"Reilu puolisen vuotta takaperin satuin törmäämään netin ihmemaassa pyöriessäni Graham W. Potterin videoihin. Olin myyty. Se mies on nero ja huikea visionääri, jonka erinomaisuutta ei voi liiaksi hehkuttaa. Tämä antoi myös aivan uutta potkua omiin bonsaiharrastuksiin, ja muutamaa hetkeä myöhemmin löysin itseni kuumeenomaisesta tilassa metsistä harhailemasta bonsaiaihioita etsiskellen. "
 |
| Chilibonsai aka 'bonchi' vuodelta 2011 |
Omalla kohdalla innostukseni tarkoittaa usein intohimoksi kasvamista. Kun jostain innostun niin innostun sitten kunnolla. Tiedollisia intressejä löytyy myös. Kirjastoon siis ja sieltä reppu täyteen bonsaita käsittelevää kirjallisuutta. Tämän perusteella tuli muodostettua jokin käsitys siitä, mistä bonsaissa on kyse. Samoin lueskelin läpi kaiken netistä läytyvän suomenkielisen bonsaitietouden. Harmillisesti innostuksen alku osui kuitenkin syksyyn, joten bonsai jäi hieman chilien kasvattamisen, palsta- sekä muun puutarhatouhuilun varjoon. Hyvin äkkiä tuli myös huomattua kirjastoissa tarjolla olevan bonsaikirjallisuuden olevan laadultaan heikohkoa. Kysymyksiä nousi paljon enemmän, mihin kirjallisuus antoi vastauksia. Omalla kohdallani parhaaksi tietolähteeksi olen todennut Bonsai Mirain videot. Siellä asiat selitetään mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja perustellusti, jolloin arvuuttelulle jää vähemmän tarvetta.
Ensimmäiset kolme vuotta kipinän syttymisestä lähtien harrastus oli laadullisesti ja määrällisesti varsin vaatimatonta. Pääasiassa tuli kerättyä puu tai pari kesässä, jotka sitten tapoin liiallisen intoilun seurauksena syksyyn mennessä. Nykyään hommassa alkaa onneksi olla enemmän järki ja ennen kaikkea maltti mukana. Suurin kompastuskivi oman harrastuksen alkuvaiheilla (ja osittain edelleen) on ehdottomasti ollut juuri liiallinen hätäily. Kun on niin kova polte päästä tekemään bonsaita. Kärsivällisyys on välttämätön ominaisuus tässä harrastuksessa. Vastaavasti tieto bonsaihin liittyvistä tekniikoista ja käytännöistä on kasvanut hyvää vauhtia. Nyrkkisääntönä veistellään menemään Ockhamin bonsaipihdeillä. Pyrin tekemään asiat mahdollisimman yksinkertaisesti, puiden hyvinvoinnista ja esteettisistä seikoista kuitenkaan tinkimättä.
Kunnolla bonsaitouhu leimahti liekkeihin viime kesänä parvekkeen vaihduttua omaan pihaan. Tämä mahdollisti isomman kokoelman puita, joita sitten kertyikin varsinkin viime kesän myötä melkoinen läjä. Viime kesän puuhaalinnan tavoitteena oli kerätä niin paljon materiaalia käyttöön, mitä tilat antavat myöten. Näin pääsisi työstämään bonsaita mahdollisimman paljon tulevien vuosien aikana. Materiaalia olin suurelta osin katsonut valmiiksi jo edeltävien vuosien metsäretkien aikana, nyt riitti että kävi vaan keräämässä etukäteen maastosta valmiiksi katsotut puut. Samoin tuli hyödynnettyä puutarhaliikkeiden taimivalikoimaa.
 |
| bonsaitaso 2019 kesä |
Tuli siinä jokunen hutikin tehtyä materiaalin suhteen. Kun viime vuonna oli paino materiaalin keruussa, on tänä vuonna ollut vuorossa valintojen tekemistä ja luopumista. Tänä vuonna olenkin heittänyt pois arviolta 5-10 huonolaatuisinta risua. Jatkossa pyrin siihen, ettei taskuihin päädy enää mitä tahansa vastaantulevia tikkuja, käpyjä, keppejä, oksia, juuria, oravia, kantoja, vaan enemmän ajatuksen kanssa kerättyä ja paremman potentiaalin omaavaa materiaalia. Samoin pyrin kiinnittämään huomiota siihen, että puiden kohdalla on jotain eroa keskenään.
Tällä hetkellä ruukussa on pihassa noin kolmisenkymmentä puuta / tainta, jonka lisäksi löytyy idätettyjä & itämässä olevia siemeniä usemmasta eri lajikkeesta, sekä tietty palstalla olevat taimet ja puut. Ideaalia lajimäärästä on hankala antaa arvioita. Joskin 10 tuntuu liian pieneltä ja 100 liian isolta. Ideaalitapauksessa sitä pääsisi aina puuhaamaan puiden parissa niin halutessaan. Kuluneena kesänä hommat meinasivat loppua vähän kesken jo alkukesästä, joten lisää puita mahtunee kokoelmaan.
Tällä hetkellä ruukussa on pihassa noin kolmisenkymmentä puuta / tainta, jonka lisäksi löytyy idätettyjä & itämässä olevia siemeniä usemmasta eri lajikkeesta, sekä tietty palstalla olevat taimet ja puut. Ideaalia lajimäärästä on hankala antaa arvioita. Joskin 10 tuntuu liian pieneltä ja 100 liian isolta. Ideaalitapauksessa sitä pääsisi aina puuhaamaan puiden parissa niin halutessaan. Kuluneena kesänä hommat meinasivat loppua vähän kesken jo alkukesästä, joten lisää puita mahtunee kokoelmaan.
Luopumisella on hyvin tärkeä rooli tässä harrastuksessa. Yksi ihmisen käyttäytyvistä ohjaavista tekijöistä tunnetaan omistusharhana. Tähän liittyen ihminen arvostaa enemmän sellasia asioita, jotka hän omistaa. Bonsaiden kohdalla tämä ilmenee siten, että hommattuamme ja huolehdittuamme puista jo jonkin aikaa, arvostamme niitä ja niihin liittyviä ominaisuuksia suhteettoman korkealle. Useimmilla meistä on jotain rajoitteita käytettävissä olevan tilan määrän suhteen. Tällöin on syytä miettiä, mihin haluaa rajallisen tilan käyttää. Puutarhaliikkeestä hommattuun pikkukeppiin, joka tuli hommattua harrastuksen alkuvaiheessa juuri mitään bonsaista tietämättä, vai tiedon ja osaamisen kartuttua metsästä kerättyyn vanhaan männynkäppyrään?
Muotoilussa omistusharha aiheuttaa helposti haittaa siten, että haluamme säilyttää esteettisen lopputuloksen kustannuksella kaikkein vähäpätöisimmät ja käyttökelvottomimmatkin oksat. Ihan vain koska olemme käyttäneet niihin niin paljon aikaa ja vaivaa. Onneksi tähän harhaan on olemassa hyvät lääkkeet. Ensimmäinen on harhan tiedostaminen ja toinen on asioiden tarkasteleminen objektiivisesti. Kun pyörityspöydällä ei olekaan enää se oma maailman paras, hienoin ja hellalettasmitenihanakultamussukka puu, vaan mikä tahansa materiaali, niin alkaa tulemaan päätöksenteosta helpompaa ja lopputuloksesta parempi.
Edellä lausutusta saattaa harätä käsitys siitä, että bonsain tekeminen olisi jotenkin yhdentekevää tai tunteetonta puurtamista. Asia on kuitenkin päinvastoin. Bonsaiharrastukseen liittyy suuria tunteita. Iloa ja riemua siitä, kun opii uusia asioita ja pääsee soveltamaan niitä käytännössä; iloa siitä, kun näkee puiden kasvavan ja kehittyvän; iloa siitä kun pääsee suunnittelemaan ja fiilistelemään tulevaa. Ja vastaavasti tunneskaalan toisessa päässä liikutaan silloin, kun puut osoittavat pahoinvoinnin merkkejä ja kun pahisötökät maiskuttavat menemään bonsain kasvustoa siihen malliin, ettei pihalla pysty liikkumaan ilman kuulosuojaimia.
Itseäni bonsaitouhuissa kiehtoo erityisesti puiden etsiminen luonnosta aka yamadorimetsästys. Siinä on vain jotain niin alkukantaisen hienoa ja jännittävää metsästäjäkeräilijähenkeä ja tunnetta, kun löytää upeita bonsaiaihioita, puhumattakaan sitten metsässä liikkumisen hyvinvointivaikutuksista. Siinä saattaa hvyinkin vierähtää kymmenen tuntia metsässä ja vaikka ei olisi löytänytkään mitään, palaa sitä kotiin aina hymy korvissa. Samoin bonsaiharrastuksen yhteydessä on päässyt tutustumaan hienoihin ihmisiin. Tykkään myös siitä ajatuksesta, ettei bonsain tarvitse koskaan olla valmis. Aina löytyy parannettavaa ja aina tarvitsee vähintäänkin huolehtia puun ylläpidosta. Sen olen myös huomannut, ettei bonsaita voi tehdä vähän sinnepäin, vaan se vaatii omistautumista ja lähes pakkomielteistä suhtautumista aihepiiriin.
Blogin kirjoittaminen on ollut erittäin hyvä ja antoisa idea. Tässä pysyy hyvin kärryillä siitä, mitä on tullut tehtyä ja opittua matkan varrella. Olen huomannut useasti palaavani katsomaan, mitä minkäkin puun kohdalla on tullut tehtyä aiemmin. Toivottavasti myös joku muu on saanut teksteistä jotain irti. Kirjoittamista aion jatkaa niin kauan kuin se tuntuu hyvältä ja julkaisemistahti noudattaa samaa periaatetta. Välillä saattaa tulla useampikin teksti pihalle viikon aikana, välillä saattaa kulua viikkoja julkaisujen välillä. Kymmenvuotisharrastuspäivityksessä pääsee tulevaisuudessa mahdollisesti näkemään jo enemmän bonsairuukuissa olevia bonsaipuita, kun tähän mennessä blogissa on ollut risuja ja tikkuja puulaatikoissa. Sitä ennen on tarkoituksena julkaista puista aina säännöllisesti kehityspäivityksiä. Tästä on hyvä jatkaa.
Muotoilussa omistusharha aiheuttaa helposti haittaa siten, että haluamme säilyttää esteettisen lopputuloksen kustannuksella kaikkein vähäpätöisimmät ja käyttökelvottomimmatkin oksat. Ihan vain koska olemme käyttäneet niihin niin paljon aikaa ja vaivaa. Onneksi tähän harhaan on olemassa hyvät lääkkeet. Ensimmäinen on harhan tiedostaminen ja toinen on asioiden tarkasteleminen objektiivisesti. Kun pyörityspöydällä ei olekaan enää se oma maailman paras, hienoin ja hellalettasmitenihanakultamussukka puu, vaan mikä tahansa materiaali, niin alkaa tulemaan päätöksenteosta helpompaa ja lopputuloksesta parempi.
Edellä lausutusta saattaa harätä käsitys siitä, että bonsain tekeminen olisi jotenkin yhdentekevää tai tunteetonta puurtamista. Asia on kuitenkin päinvastoin. Bonsaiharrastukseen liittyy suuria tunteita. Iloa ja riemua siitä, kun opii uusia asioita ja pääsee soveltamaan niitä käytännössä; iloa siitä, kun näkee puiden kasvavan ja kehittyvän; iloa siitä kun pääsee suunnittelemaan ja fiilistelemään tulevaa. Ja vastaavasti tunneskaalan toisessa päässä liikutaan silloin, kun puut osoittavat pahoinvoinnin merkkejä ja kun pahisötökät maiskuttavat menemään bonsain kasvustoa siihen malliin, ettei pihalla pysty liikkumaan ilman kuulosuojaimia.
 |
| Yamadoria metsästämässä 2019 |
Blogin kirjoittaminen on ollut erittäin hyvä ja antoisa idea. Tässä pysyy hyvin kärryillä siitä, mitä on tullut tehtyä ja opittua matkan varrella. Olen huomannut useasti palaavani katsomaan, mitä minkäkin puun kohdalla on tullut tehtyä aiemmin. Toivottavasti myös joku muu on saanut teksteistä jotain irti. Kirjoittamista aion jatkaa niin kauan kuin se tuntuu hyvältä ja julkaisemistahti noudattaa samaa periaatetta. Välillä saattaa tulla useampikin teksti pihalle viikon aikana, välillä saattaa kulua viikkoja julkaisujen välillä. Kymmenvuotisharrastuspäivityksessä pääsee tulevaisuudessa mahdollisesti näkemään jo enemmän bonsairuukuissa olevia bonsaipuita, kun tähän mennessä blogissa on ollut risuja ja tikkuja puulaatikoissa. Sitä ennen on tarkoituksena julkaista puista aina säännöllisesti kehityspäivityksiä. Tästä on hyvä jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti