Mänty #10 – pikkumänty kiven päällä

Toisin kuin edellisen nostetun männyn kohdalla, tämä oikeasti kasvon kiven päällä. Sen nostamiseen riitti, että sen nosti ylös kiven päältä. Juuripaakku oli myös kohtuullisen pienen kokoinen, sillä puu oli kasvanut pienessä kallionkolossa. Edellisenä vuonna olin katkaissut siitä pari pidempää juurta. Tämä on ihanteellisin tapaus puun nostamiseen, ei tule vastaan kovin usein.

Olin löytänyt puun jo aiemmin ja tiesin sen nostamisen ja kuljettamisen olevan helppoa, joten pystyin lähtemään matkaan kevyin varustein. Samoin olin etukäteen varannut tälle ruukutusmateriaalin valmiiksi. Tarjolla oli pari eri kokoista ruukkua sekä lautaa laatikon tekemiseen. Mitä paremmin etukäteen varautuu, sen helpompi on huolehtia puun hyvinvoinnista jatkossa.

Juurakko oli lopulta sen muotoinen, että päädyin rakentamaan sille pienen laatikon. Laatikko on siinä mielessä paras vaihtoehto nostetun puun istutuspaikaksi, että se mahdollistaa juuri oikeankokoisen laatikon tekemisen juurakolle. Samalla se mahdollistaa sen, että puun saa helposti kiinnitettyä laatikkoon erittäin tukevasti. Tämä puolestaan edesauttaa tulevaisuudessa sitä, että puuta pääsee muotoilemaan nopeammalla aikataululla, sen sijaan että joutuisi tekemään ruukun vaihdon ja odottelemaan virlä puun toipumista siitä. (Nostettu 2.5.) 

Kantapään kautta opittua - muutama huomio männyn nostoon liittyen

Taas kerran pääsi täyttämään kompostia keräämisen yhteydessä kuolleilla puilla. Nyt tunkiolle joutivat Männyt #5, #6 ja #7. Mitä nyt talven mittaan on keräämiseen liittyvistä asioista saanut lisää selville, sen selkeämmältä näyttää syy puiden kuolemalle. Nämä kaikki puut olisivat hyvin suurella todennäköisyydellä selvinneet oikein toimimalla.

Mikä sitten meni pieleen? Ensinnäkin olen aivan turhaan hajoittanut juuripaakkua. Varsinkin juuria hitaasti kasvattavan männyn kohdalla sillä saattaa olla helposti fataalit seuraukset. Uskoisin tämän olevan merkittävin syy puiden kuolemaan. Toiseksi en tullut kiinnittäneeksi riittävästi huomiota puun tukevaan kiinnittämiseen ruukkuun. Käytin kinnittämiseen 1mm alumiinilankaa tai en kiinnittänyt niitä lainkaan. Ohut alumiinilanka katkesi ruukkuja siirrettäessä, jonka jälkeen puut pääsivät turhaan heilumaan. Tämä ei tee hyvää juurten kasvulle. Kolmanneksi olisin voinut kerätä hieman isomman juuripaakun jokaisen puun kohdalla.

Puut on kaikki kerätty samaan aikaan, eli loppukesästä. En usko tällä olevan hirveän suurta merkitystä puiden selviämisen kannalta. Tosin jatkossa tulen itse toimimaan siten, että jos kerään puun joskus muulloin kun keväällä, istutan sen suoraan maahan. Tämän ajattelen helpottavan erityisesti selviämistä kylmästä talvesta. Keväällä kerätty puu puolestaan ehtii kerätä voimia koko pitkän kesän ajan, joten tällöin ensisijaisena vaihtoehtona on ruukkuun/laatikkoon istuttaminen.

Laitetaas loppuun vielä hyvä video kerätyn puun ruukuttamisesta: https://live.bonsaimirai.com/archive/video/post-collection-potting

Shikokunperhosvaahtera

Tämä yksilö on peräisin Mustilasta viime syksyltä. Silloin en tehnyt taimelle mitään. Talvetin sen maassa palstalla toisen Mustilasta hankitun vaahteran kanssa. Sen söivät jänikset.

 

Lajike on luultavimmin peräisin niinkin eksoottisesta paikasta kuin Pohjois-Koreasta. Varmaa tietoa siitä ei ole, eikä sitä oikein ole toistaiseksi myynnissä muualla kuin Mustilassa. Sielläkin vain valmiina taimina.

Valitsin tämän taimen sillä periaatteella, että se on riittävän ohut taivutettavaksi. Toisena valintaperusteena oli se, että tällä oli valmiiksi kasvua alhaalla. Näin varsinainen runko voi toimia uhrioksana ja puuta pääsee rakentamaan alhaalta ensimmäisestä oksasta lähtien.

Keväällä tämä oli ensimmäinen taimistani, joka pääsi ruukkuun puolipallon päälle nebarin kehitykseen. Ei tästä oikein vielä osaa sanoa kummemmin mitään. Katsotaan miten puu kehittyy ja palataan asiaan myöhemmin.

Täydellistä nebaria metsästämässä - siemenkasvatus

Nebari on varsin tärkeä osa bonsaita. Tosin yamadorien kohdalla sen kohdalla voidaan joustaa, johtuen muista esteettisesti miellyttävistä elementeistä. Mutta varsinkin kun bonsaita lähdetään siemenestä kasvattamaan, on heti alusta lähtien hyvä huolehtia, että puun alaosa on kunnossa. Mitä aiemmin homman aloittaa, sen helpommalla jatkossa pääsee. Itsestään puu ei kasvata kunnollista nebaria, eli juuria jotka lähtisivät horisontaalisessa linjassa tyveltä, vaan aluksi juurten kasvu suuntautuu pääasiassa alaspäin.



Lehtipuiden puiden kohdalla on olemassa onneksi jippo, jonka avulla nebaria voidaan kehittää suhteellisen mutkattomasti jo heti siementen idettyä. Juuri laitetaan kupin tai prikan reiän läpi. Ajan kuluessa, kun reikä muodostuu pääjuurelle liian pieneksi, kasvattaa puu uudet juuret reiän yläpuoliselle alueelle ja samalla tyvi myös laajenee helposti jonkin verran. Kannattaa huolehtia siitä, että prikan päällä on riittävästi maa-ainesta. Myöhempien ruukutusten yhteydessä kuppi tai prikka poistetaan, jonka jälkeen nebaria kehitetään leikkaamalla juuria ruukutusten yhteydessä.



Kupit on kiinakaupasta tilattuja jotain alumiinisia leivontakuppeja, joihin olen porannut reiän. Tänä vuonna testaan sekä prikkoja, että kuppeja käytännössä.
 
Tässä videosarja siitä, miten kauppias hoitaa homman:
https://www.youtube.com/watch?v=PsbFBqgFA74&list=PLsHF20sUPN37VnKcEoldfIiGIMMd7qDgL
https://www.youtube.com/watch?v=Bk2VdfueZGQ&list=PLsHF20sUPN37VnKcEoldfIiGIMMd7qDgL&index=2
https://www.youtube.com/watch?v=MCKdSEFr0T4&list=PLsHF20sUPN37VnKcEoldfIiGIMMd7qDgL&index=3
https://www.youtube.com/watch?v=KXtc6HftFrQ&list=PLsHF20sUPN37VnKcEoldfIiGIMMd7qDgL&index=4

Japaninlehtikuusi 2018

Lehtikuusi heräili hiljalleen talvilevolta. Pieniä vaurioita oli nähtävissä talven vaatiessa veronsa. Yksi isompi oksa oli kuollut lähes kokonaan ja loppukesästä tekemä kasvu oli ollut pääsääntöisesti liian heiveröistä talvesta selviytymiseen. Selityksenä ison oksan kuolemiselle saattaa olla, että se on taittunut langoituksen yhteydessä. En kyllä muista että niin olisi käynyt.

Japaninlehtikuusen talviselviytyminen on siinä ja siinä näillä leveysasteilla, varsinkin kun kyseessä ei ole kotimainen kanta. Jatkossa tämä todennäköisesti pääsee talvehdituslaatikkoon. Sellainenkin täytyy jossain vaiheessa rakentaa.

Puusta löytyi heti keväästä myös jotain oudonnäköisiä toukkia, jotka aiheuttivat pientä vauriota neulasia syömällä. Epäilen näiden tulleen puun mukana, sillä muissa puissa näitä ei ole näkynyt. Vastaavia en ole aikaisemmin nähnyt muuallakaan. En nyt ryhtynyt tekemään mitään toimenpiteitä, mutta on syytä jatkaa tarkkailua ja katsoa mihin suuntaan homma etenee. Juuri tällä hetkellä tuholaisista ei ole havaintoja.

Suunnitelmissa on jatkaa rungon paksuunnuttamista vielä muutaman vuoden ajan, joten puu saa kasvaa suhteellisen vapaasti. Voimakkaan kasvun seurauksena viime vuoden langoitukset saattavat  leikata kiinni loppukesästä, joten niitä on syytä pitää silmällä.

Ei mitään erityistä nähtävää - Mongolianvaahtera #2

Otsikostahan se keskeinen viestin sisältö selviää. Tälle vaahteralle ei tapahdu mitään ainakaan tämän kesän aikana. Kasvatan toistaiseksi vain nebaria ja rungon ensimmäistä viittä senttiä. Lisättäköön nyt vielä, että hyvin on lähtenyt talven jäljiltä kasvuun. Vähän näyttää persiljalta tässä vaiheessa kevättä.

Mänty #9 - lohdutuspalkinto

Kerätyille puille on tapana antaa jokin nimi. Tätä voisi kutsua lohdutuspalkinnoksi. Tämä kun löytyi samalla kertaa, kun olin saanut havaita sähkölinjojen alusten raivauksen aikaansaannokset. Siinä tuhoutui aika monta kivaa puuta, joita olin ehtinyt katselemaan ja osaa jo leikkaamaan. Mutta ei se mitään, puitahan metsässä riittää. Parempaa nimeäkin ehtii miettimään myöhemmin, ihan kiva puu tämä kuitenkin on.

Puu kasvoi kiven päällä ja kun sitä koitti vähän tönätä, tuntui se antavan periksi. Tämä voi pitää hyvänä merkkinä keräämisen kannalta. Hetken aikaa juurakkoa tongittua, paljastuikin sitten ikävämpi yllätys. Valtavan kokoinen juuri kasvoi kallion rakoon. 

Ei siinä mitään, vielä lisää juurten tonkimista ja rungon lähettyviltä tuntui löytyvän ihan kelvollinen juuripaakku. Samoin osoittautui, että kallio olikin irtonainen ja sen välistä sai ujutettua suuren juuren juuripaakun kanssa matkaan. Jos rungon läheltä ei olisi löytynyt juuria, olisi puu jäänyt varmasti keräämättä. 





Hieman hassun muotoisen juuripaakun kanssa pääsi pyörän kanssa matkaa taittamaan. Ajattelin säilyttää myös tuon ylimääräisen paakun sellaisenaan vielä hetken aikaa. Leikkaan sen vasta siinä vaiheessa pois, kun neulaset ovat tulleet kunnolla esiin ja kasvaneet jo jonkin aikaa. (Puu nostettu 19.4.)

Mänty #8

Tämän vuoden ensimmäinen nosto oli mänty, kuinkas muuten. Tänä vuonna olen hieman muuttanut nostofilosofiaani ja varsinkin havupuiden kohdalla nostokäytäntöjäni.

Kun lähden nostamaan puuta, olen jo ennalta käynyt katsomassa, minkä yksilön nostan. Näin pystyn paremmin varautumaan siihen, mitä työvälineitä tarvitsen nostamiseen, kuinka paljon aikaa siihen kuluu ja minkä kokoiseen ruukkuun/laatikkoon se istutetaan. Skouttiretket ovat niitä nimensämukaisia retkiä, niillä katsotaan mitä mahdollisia nostokohteita lähiympäristössä on.

Tämän männyn bongasin kalliolta linjojen alta viime kesänä. Se kasvoi pienessä kallion kolossa, joten nosto sujui helposti ja nopeasti. Pääsin samalla koittamaan keräysrepun toimintaa ekaa kertaa tositoimissa ja toimihan se.

Juurien käsittelyn suhteen olen ottanut myös toisenlaisen lähestymiskulman viime vuoteen verrattuna. Nyt pyrin häiritsemään juuripaakkua mahdollisimman vähän noston/istutuksen yhteydessä. Sellaisen mullan poistan tikulla rapsutellen, jossa ei ole juuria mukana, mutta heti kun juuria tulee näkyviin, jätän homman siihen. Maa-aineksena toimii Ibukin hohkakivi 4,5-5mm. Istutuksen yhteydessä kiinnitän puun mahdollisimman liikkumattomaksi ruukkuun/laatikkoon. Kun käytän puulaatikkoa, teen pohjan täyteen reikiä 3.5mm poralla. Lopuksi kastelen ruukun läpikotaisin ja lannoittamisen aloitan välittömästi.

Nyt tämä saa olla koskematta ainakin kahden kasvukauden verran. Mänty nostettu 17.4.

Itse tehtyä makkaraa - ensimmäiset itse tehdyt ruukut

Nopeasti kuluu aika savitöiden parissa. Lystiä oli koko kurssin ajan. Tosin tuntuu hyvin vahvasti siltä, että kerta-annos viikossa kaksi ja puoli tuntia kerrallaan on minulle aivan liian pieni annos pureskeltavaksi. Tällä tahdilla tehtynä suunnitelmia on jo nyt valmiina ainakin seuraavan kolmen vuoden varalle, itselle ja muille. Eipä siinä, kyllähän tätä voi ihan rauhalliseen tahtiin tehdä, eikä minkään ruukun valmistumisella ole hoppu ainakaan puiden kannalta tarkasteltuna.



Oman tekemisen kohdalla paino oli koko kurssin ajan tekniikoiden opettelussa ja ihan vain tutustumista materiaaliin. Ensin harjoiteltiin makkaratekniikka, jolla tein ensimmäiset kolme ruukkuani. Niistä ensimmäinen päätyi roskikseen raakapolton jälkeen. Lasittamiseen en viitsinyt käyttää aikaa turhaan, sen verran ruma siitä tuli.

Toisen makkaratyön kohdalla päätin koittaa hieman toisenlaista muotoa, sellaista korkeampaa. Samalla koitin myös pintakuvion tekemistä. Lasituksessa homma kosahti ja lopputuloksesta tuli niin törkeä etten jaksa nähdä vaivaa edes kuvan ottamiseksi.

Kolmannessa makkaratyössä päätin tehdä mahdollisimman pyöreän ruukun, sellaisella puun kaarnan muotoisella pintakuvioinnilla. Mielestäni tästä tuli oikein onnistunut. Ainakin lasittamiseen asti. Liian paksu ja tylsä lasitus oikeastaan peitti ruukun hienoimmat osiot alleen ja teki siitä sellaisen muovisen oloisen. Jossakin tasaisemmassa ruukussa kyseinen lasitus olisi voinut toimia oikein hyvin.

Opittua tuli paljon jo näiden ensimmäisten makkaratöiden kohdalla:

 - ruukkua tehdessä on hyvä suunnitella etukäteen työvaiheet

 - ruukun jalat on hyvä tehdä valmiiksi jo samaan aikaan kun valmistelee muun ruukun.

 - lasittamista kannattaa testata koepalojen avulla

 - ruukun tekeminen ottaa aikaa. Saven on hyvä myös kuivua hieman eri työvaiheiden välillä. liian märän saven pintaviimeistely on hankalaa

Makkaratekniikan avulla saa helposti tehtyä ruukun ja makkaratekniikan avulla pystyy tekemään paljon muitakin muotoja. Itse olen kokenut levytekniikan kuitenkin palvelevan omia mieltymyksiäni ruukun rakentamisen suhteen paremmin. Levytekniikkatöitä olen tehnyt loppuajan. Niiden esittelyä jatkossa lisää.

Chris Thomasin bonsaityöpaja

          Parisen viikkoa takaperin pääkaupunkiseudun bonsaiaktiivit järjestivät työpajatoimintaa. Paikalle oli saatu pitkän linjan konkari Chris Thomas meitä aloittelijoita opastamaan. Meno oli huisia, ja oppia kertyi paljon kaikille osallistujille, joita oli paikalle saapunut kokonainen 7. Oikein sopiva määrä yhteen työpajaan. Tapahtuma oli  äärimmäisen hienoa, näitä kaivataan ehdottomasti lisää tulevaisuudessa!

En nyt ala kuvia laittaan hirveästi, tai muutenkaan kuvailemaan menoa sen tarkemmin, siitä kuhistaan muutenkin koko lailla ympäri nettiä. Aattelin tehdä kuitenkin pienen yhteenvedon omista tekemisistä.

Minullahan oli sellainen tilanne työpajaan mennessäni, ettei sinne ollut kovinkaan paljon materiaalia katsottuna valmiiksi. Omat puut ovat siinä vaiheessa kehityksessä, ettei niitä pääse muotoilemaan. 

Onneksi oli yksi Jalava kaiverrusvalmiina. Itse en ole vielä ainoatakaan puuta kaivertanut, joten annoin homman suosiolla Chrisin hoidettavaksi. Näin pääsi lähietäisyydeltä katsomaan, miten ja millä työkaluilla homma hoidetaan. Samalla sai malliesimerkin kotiin vietäväksi siitä, minkälaista jälkeä kaivertamalla saa aikaan. Kyllähän näitä kaiverrusvideoita voi myös katsella netistä, mutta jotenkin niistä ei saa aivan samanlaista käsitystä, kuin paikalla päällä katsomalla. Lopputulokseen olen erinomaisen tyytyväinen. 

Varsinaista kaivertamista tärkeämmäksi koin kuitenkin keskustelun niistä suunnitteluun liittyvistä ratkaisuista, joita kyseisen jalavan suhteen oli mahdollista tehdä. Mitkä oksat jätetään, mitkä leikataan ja miksi, mihin kulmaan puu istutetaan ja mille etäisyydelle oksisto on tarkoitus tulevaisuudessa kasvattaa? Nämä kun ovat viimeasiassa juuri niitä oleellisimpia tekijöitä, joiden ympärille puu rakentuu ja lopulta ratkaisevat sen miltä se tulevaisuudessa näyttää. Ennen kaikkea halusin tuoda esiin myös omat näkemykseni siitä, mikä minun mielestäni olisi oikea suunta ja kysyä mitä Chris itse ehdottaa. Aika samankaltaiseen lopputulokseen päädyttiin ja oli helppo leikata turhat oksat pois. Yksin en olisi kaikkia uskaltanut leikata.

Tiesin ettei jalava yksin riitä työpajaan koko ajaksi tekemisiksi, joten päätin turvautua taimitarhan antimiin. Tämä meni vähän sillain kiireessä ja vain yhdessä taimitarhassa poikettiin aika lailla logistisista syistä johtuen. Olin alun perin ajatellut ostavani kuusen ja mahdollisesti jonkun muun. Menin ostamaan kaksi pihtaa.

Taimitarhaostoksissa on syytä kiinnittää huomiota ainakin pariin seikkaan. Ensinnäkin pitää varmistua siitä, ettei puussa ole käänteistä kapenemaa ja ettei sitä vain ole vartettu. Tämä tapahtuu ihan reilusti laittamalla käsi maahan ja koettamalla. Tämän lisäksi olisi kiva, jos puusta löytyisi jokin sellainen ominaisuus tai kummallisuus joka tekee siitä omaan silmään mielenkiintoisen. Kuvausta vastaava puu tulikin vastaan suhteellisen pian. Kiva, pieni tiheäkasvuinen pihta, jossa oli hyvin kapenemaa ja vähän jopa muotoa rungossa. Ongelma oli vaan se, että se oli talvehtinut maassa ilman ruukkua. Koska pääsääntöisesti ei kuitenkaan suositella tehtäväksi ruukutusta ja muotoilua samaan aikaan varsinkaan havupuiden kohdalla, päätin etsiä vielä ruukussa olevan puun. 

Tässä sitten menikin aikaa enemmän. Vastaan tuli vartettuja ja käänteistä kapenemaa tai ei niin mitään mielenkiintoista. Kunnes sitten lopulta löytyi pihta, jossa oli etsimiäni piirteitä. Täysin suora runko, joka kapeni tasaisesti ylöspäin mentäessä. Kädellä kun koitti, tuntui vielä kiva nebari. Tästähän saa loistavan formal upright -tyyppisen bonsain.       

Tai olisi saanut, elleivät kaikki ylimmät ja isoimmat juuret olisi olleet lahoja. Siinä sitten hetken aikaa ruukkua kaiveltua, löytyikin se käänteinen kapenema, jolle ei kovin paljon ollut tehtävissä. Ainoaksi ratkaisuksi jäi laittaa puu kallelleen ja näin vähän yrittää peittää koloa puun juurella.

Tämän puun kohdalla tarkoitukseni oli suunnitella ja langoittaa se alusta loppuun saakka pääasiassa itse, ja vain hieman kysyä Chrisiltä mielipiteitä ennen ja jälkeen tuunaamisen. Näin ajattelin voivani oppia eniten. Vähän tuli kiire loppua kohden ja nyt myöhemmin kun miettii, olisin voinut varata aikaa keskustelulle enemmänkin.

Lopputulokseen olen oikeastaan varsin tyytyväinen. Suunnittelu ja päätöksen tekeminen oli aivan valtavan lystiä ja myös monella tapaa todella haastavaa puuhaa. Mitä oksia jättää, mitä poistaa. Tämä taisi olla myös vuorossaan elämäni toinen kokonaan langoittamani puu. Aikaisempiin langoituskokemuksiin verrattuna homma sujui nyt verrattain vaivattomasti, kiitos talvella katsottujen langoitusopetusvideoiden. Vaikka aika paljon siinäkin on vielä harjoittelua. Nyt on kuitenkin lähes koko aika aina sellainen idea olemassa siitä, mitä langalla pitäisi tehdä missäkin kohtaa.

(Parempia kuvia puista laitan myöhemmin tulemaan)