - kevyt

-          - puu pitää saada kiinnitettyä siihen tukevasti

-         -  mielellään saisi olla lisätilaa eväille yms. muille retkillä tarvittaville tavaroille

-          - muunneltavuus

-          - mukava kantaa

Sitten taas hakukone laulamaan, jonka seurauksena parhaaksi vaihtoehdoksi keruurepun pohjaksi valikoitui Varustelekan ALICE medium -rinkka alumiinikehikolla. Ihminen on siinä mielessä erityinen olento muiden elävien olentojen keskuudessa, että se käyttää erityisesti aikaa ja vaivaa sen pohtimiseen, kuinka saisi lajitovereitaan mahdollisimman tehokkaasti hengiltä. Tämän innovaatiotoiminnan seurauksena on myös kehitetty kestäviä välineitä tämän jalon päämäärän saavuttamiseksi. Uskoisin siis armeijarepun toimivan hyvänä ja kestävänä vaihtoehtona keruurepulle.

Sellaisenaan reppu ei vielä täytä tavoittelemiani päämääriä, joten suunnittelu sai jatkua. Mietin erilaisia ratkaisuja erilaisista materiaaleista toteutettuna. Pääasiaksi muodostui tason rakentaminen.

Lopulta päädyin tilaamaan vielä reppuun sopivan erillisen tason, jonka jälkeen päätin toteuttaa siitä yhden testiversion. Sen avulla pystyin hieman koittamaan, miten se käytännössä sopisi yhteen edellä mainittujen kriteerien kanssa. Tuntui toimivan, joten siitä sitten rakentamaan lopullista versiota. Siitä enemmän seuraavassa kirjoituksessa.

Hyvää alkavaa bonsaivuotta

Noin vuosi takaperin päätin alkaa aktiivisemmin pitämään kirjaa bonsaitouhuista. Tämä oli hyvä päätös. Päiväkirjan pito mahdollistaa tarkemmin harrastuksen seuraamisen sekä virheistä ja onnistumisista oppimisen. Eihän sitä muuten mitenkään muistaisi mitä toimenpiteitä on millekin puille tehnyt ja missä vaiheessa. Toimenpiteistä, suunnitelmista, epäonnistumisista ja onnistumisista julkisesti kirjoittamisella on myös se hyvä puoli, että se mahdollistaa yhdessä oppimisen muiden harrastajien kanssa.

Suunnitelmissa on jatkaa edelleen ahkeraa bloggaamista tänakin vuonna. Tarkoituksena on myös päivittää blogin ulkoasua jonkin verran. Alkuvuodesta kirjoittelut painottuvat enemmän suunnitelmien, rakenteluiden ja savitöiden varaan. Kevään tullen pääsee taas puuhailemaan ulkopuiden kanssa aina syksyyn saakka. Sellainen kutina, että tästä on tulossa erittäin mielenkiintoinen bonsaivuosi.