Männyn kerääminen luonnosta

Olen kerännyt mäntyjä muutaman vuoden ajan luonnosta vaihtelevalla menestyksellä. Aluksi puut poikkeuksetta kuolivat, nyt päinvastoin. On siis hyvä hetki jakaa tietoa ja kokemuksia eteenpäin. Seuraavana muutamia huomioita siihen liittyen, mihin keräämisessä olisi syytä kiinnittää huomiota, puun hyvinvointi ensisijaisesti mielessä pitäen. Aika pitkälti omat käytännöt noudattavat samaa kaavaa sen suhteen, miten esimerkiksi Ryan Neil, Walter Pall ja Randy Knight toimivat.

1. Riittävän ajan varaaminen

Mietitäänpä vähän mitä puun nostaminen ja sen muokkaaminen bonsaiksi edellyttää. Ensinnäkin aikaa kuluu paljon maastossa vaeltamiseen, kun etsitään oikeanlaiset ominaisuudet omaava yksilö. Tämän jälkeen puu kaivetaan ylös. Seuraavaksi se paketoidaan ja kuljetetaan kotiin, tämä saattaa olla hyvinkin hikistä puuhaa ja voi helposti vaatia useamman ihmisen työpanoksen. Tämän jälkeen puu ruukutetaan ja lopuksi kastellaan. Kaikkeen tähän kuluu helposti aikaa päivä tai ylikin. Tyhmää olisi tehdä homma hutiloiden ja myöhemmin havaita, ettei puu selvinnytkään, kun tuli kiireessä vähän oikaistua. 

Itse olen nostanut mäntyjä pääasiassa keväisin heti maan sulettua. Maailmalla, sekä myös näillä nurkilla puita on nostettu myös loppukesästä ja alkusyksystä. Tämäkin vaikuttaisi olevan yksi hyvä mahdollisuus. Vuoristoisilla alueilla suositaan nostoajankohtana loppukesää ilmastollisista syistä johtuen. 

On hyvä varata nostoon ja ruukutukseen tarvittavat välineet etukäteen valmiiksi. Itse pyrin tekemään niin, että katson aina edeltä (aina tämä ei ole mahdollista) mitä puuta olen menossa nostamaan ja mitä työvälineitä sen nostaminen vaatii. Kun sitten tulen puun kanssa kotiin, odottavat siellä ruukutukseen tarvittavat välineet valmiina. Tämä tarkoittaa maa-ainesta, ruukkuja/lautaa ja ruukutusvälineitä.

2. Puun nosto 

Kaikkia puita ei saa elävänä nostettua. Varsinkin suurin osa mielenkiintoisista väkkyröistä kalliolla kasvavista männyistä kuuluu tähän luokkaan. Usein tämä selviää helposti koittamalla siten, että  vähän heiluttaa puuta, jos puu ei anna yhtään periksi ei sitä todennäköisesti saa ylös laisinkaan. Tilannetta voi vielä koittaa selvitellä lisää kaivamalla vähän juuripaakkua esiin. Jos näkyy että juuret menevät kallion rakoon, on tämä pääsääntöisesti selvä merkki siitä, että homma kannattaa jättää siihen.

Milloin puu sitten on nostokelpoinen ja mikä auttaa puuta selviämään nostosta? Tähän ei ole olemassa mitään yksiselitteistä vastausta, joka takaisi puun hengissä pysymisen. On olemassa kuitenkin sellaisia tekijöitä ja asioita, joihin olisi syytä kiinnittää nostoa harkitessa huomiota.

Männyn kohdalla on tärkeätä, että juuria tulee kerätessä mukaan mahdollisimman paljon ja että kerätty juuripaakku hajoaa keruun yhteydessä mahdollisimman vähän. Tämä tarkoittaa sellaista määrää, että se on inhimillisesti ottaen mahdollista siirtää. Itselläni toistaiseksi suurin juuripaakku on ollut kokoluokkaa 50 x 90 cm, puun ollessa noin metrin korkea ja rungon 20cm leveä alhaalta. Helpoimmalla pääsee silloin, kun löytää puun, jolla on pieniä juuria mahdollisimman lähellä runkoa. Näitä voi löytää kallioilla, joilta myös keräämisen arvoiset männyt usein löytyvät. Aivan mitkä tahansa juuret eivät kelpaa. Isoilla juurilla ei puun selviytymisen kannalta ole juurikaan merkitystä. Kaikista olennaisimpia ovat pienet juuret, jotka mahdollistavat puun veden saannin. Isot juuret voi surutta katkaista, kun niiden päässä ei ole merkittävää määrää pieniä juuria. On syytä pitää mielessä, että isoja juuria voi hyödyntää puun kiinnittämisessä ruukkuun. Oleellisinta on löytää mahdollisimman hyvä juuripaakku, jossa olisi mahdollisimman paljon pieniä juuria mukana. Mitä enemmän pieniä juuria mukana, sen paremmat selviytymismahdollisuudet puulla on.

Kun puu on saatu kerättyä maasta, kääritään se tiiviisti esimerkiksi jätesäkkiin tai kankaaseen. Itse tiivistän paketin tiiviiksi paketointikelmun ja/tai teipin avulla. 

Mäntyjen kohdalla en keruun yhteydessä  katko oksia lainkaan, jos vain saan ne kuljetettua mukana. Joskus taas on tilanteita, joissa isokin osa puusta saattaa kasvaa niin kaukana, ettei sitä saa mitenkään järkevästi kulkemaan  mukana, jolloin oksien katkaiseminen saattaa olla välttämätöntä. Mitä enemmän oksia jättää keruun yhteydessä katkomatta, sen parempi.

3. Puun ruukuttaminen

Puun keräämisen jälkeen ainoa asia millä on merkitystä, on sen henkiin jääminen. Kaikki esteettiset tekijät ovat tässä vaiheessa yhdentekeviä. Niitä ehtii hyvin miettiä jatkossakin.

Maa-aineksena olen käyttänyt pääasiassa hohkakiveä (Ibuki) raekoolla 4,5-5mm. Hyvän maa-aineksen käyttö on siinä mielessä perusteltua, että varsinkin mäntyjen kohdalla ruukutusvälit ovat harvassa. Jos Suomesta saatavaa markettikamaa haluaa välttämättä käyttää, siihen kelvolliseksi vaihtoehdoksi käy esimerkiksi murskattu lecasora raekoolla 3-8mm. Tätä myydään isoissa 25l säkeissä hiekoitustarpeisiin.

Ruukut tässä tarkoittavat valikoimaa erikokoisia laatikoita, ruukkuja sekä mahdollisesti puulaatikon rakennukseen tarvittavaa materiaalia. Keskeistä on, että laatikko pyritään sovittamaan mahdollisimman tarkkaan juuripaakun koon mukaan. Juuripaakku on myös hyvä asettaa lähelle pohjaa. Itse laitan noin parin sentin kerroksen maa-ainesta pohjalle ja juuripaakun siihen päälle.

Jos minulla ei ole käytössä oikeankokoista ruukkua valmiina, teen sen itse puusta. Tämä onkin usein tilanne, jos juuripaakku sattuu olemaan vaikkapa pitkuloinen. Laatikon pohjan poraan täyteen reikiä. Käytän siihen 3.5mm poraa, kun käytän vähän isomman kokoluokan raekokoa, jolloin ei tarvitse erikseen laittaa suodatinkangasta pohjaan. Laatikkoon voi myös porata pari isompaa reikää ilmastoinnin takaamiseksi. Puulaatikko on siinä mielessä paras ratkaisu, että sen saa sovitettua juurakolle juuri oikeankokoiseksi ja puun saa siihen helposti ja hyvin tuettua.

Juuripaakkua ei tarvitse, eikä kannata erikseen rikkoa. Jos mukana on tullut ylimääräistä multaa paakun mukana, voi sen siitä kevyesti rapsutella irti. Heti kun vastaan tulee juuria, lopetetaan rapsuttelu siihen. Joskus juuripaakun päällä on kerros irtonaista multaa, sen voi myös poistaa. Juurakkoa voi myös kevyesti ravistaa irtomaan poistamiseksi. Pääasiassa juuripaakkua häiritään siis mahdollisimman vähän. Tässä vaiheessa siitä ei kannata välittää, vaikka ruukkuun jäisikin paljon alkuperäistä multaa. Sen saa poistettua tulevien istutusten myötä.

Isoja juuria ei kannata väkisin taivuttaa ruukkuun sisälle, vaan ne on parempi katkaista. Samoin noston yhteydessä taittuneet juuret katkaistaan. Maa-aines asetellaan ruukkuun siten, että se tulee juuripaakkuun mahdollisimman hyvin kiinni. Tässä käytetään hyödyksi käsiä ja istutustikkua. 

Puu kannattaa sitoa ensimmäisen ruukutuksen yhteydessä ruukkuun tiukasti kiinni siten, ettei se pääse heilumaan. Tämä auttaa sekä puun selviytymistä, että myös puun käsittelyä jatkossa. Lopuksi ruukku kastellaan hyvin.

4. Jatkohoito

Ruukutuksen jälkeen kohtelen kerättyä puuta samalla tavoin kuin muitakin puitani. Omalla kohdallatämä tarkoittaa, että kastelen puuta päivittäin (lämpöisimpinä päivinä kahdesti). Jos puu on kerätty aikaisin huhtikuussa, eikä ilma ole juurikaan ehtinyt lämmetä, riittää harvempikin kastelutahti. Esimerkiksi kastelu kerran viikossa voi toimia oikein hyvin. Lannoittamisen aloitan kaikkien puitten kohdalla samaan aikaan siinä toukokuun alkupuolen tienoilla. Lannoitan puita kerran viikossa puutarhan kesällä 10ml/l.

Itse olen laittanut kaikki puut aurinkoiselle paikalle heti ne nostettuani. Aluksi puuta on hyvä pitää maata vasten ainakin niin kauan, että varmistuu sen kasvuun lähtö. Jotkut kehottavat laittamaan puut aluksi puolivarjoon joksikin aikaa. Tämä saattaa olla harkinnan arvoista, mikäli puu on kasvanut sellaisessa paikassa, missä se ei ole tottunut suoraan auringon valoon, tai mikäli puulla on tullut erittäin huonot juuret matkaan. Maailmalla puut haetaan myös usein vuorilta, jossa korkealla vallitsevat erilaiset olosuhteet, kuin alemmissa korkeuksissa. Tästä syystä niiden jälkikäsittelyssäkin saattaa olla syytä kiinnittää jälkihoitoon hieman enemmän huomiota.

Ruukutuksen jälkeen männyn annetaan kasvaa ainakin yksi täysi (mielellään kaksi tai enemmänkin, riippuen toki puun kehityksestä) kasvukausi häiritsemättä sitä. Missään nimessä sitä ei tässä vaiheessa kannata nyppiä, leikata tai muutenkaan muotoilla. Tällä tavoin vain hidastaa puun bonsaiksi kehittymistä tai pahimmassa tapauksessa tappaa sen kokonaan (tämä on ehdottomasti ollut ainakin itselle se suurin kompastuskivi, kun on ollut kova tarve päästä tekemään bonsaita). Tämän jälkeen puusta riippuen voi harkita sen muotoilemista tai ruukuttamista pienempään ruukkuun. Jos puun muotoilee ensin, on se helpompi ruukuttaa oikeaan ruukkuun jatkossa.